Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu ikävältä, kun ei ole kenellekään tärkeä
09.07.2015 |
Kukaan ei aidosti ikävöi, ei kysy kuulumisia. Muutama kaveri joskus, mutta vain velvollisuudentunnosta, ettei suhde kuihdu täysin kokoon.
Kukaan ei hymyile ajatuksesta, että saa tehdä kanssani jotakin. Kukaan ei ymmärrä minua, ei ole kaivanut sitä syvintä minua esiin. Kaikki on niin pinnallista. Mennään kahville juoruamaan, ryypätään, sekoillaan humalassa. Tunnetaanko me edes toisiamme oikeasti?
Olen niin yksinäinen, vaikka ympärilläni on ihmisiä. Haluaisin vain sen yhden sielunystävän. Minulla oli joskus sellainen. Se, jonka kanssa ymmärtää toista jo pelkän katseen perusteella. Se, jonka kanssa olo on lämmin ja turvallinen. Se yhteenkuuluvuus. Minulla on ikävä sitä, että tuntee olevansa jollekin oikeasti tärkeä. Elämä ei tunnu miltään, kun ei ole sitä ihmistä, jolle haluaa rientää kertomaan elämän ilot ja surut. Ei kuuntelijaa. Pelkkää tyhjyyttä.-
N19
Kommentit (59)
Ap, voit hyvin elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Kenenkään ei ole pakko nuorenakaan mennä viilettää ja kokea väkisin, jos ei siltä tunnu. Kuulostaa vähän sellaiset neuvot siltä kuin joku ehkä kaipaa omia menetettyjä mahdollisuuksiaan tai nuoruuttaan. Mutta kaikilla on vain nykyhetki, eikä nuoruus ole sen taianomaisempi elämänvaihe kuin mikään muukaan.
En itsekään halunnut nuorena säntäillä sinne ja tänne ja kokea mahdollisimman paljon. Halusin asettua aloilleni ja sen tein. Kuuntele vain itseäsi ja tee miten hyvältä tuntuu. Väkisin etsimällä ei ketään löydä jos kohta ei kotona kökkimälläkään. Löydät varmasti jonkun jolle olet kaikkein tärkein ystävä tai rakastettu. Kun tuntuu yksinäiseltä, muista että se toinenkin on ehkä tällä hetkellä yksin ja kaipaa jo löytävänsä ystävän/kumppanin. Siksi ei pidä luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:05"]Ap, voit hyvin elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Kenenkään ei ole pakko nuorenakaan mennä viilettää ja kokea väkisin, jos ei siltä tunnu. Kuulostaa vähän sellaiset neuvot siltä kuin joku ehkä kaipaa omia menetettyjä mahdollisuuksiaan tai nuoruuttaan. Mutta kaikilla on vain nykyhetki, eikä nuoruus ole sen taianomaisempi elämänvaihe kuin mikään muukaan.
En itsekään halunnut nuorena säntäillä sinne ja tänne ja kokea mahdollisimman paljon. Halusin asettua aloilleni ja sen tein. Kuuntele vain itseäsi ja tee miten hyvältä tuntuu. Väkisin etsimällä ei ketään löydä jos kohta ei kotona kökkimälläkään. Löydät varmasti jonkun jolle olet kaikkein tärkein ystävä tai rakastettu. Kun tuntuu yksinäiseltä, muista että se toinenkin on ehkä tällä hetkellä yksin ja kaipaa jo löytävänsä ystävän/kumppanin. Siksi ei pidä luovuttaa.
[/quote]
Kuis sun kävi? Löysitkö etsimäsi?
m41
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:05"]Ap, voit hyvin elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Kenenkään ei ole pakko nuorenakaan mennä viilettää ja kokea väkisin, jos ei siltä tunnu. Kuulostaa vähän sellaiset neuvot siltä kuin joku ehkä kaipaa omia menetettyjä mahdollisuuksiaan tai nuoruuttaan. Mutta kaikilla on vain nykyhetki, eikä nuoruus ole sen taianomaisempi elämänvaihe kuin mikään muukaan. En itsekään halunnut nuorena säntäillä sinne ja tänne ja kokea mahdollisimman paljon. Halusin asettua aloilleni ja sen tein. Kuuntele vain itseäsi ja tee miten hyvältä tuntuu. Väkisin etsimällä ei ketään löydä jos kohta ei kotona kökkimälläkään. Löydät varmasti jonkun jolle olet kaikkein tärkein ystävä tai rakastettu. Kun tuntuu yksinäiseltä, muista että se toinenkin on ehkä tällä hetkellä yksin ja kaipaa jo löytävänsä ystävän/kumppanin. Siksi ei pidä luovuttaa. [/quote] Kuis sun kävi? Löysitkö etsimäsi? m41
[/quote]
En niinkään etsinyt kuin kaipasin. Elämä on tuonut joka hetkeen oikeat ihmiset. Mutta olen kokenut myös menetyksiä.
