Nainen joka ei halua lapsia

Itse olen ollut aina sillä harmaalla alueella: Ei ole ollut tarvetta lapselle mutta jos sopiva mies olisi tullut kuvioihin sopivassa elämäntilanteessa niin olisin voinut tuohon rumbaan lähteäkin. Viimeisien 10 vuoden aikana olen menettänyt paljon läheisiä ihmisiä ja elämäni on ollut vastoinkäymisiä. Totuus on se että että minulla ei olisi voimia lasten hoitoon ja siksi olen päätynyt ihan suosiolla jättää lasten tekemiset muille. Pidän paljon rauhasta ja hiljaisuudesta (olen introvertti) ja vk.loput on minulla pyhitetty oman hyvin voinnin ylläpidolle ja töistä hengähtämiselle.  Kavereilla on lapsia ja aina kun käy heidän luonaan kylässä niin parin tunnin päästä olen ihan loppu siitä lasten kaikesta älämölöstä ja sisarusten tappelusta ja itkusta. Tällöin vaan poistun paikalta ja lähden kotiin omaan rauhaan. Olen oikein tyytyväinen ratkaisuuni ja uskon tässä pitäytyväni vaikka lapsentekovuosia olisi vielä jäljellä. Niin ja se joka sanoo että kuka sinua sitten hoitaa kun olet vanha, niin robotiit ja tekoäly tulevat haluamme tai emme, joten 20-30v päästä tuskin vanhallakaan iällä tulee juttukaverista olemaan puutetta.

Vierailija kirjoitti:

mielestä jotenkin luonnotonta, ettei nainen halua lasta. Itselleni ainakin ollut maailmankaikkeuden paras asia saada lapsia. Paljon enemmän tästä olen saanut kuin osasin kuvitella. Olen joskus miettinyt pelkäävätkö nämä lapsia tahtomattomat naiset jotenkin sen lapsen tuomaa muutosta niin paljon. Ja sitä miten raskaus ja synnytys sekä lapsen kasvatus ovat sellaisia asioita joissa ei välttämättä voikaan itse päättää mitebn asiat sujuvat.

Tai sitten yksinkertaisesti lapset eivät vaan kiinnosta. Kukapa sitä haluaa joutua lopuksi ikäänsä sidotuksi äitiyteen? Tai sitten tuntee itsensä niin hyvin, että uskaltaa tunnustaa ettei itsestä ole kasvattajaksi ja vastuuseen. Voi olla myös perinnöllisiä sairauksia, joita ei halua siirtää eteenpäin. Tai ei halua että urakehitys kärsii. Tai sitten yksinkertaisesti haluaa elää ja nauttia elämästä vapaasti ja käyttää rahansa itseensä. Todennäköisesti monet jutut vaikuttavat.

Olen itse 22v ja taidan jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi (ja miehettömäksi). En halua parisuhdetta koska en usko saavani sellaisesta mitään vaan pelkästään menettäväni. Parisuhteet eivät vielä nykyään ole aina tasa-arvoisia vaan monet miehet kuvittelevat kotitöiden olevan joku "naisten työ" jossa mies "auttaa". Ehei, kotityöt ovat jokaisen velvollisuus ja niiden tekemistä sanotaan oman osuuden tekemiseksi, ei auttamiseksi. Ja mitä lapsiin tulee niin isiltä ei vaadita samaa uhrautumista ja omistautumista kuin äideiltä, vaikka todellakin pitäisi.

Haluan olla taloudellisesti itsenäinen, käydä töissä, säilyttää ehjän vartalon, nukkua öisin ja huolehtia omasta terveydestäni. En halua tehdä palkatonta kodin -ja lastenhoitotyötä vaan palkallista työtä kodin ulkopuolella josta kertyy myös eläkettä.

Naiset eivät tajua miten paljon valtaa meillä on. Suomalaisen yhteiskunnan jatkuvuus on täysin meidän käsissämme koska vain meidän kauttamme voi syntyä uusia ihmisiä.

