Lue keskustelun säännöt.
Ei ole ystävää kenen kanssa puhua tästä, auttakaa te minua...
03.08.2009 |
Vaikea ongelma ratkaistavana minulla, pitäisi valita kahden miehen välillä. Kummatkin haluaisin mutta se ei liene käypä vaihtoehto. Antakaapas minulle apuja, mitä itse tekisitte.
Vaihtoehto a)
Nuoruuden ihastukseni, se todellinen ”ihonalainen”, jota en ole saanut mielestäni vuosikymmeniin. Silloin aikoinaan oli pientä juttua, tiet kuitenkin erosivat ja nyt tapasimme uudelleen. Sähkö välillämme virtasi välillämme suurjännitetasolla edelleenkin, mies olisi vapaa ja kaikin puolin ”sopiva”. Hänellä on samanikäisiä lapsia kuin minulla, sivistynyt, kouluttautunut, työssään menestynyt, romanttinen ja olisi loistava mies kasvattamaan lapsia yhdessä kanssani ja rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Luonteeltaan ja käytökseltään mies vaikuttaa aktiiviselta ja ahkeralta. Plussana tässä olisi vielä se, että yhteinen tulevaisuus rakentuisi kotipaikkakunnallani jonne kaipaan. Mikä tässä on sitten ongelma: En oikeastaan tunne miestä lainkaan, juttu – jos se nyt alkaakaan niin se voi myös mennä säpäleiksi sekunnin murto-osissa.
Vaihtoehto b)
Nykyinen miesystäväni, jolle en ole luvannut tulevaisuudesta yhtään mitään. Muutaman vuoden olemme tunteneet, suhde on ollut on ja off –raiteilla koko ajan, viimeisen parin kuukauden ajan olemme lopettaneet suhteen ainakin 5 kertaa. Mies on kuitenkin todella kultainen luonteeltaan. Kouluttautumaton sekä hiukan sivistymätön – ei mitenkään pahalla tavalla, ihan fiksu puheissaan ja ajatuksissaan mutta tietty viimeinen silaus puuttuu ja sen kyllä huomaa. Hän on aika herkkä luonteeltaan ja on turruttanut avioeronsa aiheuttamia suruja alkoholilla, nyt on viimeiset kuukaudet ollut kuivilla. Miehen luottotiedot ovat menneet jo kauan aikaa sitten. Viimeisen vuoden hän on ollut työttömänä ja hiukan henkisestikin lamaantuneena tai masentuneena, nyt tulevaisuus näyttää töiden puolesta erittäin hyvältä. Edellyttäen tietenkin että häneltä löytyy sen vaatimaa pitkäjänteisyytta. Mies on tekemisissään hiukan saamaton, nyt on siinä kyllä melkoisesti parantanut viime viikkoina. Lapsemme tulevat erittäin hyvin keskenään toimeen. Suurin ongelma on siinä etten tiedä saisinko hänen kanssaan koskaan sellaista elämää mitä haluaisin elää tai mitä haluaisin antaa lapsilleni.
Nykyinen miesystäväni on minulle rakas, en haluaisi satuttaa häntä. En ole kuitenkaan varma haluanko elää hänen kanssaan lopun elämääni. En myöskään tiedä pystynkö koskaan rakastamaan häntä ”täysillä”, ellen katso mitä tuon nuoruuden ihastukseni kanssa voisi syntyä. Pahimmassa tapauksessa jäisin sitten yksin, mikä sekään ei ole ihan mahdoton ajatus.
Taidan olla ihan kamala ihminen näitä ajatellessani, tuntuu vain että seison tällä hetkellä yhdellä elämäni suurimmista vedenjakajista.
Mitä sinä tekisit asemassani?
Kommentit (18)
koittaisit olla hetken yksin ja sitten katsot mitä elämältä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli selvästi itse kallistut a:n puolelle, ja niin kallistuisin minäkin
No mun mielestä tuossa ei ole edes vaihtoehtoja. Jos et usko rakastavasi nykyistä miestä ikinä kunnolla, niin ei kai hän ole todellinen vaihtoehto. Totta kai tsekkaat sen uuden. Ja ilman muuta kannattaa seurustella alkuun.