Olen muuten ikäisesi enkä koe, että tämä ikä olisi hiljaista hiipumisen aikaa. Ehkä hiipumista, mutta ei hiljaista :)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:15"]
Aloitan syksyllä yliopiston. Jotenkin pelkään, että nekin suhteet jäävät pinnallisiksi.
Ap
[/quote]
Mutta yhtä hyvin sieltä voi löytyä elämänkumppani ja elämänmittaiset ystävyyssuhteet. Minä aloitin opinnot 26 vuotta sitten ja omalta vuosikurssilta muutamat menivät naimisiin keskenään ja jotkut löysivät kumppanin hieman vanhempien tai nuorempien vuosikurssien joukosta. Nyt kun viimeksi tapasimme, oli hauska jutella vanhojen opiskelukavereiden kanssa kun nyt ollaan siinä vaiheessa, että lapsemme törmäilevät toisiinsa. Kaksi naisista on vieläkin hyviä ystäviä, molemmat naimisisa samalla vuosikurssilla opiskelleiden miesten kanssa ja lapsiakin ovat tehneet melkein tasatahtiin ja osa heidän lapsistaan on samalla luokalla keskenään.
Kannattaa olla aktiivisesti mukana opiskelijariennoissa ja myös opiskella yhdessä niiden muiden kanssa, ei pelkästään bilettää. Kyllä sieltä hyviä ystäviä voi löytyä! Ja tuo opiskeluaika on jotenkin taianomaista, joka yhdistää. Ollaan nuoria, valmiita valloittamaan maailma ja selättämään vaikeudet. Silloin tulee koettua paljon sellaista, jota on mukava muistella vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
En itse kokenut mitään suurta henkistä yhteyttä opiskelukavereiden kanssa. Tykkäsin kyllä mennä yliopistolle ja jutella joidenkin tiettyjen, erilaisten tyyppien kanssa, mutta en edes halunnut kuulua mihinkään tiettyyn porukkaan tai tutustua vapaa-ajalla muihin opiskelijoihin.
Yritin puoliväkisin käydä jossain opiskelijariennoissa, mutta olen kai ikävä ihminen, kun ne oli minun mielestäni hieman pitkäveteisiä. Hurjaa biletystä tietysti ja seksivitsejä ja sekoilua, siis sellaista normibailausta, jota pidän tylsänä. Varsinaisesta opiskelusta nautin kyllä suuresti. Eli kaikille vilkas sosiaalinen elämä ja se, että tutustuu hyvin kurssikavereihin ei ole olennaista opiskeluajan viihtymisen kannalta.
Kerroin tämän siltä varalta jos ap kokee samoin, niin ei tarvitse ajatella olevansa ihan outo poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sinä olet tärkeä :)♡
Mitä kuuluu?
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:31"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:05"]Ap, voit hyvin elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Kenenkään ei ole pakko nuorenakaan mennä viilettää ja kokea väkisin, jos ei siltä tunnu. Kuulostaa vähän sellaiset neuvot siltä kuin joku ehkä kaipaa omia menetettyjä mahdollisuuksiaan tai nuoruuttaan. Mutta kaikilla on vain nykyhetki, eikä nuoruus ole sen taianomaisempi elämänvaihe kuin mikään muukaan. En itsekään halunnut nuorena säntäillä sinne ja tänne ja kokea mahdollisimman paljon. Halusin asettua aloilleni ja sen tein. Kuuntele vain itseäsi ja tee miten hyvältä tuntuu. Väkisin etsimällä ei ketään löydä jos kohta ei kotona kökkimälläkään. Löydät varmasti jonkun jolle olet kaikkein tärkein ystävä tai rakastettu. Kun tuntuu yksinäiseltä, muista että se toinenkin on ehkä tällä hetkellä yksin ja kaipaa jo löytävänsä ystävän/kumppanin. Siksi ei pidä luovuttaa. [/quote] Kuis sun kävi? Löysitkö etsimäsi? m41
[/quote]
En niinkään etsinyt kuin kaipasin. Elämä on tuonut joka hetkeen oikeat ihmiset. Mutta olen kokenut myös menetyksiä.