Meillä on siis täysi oikeus esittää vaatimuksia. Rahallinen korvaus synnytyksestä, edullinen päivähoito sekä raskaudesta ja synnytyksestä aiheutuneiden vaurioiden ilmainen korjaaminen julkisella puolella ovat sellaisia vaatimuksia joita voisimme esittää.

Lisäksi voisimme myös vaatia lakiin sellaisen muutoksen, että avioerotilanteessa lapsen huoltajuus menee automaattisesti äidille jos isä ei pitänyt vähintään 50% perhevapaista. Poikkeuksena tietenkin ne tilanteet joissa äiti on alkoholisti, narkkari tai muulla tavoin ilmeisen kelvoton huoltajaksi.

Homman nimi on se, että lasten hankkimisessa vaan ei ole mitään järkeä, jos ne eivät herätä itsessä mitään positiivisia tuntemuksia.

Olen huomannut, että tätä on vaikea normaalin lisääntymisvietin omaavan ymmärtää, mutta esim. minun silmissä vauvat ovat kuin minikokoisia vanhoja juoppoja: kaljuja, huutavia, kuolaavia, tarpeet housuun tekeviä, punaisia, tikkuraajaisia pallomahoja. Ne eivät yksinkertaisesti ole minusta söpöjä tai hoivaviettiä herättäviä, toisin kuin vaikkapa kissanpennut, vaan reaktuoni menee vahvasti inhon puolelle.

Pikkulapset ja koululaiset eivät sitten enää ällötä fyysisesti, mutta niiden typeriä juttuja kuunnellessa menee hermot.

Onneksi en syntynyt esim. 100v aiemmin, pakkolisääntyminen olisi ollut katastrofi niin minulle kuin siitä syntyneille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

mielestä jotenkin luonnotonta, ettei nainen halua lasta. Itselleni ainakin ollut maailmankaikkeuden paras asia saada lapsia. Paljon enemmän tästä olen saanut kuin osasin kuvitella. Olen joskus miettinyt pelkäävätkö nämä lapsia tahtomattomat naiset jotenkin sen lapsen tuomaa muutosta niin paljon. Ja sitä miten raskaus ja synnytys sekä lapsen kasvatus ovat sellaisia asioita joissa ei välttämättä voikaan itse päättää mitebn asiat sujuvat.

Olen vela ja yli 40 v. Aina tiennyt etten tahdo lapsia. En vihaa lapsia.

Päättää itse miten asiat sujuvat? En tosiaankaan ole elämässäni voinut päättää aina miten asiat sujuvat, ja rankkoja muutoksia on ollut! Ja vastuuta toisesta ympäri vuorokauden. Sorrut taas siihen luuloon, että lapsettoman elämä on helppoa ja selkeää. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aina kyseenalaistaa toisten valinnat? Ihmiset, ja myös naiset, ovat erilaisia. Oletteko tulleet ajatelleeksi, ettei se ole naisen vika, jos ei halua lapsia. Hän on sellaiseksi syntynyt eikä minun mielestäni pysty väkisin muuttumaan. Suurin osa meistä naisista haluaa lapsia, olemme syntyneet sellaisiksi, että äitinä oleminen on meille itsestäänselvyys. Toiset ovat syntyneet erilaisiksi, heiltä puuttuu äitiyden tarve. Se ei tarkoita, etteivätkö he olisi naisia siinä missä me muutkin. He voivat olla aivan yhtä onnellisia elämässään kuin me äiditkin. Ja he voivat olla ihan yhtä rakastavia ja helliä ihmisiä kuin me äiditkin. Älkäämme tuomitko toisia niin herkästi. Minä en ainakaan halua pitää itseäni ainoana "normaalina" naisena ja kyseenalaistaa toisen tapaa elää.

Aamen tälle!! Hyvin kirjoitettu.

Ja ap puhuu parikymppisistä bilettäjistä. Tiesin etten tahdo lapsia jo kun olin itse lapsi. Biletys ei ole kiinnostanut ikinä.

