vapaaehtoisesti lapsettomana

Olen sitä mieltä, että yksilöllisyys kunniaan! Jos ei tahdo lapsia niin on paaaaljon paaaaljon parempi elää ilman lapsia kuin tehtailla lapsia vain koska niin on tapana. Meillä on vain tämä yksi elämä, kukin tehköön sen suhteen kuten sydän sanoo.



En pidä lainkaan epänormaalina naista joka ei lapsia halua. Tunnenkin pari sellaista (molemmat jo lähemmäs 50v). Minusta se on täysin ok ja jokaisen vapaa valinta jota muiden pitäisi kunnioittaa. Ihan sama kuin vaikkapa se montako lasta tahtoo tai missä iässä. Jokainen kunnioittakoon toistensa valintoja! :)

vanhana yksin keinutuolissa. Ne muutamat tuntemani tällaiset parit ovat mielestäni tehneet ihan hyvän ratkaisun, ei kaikkien tarvitse lapsia tehdä ja kaikista ei välttämättä olisi vanhemmiksi (pitäisikö pikemminkin kyseenalaistaa miksi ne hankkivat lapsia, jotka eivät todellakaan jaksa kasvattaa tai huolehtia niistä). On pikemminkin rohkeaa tehdä tietoisesti tällainen päätös. On myös erittäin itsekkäitä naisia, joilla on niitä lapsia ja lapset kärsivät koko ikänsä.

Ja kaikki ei vaan löydä sitä oikeaa kumppania.

Lapsiahan hankitaan, kun MINÄ haluan lapsia. Viis siitä, vaikka maailmassa riittää lapsia ennestään ja paljon epäitsekkäämpää olisi tehdä vaikka vapaaehtoistyötä huono-osaisten lasten hyväksi. Tai suojella ympäristöä tai käyttää ylimääräiset rahansa hyväntekeväisyyteen.



Sen sijaan hankitaan lapsia, jotta vanhana ei olisi yksinäistä. Tai ettei oltaisi myöhemmin onnettomia. Sekö on epäitsekästä?

juuri epäitsekkyyssyystä lapsettomat kummit. Ja sellaiset lapsettomat, jotka eivät halua omia lapsia. Enkä ole toisia yhtä epäitsekkäitä ihmisiä tavannut kuin nämä naisihmiset!



Antavat omastaan, kutsuvat vierailulle, hoitavat sairaita omaisiaan. Eivät vain halua lapsia.



Minäkään en halua asua kerrostalossa, tulisiko minusta vähemmän itsekkäämpi, jos muuttaisin omakotitaloon?

En voinut ikimaailmassa kuvitellakaan että minulla olisi yhtään karjuvaa sinappiruiskua/tissi-imuria.

Kartoin kaikkia kersallisia kyläpaikkojakin.

Tätä kesti siis 23v asti. Sitten aloin ajatella asiaa eteenpäin.

Entä jos minuun iskee sairaus/vamma enkä kohta voikaan saada lapsia jos vaikka sitten haluaisinkin?

Kuuntelenko liian pitkään biologisen kellon tikitystä?

Ehkä nuorena jaksaisikin paremmin lapsen/lasten kanssa?

Samaan saumaan tapasin lapsettoman mutta lapsiin positiivisesti suhtautuvan miehen jonka ikä olisi naisella jo aika paha lapsentekoa ajatellen.

Päätimme jättää jahkailun (ja ehkäisyn) pois.

Nyytti antoi odottaa itseään 2,5v ja vika oli minussa.

Entä jos olisin odottanut pitempään?



Siis ymmärrän että jollain ei vain napsahda kaikki elämäntilanteet kohdilleen.

Tai muuten ei pidä lapsista (kuten en minäkään muista kuin omasta/omistani).

Tai ei halua sellaista sitovaa "riippakiveä" harteilleen.

Joku ehkä arvostaa omaa vapautta ja menojaan.

Ensinnäkin lasten hankkiminen on maailman itsekkäin teko, jos lapsia hankkii noilla perusteilla kuin ap. Lasta EI SAA hankkia sen takia, että poistaa omaa yksinäisyyttä. Jos tämä on ainoa syy hankkia lapsia - että en osaa tehdä omaa elämääni itse onnelliseksi, vaan jonkun muu pitää se tehdä - niin se lapsi kannattaa jättää tekemättä.



Sitä paitsi itsekkyys ja itsekeskeisyys ei ole mitenkään yhteydessä äitiyteen.

