Nainen joka ei halua lapsia

Mitäs sitten, asia on ok jos joku ei halua lapsia. Minulla on kaosi nelikymmpistä naisystävää jotka kumpikin ovat omasta tahdostaan lapsettomia, toinen pitää monista lapsista vaikkei omia ole halunnutkaan ja toinen taas ei pidä ja karttaa pienten lasten seuraa.

mielestä jotenkin luonnotonta, ettei nainen halua lasta. Itselleni ainakin ollut maailmankaikkeuden paras asia saada lapsia. Paljon enemmän tästä olen saanut kuin osasin kuvitella. Olen joskus miettinyt pelkäävätkö nämä lapsia tahtomattomat naiset jotenkin sen lapsen tuomaa muutosta niin paljon. Ja sitä miten raskaus ja synnytys sekä lapsen kasvatus ovat sellaisia asioita joissa ei välttämättä voikaan itse päättää mitebn asiat sujuvat.

Itse olisin oikein hyvin voinut jäädä lapsettomaksikin ja olisin varmasti ollut onnellinen niinkin, en pelännyt mitään muutosta, synnytystä tai vastuuta, en vain yksinkertaisesti pitänyt lapsista, metelistä, sotkusta ym. mitä he aiheuttavat. Tulin kuitenkin kolmekymppisenä vahingossa raskaaksi ja asiaa harkittuamme mieheni kanssa päätimme pitää lapsen. Tytär on nyt 5 vuotta ja jää ainoaksi lapseksi, vaikka erittäin rakas onkin niin myös sen verran rankkaa on ollut ettei toista tosiaankaan tule. Ymmärrän siis oikein hyvin niitä, jotka lapsia elämäänsä koskaan halua.

Oletko kiihkeä abortin vastustaja? Minulle abortti oli muutama vuosi sitten ainoa vaihtoehto ja suuri helpotus, lapset olivat toinen reilun vuoden ikäinen ja toinen parikuukautinen koliikki vauva, tulin vahingossa taas raskaaksi enkä olisi enää kolmatta lasta mitenkään jaksanut. Hain ja sain onneksi abortin, lapsikiintiömme on nyt täynnä.

Pitääkö aina kyseenalaistaa toisten valinnat? Ihmiset, ja myös naiset, ovat erilaisia. Oletteko tulleet ajatelleeksi, ettei se ole naisen vika, jos ei halua lapsia. Hän on sellaiseksi syntynyt eikä minun mielestäni pysty väkisin muuttumaan. Suurin osa meistä naisista haluaa lapsia, olemme syntyneet sellaisiksi, että äitinä oleminen on meille itsestäänselvyys. Toiset ovat syntyneet erilaisiksi, heiltä puuttuu äitiyden tarve. Se ei tarkoita, etteivätkö he olisi naisia siinä missä me muutkin. He voivat olla aivan yhtä onnellisia elämässään kuin me äiditkin. Ja he voivat olla ihan yhtä rakastavia ja helliä ihmisiä kuin me äiditkin. Älkäämme tuomitko toisia niin herkästi. Minä en ainakaan halua pitää itseäni ainoana "normaalina" naisena ja kyseenalaistaa toisen tapaa elää.

Miksi et voi ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia, jotkut eivät vain pidä lapsista. Ei minusta siinäkään ole mitään pahaa, että ei pidä lapsen mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta, parempihan se on tiedostaa etukäteen, eikä sitten voihkia se lapsi kainalossa kuinka hankalaa on.



Jos sinulle ap on luonnollista hankkia lapsi, jollekin toiselle on yhtä luonnollista olla niitä hankkimatta.

naisia enkä ole osannut pitää sitä mitenkään ihmeellisenä. Kaikki eivät halua elämältään samoja asioita. Eikä kaikilla ole biologista tarvetta tulla äidiksi. Ei kai siinä mitään sen ihmeellisempää?

Eivät tiedä menettävänsä maailman kauneimman asian ja elämän tarkoituskin jää täyttämättä. Tajuavat sen myöhemmin 80-vuotiaina ollessaan ypöyksin.



Tunnen yhden lapsettoman 50v naisen, säälin häntä, roikkui liian pitkään alkoholistimiehen kanssa eikä uskaltanut tehdä lasta. (no ei tietenkään, mutta paremman olisi löytänyt jos olisi aiemmin jättänyt sen juopon.) Pääsi viimein irti ja löysi kunnon miehen, mutta on jo liian vanha saamaan lapsia.

ovat luonnottomia friikkejä ja itsekkäitä omaan napaan tuijottajia, joiden elämän tarkoitus on bilettää ja olla kylmä ja tunteeton ura tykki. En voi mitenkään hyväksyä sitä että joku ei halua lapsia, lapsien tekeminen on naisen elämän suurin, tärkein ja pyhin tehtävä! Jos joku nainen sanoo minulle ettei pidä lapsista, otan sen henkilökohtaisena loukkauksena, koska sehän tarkoittaa sitten sitä ettei tykkää minunkaan lapsista ja sitä minä en hyväksy! Sanon kyllä sellaiselle itsekeskeisyyden huipulle suorat sanat!