Kappas, aiheella on provottu jo kymmenen vuotta sitten.

Ajattelen, että aika tavallinen. Siis oikeasti, vähän nuoremmissa on jo paljon naisia jotka eivät ikinä tahdo äideiksi ja se on enemmän kuin okei. Toivon että samanlainen naisten koulutustaso leviäisi nopeammin, jotta muuallakin kuin länsimaissa kääntyisi syntyvyys laskuun, helpoimpia tapoja pelastaa maapallo.

AP:sta taas ajattelen, että ei osaa pitää huolta omista asioistaan, ihmeellistä toisten kyräilyä varsinkin jos on ~oikeasti~ onnellinen omista valinnoistaan...

Asenteita pitäisi muokata siihen suuntaan että me naiset ovat arvokkaita ihan itsessämme, ei meidän tarvitse ansaita sitä tyydyttämällä miesten seksuaalisia haluja tai synnyttämällä.

On ihan ok kieltäytyä seksistä ja parisuhteista vaikka koko elämän ajan eikä kellään ole siihen nokan koputtamista. Eikä sitä tarvitse myöskään perustella kenellekään muulle ihmiselle.

En halua lapsia ja syynä siihen on, että ajatus omien lasten huolehtimisesta ahdistaa liikaa ja en usko olevani hyvä äiti. Arvostan heitä, jotka haluavat olla vanhempia omalle jälkikasvulleen ja jatkaa sukuaan, sillä uskon sen tekevän heidät onnellisiksi.

Kerroin erään kerran vanhemmilleni tahdostani olla vela, ja he tuumasivat, että "onneksi me ei ajateltu aikanaan samalla tavalla, muuten sinua ei olisi olemassa". Ihan hyvä muuten, mutta en tietäisi olemassaoloani tai sen puutetta, jos en olisi koskaan syntynyt. He eivät olisi myöskään jääneet lapsettomiksi, vaikka olisin jäänyt syntymättä, oli jo lapsia ennestään. Lapsenlapsiakin heillä on, joten oma panokseni ei ole tarpeen siinäkään mielessä :D

Mieheni sisko ei ainakaan toistaiseksi halua lapsia enkä siis epäile, että "vielä mieli muuttuu", muttei vaikuta niin ehdottomasti, ettei ehkä voisi muuttua tai sitten ei, ikää vähän alle 30. Hän on korkeakoukutettu, todella positiivinen, rauhallista ja hyvää elämää arvostava ihana ihminen ja pitkäaikainen kumppanikin löytyy. Lapset eivät vain välttämättä kiinnosta häntä.

Itselleni on taas ollut aina päivänselvää, että jos vain mahdollista, haluan äidiksi ja mieluiten ison perheen. Niin meitä on erilaisia. Itse olen aika ulospäinsuuntautunut ja naismainen (hoivaava?) ja haluan elämääni lapsia. Myös vanhetessa toivon läheisiä perhevälejä eri sukupolvien välillä, ne ovat minulle ensisijainen haave, muut mielenkiinnonkohteet ja urasuunnitelmat tulee kyllä tiiviisti perässä. Jollakin toisella ei vain ole halua tai tarvetta samoille asioille ja heillä on täysi oikeus valita oman elämänsä suhteen.

Ainoa mikä harmittaa on, etteivät lapsemme saa välttämättä serkkuja, mutta sen järjestäminen ei ehkä ole mieheni siskon ensisijainen tehtävä.

Lasten hankkiminen ei ole kaikkien elämän tarkoitus.

Olen raskaana ja olisi ollut aivan yksi ja sama, vaikka sitä lasta ei olisi tullut. Elämä ei ole aina reilua, tulin raskaaksi välittömästi vaikka olin pillereillä 15 vuotta. Eikä tämä edes ole itselleni mikään avainasia. Joillekin on ja he yrittävät vuosia.