Sain esikoisen ja myös ainoaksi jäävän lapseni 36 vuotiaana mutta aivan yhtä hyvin olisin voinut jäädä lapsettomaksikin, lähinnä miehen painostuksen alla sitten taivuin. Lapsi on rakas mutta välillä on ollut niin raskasta, että kieltämättä kaipaan sitä entistä aikaa ennen lasta mutta näin nyt sitten elämä muuttui. Ne jotka tuomitsevat ja kettuilevat omasta tahdosta lapsettomille ovat varmasti kateellisia lapsettomille siitä omasta ajasta, rahasta ja ns. elämän helppoudesta, varmasti ovat kateellisia ainakin piilotajuisesti vaikka eivät sitä itselle myöntäisikään.

että eläme aikaa, jolloin ne jotka eivät aidosti lapsia halua, pyrkivät olemaan niitä hankkimatta!

. Kun 60senä istuu sohvalla yksinäisenä uskon että suurin osa naisista toivoo että olisi lapsia.

Ei kaikilla äideillä ole kuuskymppisenä loistosuhdetta lapsiinsa eli ei se lapsikaan takaa seuraa. Ja kyllä se "yksinäisyys" olisi kiva jakaa hyvän puolison kanssa. Lapsi on sitten extraa, mutta elää kuitenkin siinä vaiheessa jo omaa elämäänsä ;)

trauma on sillä ihmisellä ketä asia jotenkin häiritsee. Jos lapsetonta ei häiritse oma lapsettomuutensa mutta lapsellista häiritsee lapsettoman lapsettomuus niin kyllä se trauma ja vika on sillä jolla on lapsia. Miksi se on lapselliselta jotain pois jos joku ei halua lapsia? Antakaa yksikin järkevä syy MIKSI ON PAKKO hankkia lapsia?

siksi ettei olisi 6-kymppisenä yksinäinen. Kyllä jokaisen pitää hankkia oma seuransa ja harrastuksensa, eikä roikkua siinä vaiheessa enää lapsessaan. Saati vaatia, että lapsien pitäisi viihdyttää häntä.

Mulla on lähes 70v. täti ja lapseton, eikä miestäkään enää ole mutta on todella kaukana yksinäisestä ja onnettomasta, ystäviä ja harrastuksia piisaa ja matkustaa pari kertaa vuodessa ulkomaille, viimeksi oli etelä-amerikassa 3 viikkoa! Paljon yksinäisempiä ja tylsää elämää viettäviä vanhempia ihmisiä on kokemukseni mukaan niissä perheellisissä. Tilanne voi johtua siitä, että lapsettomat pitävät parempaa huolta sosiaalisista suhteistaan ja heillä on enemmän varaa ja aikaa harrastaa kaikenlaista.

2 tätiäni on lapsetonta. Kumpikaan ei halunnut lapsia.

Siskoni on lapseton ja ikää 42v. Hän sanoi, että tykkää lapsista, mutta pitemmän päälle hänen pinnansa ei kestä lapsia. Piuhat on vedetty poikki, kun oli varma ettei hänelle tule lapsia ja abortinkin tehnyt 3 kertaa.

Ystäväni on lapseton, koska hänen miehensä ei saa lapsi ja hänellä ikää 43v. Eivät halua sijaislasta, adoptiota tai lapsettomuushoitoja. Ovat kuitenkin valmiita ottamaan vastaan lapsen, jos luoja suo.

Häntä en ymmärrä, mutta näitä muita ymmärrän.

Jos ei vain ole kohdannut sellaista miestä jonka kanssa haluaa lapsia?

Pitääkö siis raskautua vain itsekkäistä syistä jonkun naapurin Peran kanssa jotta saa lapsen?

Mulla on ystävä joka vasta 40 kynnyksellä tapasi sen oikean.

Joillekkin vaan lapsen hankintaan kuuluu se että lapsella on myös ydinperhe. Kyllä niitä riittää joilla jokaisella muksulla on eri isä ja suhteesta toiseen hypätään kuin kanit.

luin sitä toista ketjua ja muutama ajatus heräsi. Ensinnäkin jos nainen haluaa tosiaan olla lapseton on mielestäni joko a) uraihminen joka myöhemmin on erittäin onneton ja yksinäinen TAI b)nainen jolla on jonkinlainen seksuaalinen trauma taustalla (vaikkei ehkä itse ymmärrä sitä) tai todella huono lapsuus eikä halua sitä samaa lapselle. On jotenkin outoa jos ei halua ikinä lasta joka on elämän valo. Kun 60senä istuu sohvalla yksinäisenä uskon että suurin osa naisista toivoo että olisi lapsia. Sen lisäksi ei saa unohtaa miten valtavasti äitiys kasvattaa naista monilla tavalla, ja se taas on eduksi kun eläät muiden ihmisten kanssa. Itse en jaksaisi itsekeskeistä omaa napaa ajattelevaa 45v naista.... huhu...

ihmisenä kasvattanut/kehittänyt.