Tämä viesti oli varmaan vitsi mutta vastaan kuitenkin että ystäväpiirissäni on muutama aikuinen yli kolmekymppinen nainen, jotka eivät halua lapsia. Eivät ole todellakaan mitään bilettäjiä, eivätkä uratykkejä vaan ihania ja tärkeitä ihmisiä, ystäviäni.

jolla ei ole lapsia, joka ei ole koskaan halunnut omia lapsia. Mutta joka myöskään ei ole koskaan bilettänyt, vaan elänyt rauhallista ja vastuunoloista elämää. Läheiseni tuntevat minut lämpimänä ja rakastavana ihmisenä, joka on aina valmis auttamaan toisia, jos he apua tarvitsevat. En todellakaan tunne itseäni miksikään friikiksi, koska en ole halunnut lapsia. Etkö ymmärrä, että sitä tunnetta ei voi väkisin hankkia, siis sitä tunnetta, että haluaa oman lapsen?

Olen syntynyt tällaiseksi, enkä tunne syyllisyyttä siitä, vaikka muut naiset mitä tahansa sanoisivat tai selkäni takana puhuisivat. Voin myös vilpittömästi sanoa, että olen täysin onnellinen ja hyvin tyytyväinen elämääni. Toivottavasti kaikki äidit myös ovat.

Mulla on 1 lapsi, toinen tulossa, miehellä 2 lasta.



Oikeastaan mä olen nyt tullut siihen tulokseen, että en mä mitenkään erityisesti lapsista edes pidä. Vauvat ja pienet lapset ovat ihania ja sitten murrosikäiset ovat OK.



Mutta jotenkin mä inhoan tuota vaihetta välillä 5v-14v, harmi vaan, että siinä on niin monta vuotta. Murrosikäiset ovat musta ihan kivoja, jostain syystä, tai no tiedänhän mä, koska alkavat olla ihan älykkäistä yksilöitä.



Mutta just noin pissa-kakka-voi juma-älämölö-vuodet ovat perkeleestä. Jos lapset olisivat aina siinä iässä, niin en olis lapsia ikinä hankkinut. Mut onneks ne on ihania mussukoita ekat vuodet, niin kyllä ne huonommatkin ajat sietää.

Eivät tiedä menettävänsä maailman kauneimman asian ja elämän tarkoituskin jää täyttämättä. Tajuavat sen myöhemmin 80-vuotiaina ollessaan ypöyksin.

Tunnen yhden lapsettoman 50v naisen, säälin häntä, roikkui liian pitkään alkoholistimiehen kanssa eikä uskaltanut tehdä lasta. (no ei tietenkään, mutta paremman olisi löytänyt jos olisi aiemmin jättänyt sen juopon.) Pääsi viimein irti ja löysi kunnon miehen, mutta on jo liian vanha saamaan lapsia.

Jokainen määrittelee itse elämänsä tarkoituksen, joillekin se on lapset joillekin ihan joku muu asia. Olisipa todella törkeän itsekäs ajatus tehdä lapsia vain siksi ettei vanhuksena tarvitse olla yksin ja kun ne lapset eivät ole edes mikään tae siitä ettet yksin ole, sen tiedän kokemuksesta vanhustenhoitoalallla työskentelevänä, liian paljon on ihania mummeleita ja pappoja yksin laitoksessa kun lapset eivät jouda/jaksa heitä käydä katsomassa.

Pysyvästi lapsettomuuden (steriloitu) kaverini onkin sanonut että, mieluummin elää elämänsä parhaat vuosikymmenet sellaista elämää josta nauttii ja jota haluaa ja siihen eivät lapset kuulu ja katuu (todennäköisesti ei) sitten elämänsä viime hetket, aivan järkevästi suunniteltu. Vaikka minulla kaksi toivottua lasta onkin niin en todellakaan oleta, että kaikki naiset haluavat tätä samaa.

Vapaaehtoisesti lapsettomille on myös oma keskustelusivu (ei ellien palsta) ja ihan mielenkiinnosta olen käynyt siellä kirjoituksia lukemassa. Sen kuvan olen saanut, että suurin osa omasta tahdosta lapsettomista ei kyllä edes lapsista pidä.

eli hienoa. Pahinta ovat ne naiset (joita täälläkin paljon on), jotka hankkivat lapsia, vaikka eivät olisi halunneet, tai vain koska niitä "kuuluu" hankkia. Sitten joutuvat sietämään jossain määrin näitä koko loppuelämänsä. Mutta onneksi on päiväkodit, koulut, kaverit, harrastukset ja isovanhemmat, niin pysyvät paljon poissa silmistä.



Kaikki nykyiset äidit eivät todellakaan olisi ansainneet tulla äidiksi. Ja noista omasta tahdostaan lapsettomiksi jäävistä tulisi varmaan 100 kertaa parempia äitejä kuin monista äideistä.

Vapaaehtoisesti lapsettomille on myös oma keskustelusivu (ei ellien palsta) ja ihan mielenkiinnosta olen käynyt siellä kirjoituksia lukemassa. Sen kuvan olen saanut, että suurin osa omasta tahdosta lapsettomista ei kyllä edes lapsista pidä.

lapsista. Valitettavasti ei edes omistaan.