Olen muuten ikäisesi enkä koe, että tämä ikä olisi hiljaista hiipumisen aikaa. Ehkä hiipumista, mutta ei hiljaista :)
[/quote]
Sulle on käynyt elämässä kohtuu hyvin. Harva meidän ikäisistä on välttynyt menetyksiltä. Myönsit sentään hiipuminen. Joo, ei se roppi enää ole kuin ennen. :)
m41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ap:n ikäisenä sama ongelma, sama tilanne. Nyt - 6 vuotta myöhemmin yhä yksinäinen, vielä vähemmän kavereita. Ja niin, kävin kyllä yliopiston.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:51"]
Mulla oli ap:n ikäisenä sama ongelma, sama tilanne. Nyt - 6 vuotta myöhemmin yhä yksinäinen, vielä vähemmän kavereita. Ja niin, kävin kyllä yliopiston.
[/quote]
Sen siitä saa, kun lähtökohtaisesti arvottaa toiset ihmiset tyhjäpäisiksi bilettäjiksi tai pinnallisiksi esittäjiksi. Onkohan ap:lle tai sulle tullut mieleenkään, että nuorena monia ahdistaa ja tavallisesti sitä ahdistusta hukutetaan mm. juomalla ja reuhaamalla satunnaisissa opiskelijabileissä. Jos varta vasten eristäytyy viiteryhmästä ja päättää etukäteen, ettei heissä ole _mitään_ tutustumisen arvoista, jää yksin. Ja yksinäisyys luo lisää yksinäisyyttä, esim uusien kavereiden kavereista voi tulla omia, hyviäkin ystäviä. Tärkeintä on tavata ihmisiä ennakkoluulottomasti ja jutella muiden kanssa, eikä odottaa että mystisellä ja hohtavalla paras ystävä tai sielunkumppani -auralla varustettu henkilö kävelee vastaan ja hänelle voisi sitten mennä ilmoittautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:51"]
Mulla oli ap:n ikäisenä sama ongelma, sama tilanne. Nyt - 6 vuotta myöhemmin yhä yksinäinen, vielä vähemmän kavereita. Ja niin, kävin kyllä yliopiston.
[/quote]
Sen siitä saa, kun lähtökohtaisesti arvottaa toiset ihmiset tyhjäpäisiksi bilettäjiksi tai pinnallisiksi esittäjiksi. Onkohan ap:lle tai sulle tullut mieleenkään, että nuorena monia ahdistaa ja tavallisesti sitä ahdistusta hukutetaan mm. juomalla ja reuhaamalla satunnaisissa opiskelijabileissä. Jos varta vasten eristäytyy viiteryhmästä ja päättää etukäteen, ettei heissä ole _mitään_ tutustumisen arvoista, jää yksin. Ja yksinäisyys luo lisää yksinäisyyttä, esim uusien kavereiden kavereista voi tulla omia, hyviäkin ystäviä. Tärkeintä on tavata ihmisiä ennakkoluulottomasti ja jutella muiden kanssa, eikä odottaa että mystisellä ja hohtavalla paras ystävä tai sielunkumppani -auralla varustettu henkilö kävelee vastaan ja hänelle voisi sitten mennä ilmoittautumaan.
[/quote]
Kumpikohan meistä on tässä ennakkoluuloisempi, minä vai sinä, joka teit pienen kommenttini perusteella oletuksia noinkin radikaalilla tavalla historiastani? :D
Tiedoksesi voin kertoa, että kävin ensimmäisinä vuosina bileissä ja yritin muutoinkin tutustua ihmisiin - ilman sen ihmeempiä tuloksia. Sinänsä lopputulos itseäni ei yllätä, sillä en myöskään lukiossa tutustunut kunnolla kuin pariin henkilöön (nämäkin täysin omista aloitteista). Meillä kaikilla ei ole kehittyneet sosiaaliset taidot, yrityksestä huolimatta en voi sanoa onnistuneeni kauhean hyvin mutten syytä siitä muita. Vain itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:51"]Mulla oli ap:n ikäisenä sama ongelma, sama tilanne. Nyt - 6 vuotta myöhemmin yhä yksinäinen, vielä vähemmän kavereita. Ja niin, kävin kyllä yliopiston.