Alat tutustua a:han ja katsot mihin se johtaa. Ja sitä ennen tietysti teet b:lle selväksi asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se a) kuulostaa hyvältä. Jos nyt ottaisit ensin eron nykyisestä ja olisit hetken yksin. Sitten katsot pikkuhiljaa miten herra A sopii kuvioihin :)
taida itsekään olla henkisesti sitoutunut b:en? Jos suhde on välillä katkolla ja siitä jotain tuntuu puuttuvan kannattanee se joka tapauksessa lopettaa? Silloin olisit vapaa kokeilemaan mita tulevaisuus a:n kanssa tuo.
Joudutko muuttamaan a:n perässä? Mitä jos suhde kariutuu heti? Miten lapset reagoisivat muuttoihin? Voisiko suhdetta a:n kanssa aloitella sieltä missä nyt asut, jotta et heti heittäytyisi uuteen suhteeseen vaan etenisit vähän rauhallisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis A on sellainen kun kuvittelen ja jos B kehittyy siihen suuntaan mihin toivon. Mutta kun kummassakin on nämä "jos".
Jos unohdan A:n niin kannan mustaa möykkyä sydämessäni loppuelämäni. Jos jätän B:n lopullisesti niin loukkaan ihmistä josta kuitenkin välitän.
Kiitos kun vastasit ja annoit ajattelumallin.
valita? Onko olettamus se, että joku pitää olla? Mullekin vois kelvata herra a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täytyisi muuttaa minnekään, voisi rauhassa tutustua A:han ja katsoa mitä tapahtuu.
Kuten joku tuossa sanoikin, mielestäni vaan täytyy suhde B:hen katkaista kunnolla ennen kuin mihinkään uuteen ryhtyy.
Sen takia tässä aprikoin ja istun kyyneleet silmissä. Ajattelen olenko ihan kahjo halutessani hypätä tuntemattomaan.
sun on ajateltava nyt itseäsi, tämä on kuitenkin oma elämäsi! Ja selvästihän teillä tuon b:n kanssa ei mikään kovin kummoinen suhde ole, kun olette noin usein eronneetkin aina välillä. Jätä vaan se b, sitten pikkuhiljaa katselet miten a:n kanssa lähtee menemään. Välttämättä siitä ei tule mitään, mutta eihän selvästi tuon b:nkään kanssa tule! Eli voi olla että se todellinen "ihonalainen" on vielä tuolla jossain, jota et ole vielä löytänytkään. Tai sit se todella on tuo a. Sun on vaan nyt katsottava tilanne, ja oltava rohkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sitten parempi olla puhelematta tosielämässä.
Äkkiä löytää itsensä rauhoittavissa lepositeistä.
av-mamma maata lepositeissa, sillä niin tiuhaan täällä puhutaan ihonalaisista. Ei ihme jos vakiintuu aktiivisanavarastoon. Samoin kuin käsikakkaaminen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinuna ottaisin riskin! Jos ei uskalla, ei voi voittaa..
Jos suhde b: kanssa on ollut jo nyt katkolla, siihen on varmaan syynsä.
Eli ääni A:lle!!
Totta puhut =)
Ja tuo vaihtoehto A on vapaa, en ukkomiehiin päin katsoisikaan...
Älä vain tyydy! Jos B:n kanssa ei ole mitään taistelemisen arvoista eikä kipinää, ei sun tarvi olla sellaisessa suhteessa. Jo toi, että olette pitäneet on-off-suhdetta yllä, kertoo mun mielestä aika paljon. Totta on, ettet voi tietää, minkälainen A on oikeasi, mutta B:n tiedät jo, eikä se sevästikään ole sitä, mitä haluat. Ja turha luulla, että mies ajan kanssa kehittyisi... Se, että et halua loukata B:tä, ei ole riittävä syy jatkaa suhdetta. On aika loukkaavaa myös jatkaa yhdessäoloa, jos koko ajan sydän on jossain muualla. Ero on edessä myöhemmin, jos tätä rataa jatkat, joten parempi nyt aikaisessa vaiheessa.
itse kirjoitit, et tunne herra A:ta juuri yhtään. Eli et tiedä onko hän romanttinen, sivistynyt, aktiivinen ja ahkera jne. Saattaa olla, että aika kuultaa muistot, ja haaveiletkin jostain sellaisesta, mitä ei olekaan. Mutta kannattaa koittaa, muuten et tiedä. Joka tapauksessa, kuulostaa siltä, että henkisesti olet jo luopunut herra B:stä.
Onko hän vapaa?