Jos nämä naiset vain uskaltaisivat, he tekisivät niin kuin me... Eeei.

Olen joskus miettinyt pelkäävätkö nämä lapsia tahtomattomat naiset jotenkin sen lapsen tuomaa muutosta niin paljon. Ja sitä miten raskaus ja synnytys sekä lapsen kasvatus ovat sellaisia asioita joissa ei välttämättä voikaan itse päättää mitebn asiat sujuvat.

Lasten tekeminen pakottaa ihmisen tajuamaan oman rajallisuutensa ja epätäydellisyytensä hyvin konkreettisella tavalla arjessa. Lapseton ihminen oppii tiedostamattaan välttelemään tuollaisia kipukohtia itsessään ja elämässään. Tämän tajusin itse sen takia, että tein lapset verrattain vanhana, toisin kuin hyvin monet tämän palstan osallistujat. Lapsettomat kaverini tuntuvat ajoittain hyvin itsekeskeisiltä, mikä ei ole ihme, sillä eihän heidän ole mikään pakko laittaa omia tarpeitaan syrjään muitten tarpeiden takia.

ei tosiaankaan. Se nyt selviää vain lukemalla av:tä. Ja itsekeskeisiä on ihan yhtä paljon lapsettomissa kuin lapsellisissakin. Ihmisillä on sitäpaitsi muitakin kipukohtia elämässään kuin lasten kasvatus.

niiden naisten välillä, joilla on lapsia ja niiden, joilla ei ole. Tietenkin poikkeuksia sääntöön on, mutta sellainen karkea jako tuntuu. Ei saisi yleistää, tiedän, mutta yleistän silti. :)



no 21

Lasten tekeminen pakottaa ihmisen tajuamaan oman rajallisuutensa ja epätäydellisyytensä hyvin konkreettisella tavalla arjessa. Lapseton ihminen oppii tiedostamattaan välttelemään tuollaisia kipukohtia itsessään ja elämässään.

Tämän tajusin itse sen takia, että tein lapset verrattain vanhana, toisin kuin hyvin monet tämän palstan osallistujat.

Lapsettomat kaverini tuntuvat ajoittain hyvin itsekeskeisiltä, mikä ei ole ihme, sillä eihän heidän ole mikään pakko laittaa omia tarpeitaan syrjään muitten tarpeiden takia.

Minun lapsettomat ystäväni (35-40 v), eli oikeastaan kaksi täysin vapaaehtoisesti lapsetonta ystävää eivät todellakaan ole jumittuneet minunkään kehitysvaiheeseen. Ehkä he joistakin perheellisiltä vaikuttavat itsekeskeisiltä, kun itse on niin kateellinen,ettei pääse tekemään mitä lystää. Molemmat ovat ajoittain lastenhoitoapuna, mutta toteavat aina jälkeenpäin tehneensä oikean ratkaisun (tiedän, toisen tenavien hoito on ihan eri asia kuin omien). Ovat erittäin 'aikuisia', miettineet miehiensä kanssa asiaa useamman vuoden ja nykyisin ovat erittäin tyytyväisiä ratkaisuisiinsa. Toiselle tehty sterilisaatio (hankala löytää sopivaa ehkäisymuotoa sivuvaikutusten takia), toinen suunnitelee toimenpiteeseen menoa tänä vuonna. Molemmat muuten huolehtivat vanhentuneista vanhemmistaan erittäin hyvin, että se siitä itsekeskeisyydestä.

Itse en voi ymmärtää minkäänlaista suvaitsemattomuutta laillisissa asioissa, jokainen tekee elämän valintansa itse. Itse olen lapseni tehnyt (tietoisesti) vasta 37 ja 38 -vuotiaana, enkä koe, että ajatusmaailmani olisi mihinkään muuttunut, enkä todellakaan ole siirtynyt mihinkään korkeampaan kehitysvaiheeseen. Toki lapset tulevat nyt ensin, ennen työtä ja miehen kanssa aiemmin harrastettua seikkailumatkustelua. Nyt tehdään puolikasta työpäivää, tienataan vähemmän ja matkat ovat aurinkorantaa, mutta hyvä näinkin.

niiden naisten välillä, joilla on lapsia ja niiden, joilla ei ole. Tietenkin poikkeuksia sääntöön on, mutta sellainen karkea jako tuntuu. Ei saisi yleistää, tiedän, mutta yleistän silti. :)

no 21

Itse olen työpaikassa (sairaalan leikkaussalissa), jossa ehkä kaikkiaan parisataa työntekijää. Tiedän kaikki kasvonäöltä, ehkä 100 nimeltä, noin 50 tiedän onko heillä lapsia vai ei. Itse en osaa sanoa noista lopuista minkään karkean rajan avulla, että onko heillä lapsia vai ei, vaikka suurimman osan kanssa jossain vaiheessa joudun tekemisiin enemmän tai vähemmän. Kaikki ovat ammattitaitoisia, empaattisia, hyviä työntekijöitä. Oletko 21 jotenkin meedio?