[/quote]
Tasan eivät mene rusinat tässä maailmassa. Eikä yksinäisyys ikään katso ja aina se on yhtä mälsää.
Lohtuhalin saisit.
m41
Mulla oli myös tollainen sielunsisko parhaana ystävänä koko lapsuuden/teiniajan kunnes menetin hänet (huumeille). Tämä tapahtui kun olin 18-vuotias. Nyt olen 26-vuotias. En ole tähän päivään mennessä löytänyt samanlaista ystävyyssuhdetta mitä meillä oli. Tollaset ystävyyssuhteet on harvinaisia ja kultaakin kalliimpia. Surettaa todella paljon. Enkä usko että ihminen voi olla onnellinen yksin. Tai mä en ainakaan voi.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 07:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:31"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:22"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:05"]Ap, voit hyvin elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Kenenkään ei ole pakko nuorenakaan mennä viilettää ja kokea väkisin, jos ei siltä tunnu. Kuulostaa vähän sellaiset neuvot siltä kuin joku ehkä kaipaa omia menetettyjä mahdollisuuksiaan tai nuoruuttaan. Mutta kaikilla on vain nykyhetki, eikä nuoruus ole sen taianomaisempi elämänvaihe kuin mikään muukaan. En itsekään halunnut nuorena säntäillä sinne ja tänne ja kokea mahdollisimman paljon. Halusin asettua aloilleni ja sen tein. Kuuntele vain itseäsi ja tee miten hyvältä tuntuu. Väkisin etsimällä ei ketään löydä jos kohta ei kotona kökkimälläkään. Löydät varmasti jonkun jolle olet kaikkein tärkein ystävä tai rakastettu. Kun tuntuu yksinäiseltä, muista että se toinenkin on ehkä tällä hetkellä yksin ja kaipaa jo löytävänsä ystävän/kumppanin. Siksi ei pidä luovuttaa. [/quote] Kuis sun kävi? Löysitkö etsimäsi? m41 [/quote] En niinkään etsinyt kuin kaipasin. Elämä on tuonut joka hetkeen oikeat ihmiset. Mutta olen kokenut myös menetyksiä. Olen muuten ikäisesi enkä koe, että tämä ikä olisi hiljaista hiipumisen aikaa. Ehkä hiipumista, mutta ei hiljaista :) [/quote] Sulle on käynyt elämässä kohtuu hyvin. Harva meidän ikäisistä on välttynyt menetyksiltä. Myönsit sentään hiipuminen. Joo, ei se roppi enää ole kuin ennen. :) m41
[/quote]
Heh, kroppa on varmaan paremmassa kunnossa kuin nuorena, kun liikun niin monipuolisesti nykyään. Hiipuminen on itselläni enemmän sosiaalista, ettei enää ole niin paljon ex tempore -tempauksia kuin ennen, vähemmän tulee kutsuja minnekään - sillä tavalla vähän hiipunut. Omakin vika.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 07:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:31"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:22"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:05"]Ap, voit hyvin elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Kenenkään ei ole pakko nuorenakaan mennä viilettää ja kokea väkisin, jos ei siltä tunnu. Kuulostaa vähän sellaiset neuvot siltä kuin joku ehkä kaipaa omia menetettyjä mahdollisuuksiaan tai nuoruuttaan. Mutta kaikilla on vain nykyhetki, eikä nuoruus ole sen taianomaisempi elämänvaihe kuin mikään muukaan. En itsekään halunnut nuorena säntäillä sinne ja tänne ja kokea mahdollisimman paljon. Halusin asettua aloilleni ja sen tein. Kuuntele vain itseäsi ja tee miten hyvältä tuntuu. Väkisin etsimällä ei ketään löydä jos kohta ei kotona kökkimälläkään. Löydät varmasti jonkun jolle olet kaikkein tärkein ystävä tai rakastettu. Kun tuntuu yksinäiseltä, muista että se toinenkin on ehkä tällä hetkellä yksin ja kaipaa jo löytävänsä ystävän/kumppanin. Siksi ei pidä luovuttaa. [/quote] Kuis sun kävi? Löysitkö etsimäsi? m41 [/quote] En niinkään etsinyt kuin kaipasin. Elämä on tuonut joka hetkeen oikeat ihmiset. Mutta olen kokenut myös menetyksiä. Olen muuten ikäisesi enkä koe, että tämä ikä olisi hiljaista hiipumisen aikaa. Ehkä hiipumista, mutta ei hiljaista :) [/quote] Sulle on käynyt elämässä kohtuu hyvin. Harva meidän ikäisistä on välttynyt menetyksiltä. Myönsit sentään hiipuminen. Joo, ei se roppi enää ole kuin ennen. :) m41
[/quote]
Heh, kroppa on varmaan paremmassa kunnossa kuin nuorena, kun liikun niin monipuolisesti nykyään. Hiipuminen on itselläni enemmän sosiaalista, ettei enää ole niin paljon ex tempore -tempauksia kuin ennen, vähemmän tulee kutsuja minnekään - sillä tavalla vähän hiipunut. Omakin vika.