Naisilla on aivot, haaveita, tavoitteita. Lapsen saaminen ei ole enää niin monelle tärkeää, se tapahtuu jos tapahtuu, mutta elämässä on ”oikeitakin” tavoitteita.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005997170.html

Unkarista mallia. Tulovero pois yli neljän lapsen vanhemmilta

Lapset tehdään maailmaa varten ei itseä varten.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että aika tavallinen. Siis oikeasti, vähän nuoremmissa on jo paljon naisia jotka eivät ikinä tahdo äideiksi ja se on enemmän kuin okei. Toivon että samanlainen naisten koulutustaso leviäisi nopeammin, jotta muuallakin kuin länsimaissa kääntyisi syntyvyys laskuun, helpoimpia tapoja pelastaa maapallo.

AP:sta taas ajattelen, että ei osaa pitää huolta omista asioistaan, ihmeellistä toisten kyräilyä varsinkin jos on ~oikeasti~ onnellinen omista valinnoistaan...

Nykyään "saa" ääneen pohdiskella niitä omia tulevaisuudennäkymiään aivan eri tavalla kuin esim. 20 vuotta sitten saati aiemmin. Ennen se oli vaan ajan kysymys milloin raskaus ja äitiys oli edessä, mieluummin kuitenkin opintojen jälkeen kuin niiden aikana. Joko tulit äidiksi ja vaimoksi jossain vaiheessa  kuten muut tai jossain vaiheessa tädit supisivat että tykkääköhän se tytöistä kun ei lapsia kuulu.

Onneksi nykyään ei elämänvalintojaan tarvitse selitellä kenellekään, oudompana pidetään sitä joka utelee toiselta liian henkilökohtaisia asioita. Syyt lapsettomuuteen kun voivat olla sellaiset että kysyjä lopulta toivoo ettei olisi kysynyt ollenkaan.

Oon seurannut samankaltaista kehitystä Suomea paljon vanhoillisemmassa ns. kehittyvässä maassa. Sielläkin tilanne on muuttunut huomattavasti, ainakin niiden nuorten naisten kohdalla joilla on mahdollisuus valita itse elämänsä suunta. Heillä on mahdollisuus valita opinnot ja ura, nykyään myös ehkäisy eli se raskaus ei automaattisesti ole seuraus naimisiinmenosta (aiemmin tietysti usein järjestys oli toinen). Moni nuori suurperheen tyttö puhuu ääneen siitä kuinka ei tahtoisi äitinsä osaan, vaan yksi lapsi riittäisi tai ehkei lapsia ollenkaan.

Aika tietysti näyttää miten sen nuorena lapsettomaksi julistautuvan lapsettomuuden kanssa käy, viiskymppiseksi asti hedelmällisimmät voivat vielä vahingossakin päätyä äideiksi huolimatta siitä mitä aiemmin on tullut sanottua. Mutta ilmapiiri on muuttunut, ja muutos jatkuu. 

ARVO kirjoitti:

Lapset tehdään maailmaa varten ei itseä varten.

No on kyllä tekopyhä ja sisällötön väite. Ei lapsia tietenkään vanhemman leikkikaluiksi tehdä tai heidän kauttaan eletä vaan vanhempi on lapsiaan varten ja se vanhemmuus ja lapsen rakastaminen on merkityksellistä. Mutta eiköhän lapset siinä mielessä juuri itseä varten tehdä, järjetöntä olisi tehdä lapsi "maailmalle". Siinä on järkeä, että saa lapsen ja häntä rakastaa sellaisena kuin lapsen saa. Mutta mitä tarkoittaa "lapsi tehdään maailmalle"? Useimmat ajattelevat vain itseään ja lasta lapsen hankkiessaan eivätkä antavansa lahjan koko maailmalle.

Jokaisen oma asia. Ei se ole mitenkään luonnotonta. Jotkut ei vaan halua lapsia. Eikö se ole parempi, että jätetään lisääntyminen niille, jotka sitä haluaa?