[/quote]
Tuota kuulee usein, jotta aikuisella iällä liikkuu enemmän. Kaipa se nuorena tuntui siltä, ettei tarvitse kroppaa rasittaa, kunto pysyy itsestään. Taitaa se kissanristiäisissä juokseminen muutenkin vähentyä tässä iässä, kun rauhallinen kotona oleilu maittaa paremmin.
m41
Minulla on lapset ja lastenlapset. Heille olen ainakin jotenkin tärkeä. Yksi ystävä on jonka kanssa viestitämme,harvemmin näemme kun muutin kauemmas. Siinäpä ne olikin.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:07"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:28"] On sulla vielä nuoruuden etu tallella. Paljon uusia tuttavuuksia tapaamatta vielä. Murehdi sitten, kun olet yhtä vanha kuin minä ja samassa tilanteessa. m41 [/quote] Mitäs etua nuoruudesta muka on? Tuntuu lähinnä taakalta, täälläkin voivotellaan kuinka nuori olen. Tuntuu suorastaan vihjailulta kuinka tietämätön ja kokematon vielä olen, ja että kaikki tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä. Ap [/quote] No se etu, että näettävää ja koettavaa on luvassa nuoruuteen liittyvien aktiviteettien muodossa, koulut ym. riennot. Ei tämän ikäisillä enää ole ovet auki maailmaan. Tämä on sellaista hiljaista hiipumisen aikaa. m41
[/quote]
Tulee biletys jo korvista yli, haluaisin vain elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Typerää kännisekoilua. Opiskelu on kyllä mukavaa, pidän uuden oppimisesta ja itseni haastamisesta. Mutta opiskella voi minkä ikäisenä tahansa.
Ap
[/quote]
Jos nyt jo alat elää rauhallista ja tasapainoista elämää etkä selvitä, mikä se on se juttu, joka antaa elämällesi tarkoituksen ja merkityksen, kuivut ihan pystyyn ja olet täysin urautunut jo kolmikymppisenä. Jos ainoa, mitä keksit haluta ja koet tärkeäksi on vakava ihmissuhde, altistat itsesi kaikenlaiselle kuppaukselle, väkivallalle ja hyväksikäytölle siinä ihmissuhteessa, ehkä jo siinä ensimmäisessä johon päädyt.
Opiskelijaelämä on paljon muutakin kuin biletystä, eikä sen tarvitse olla sitä lainkaan jos et halua. Voit hakeutua ylioppilaskunnan lehteen, ties minkälaisiin maailmanparannusryhmiin tai opiskelijauskovien porukoihin mitä yliopistot on väärällään, opiskelijavaihtoon mahdottomiin vinkuintioihin jne ja nähdä, mitä maailmassa on. Älä nyt hissukoidu ehdoin tahdoin nyt, kun kaikki on vasta alussa.
[/quote]
Mutta onko noistakaan mitään iloa, jos ei ole niitä välittäviä ihmisiä ympärillä...
Ap5
[/quote]
Oletko koskaan miettinyt millaisista yhteyksistä niitä uusia tuttavuuksia pitäisi löytyä. Harrastuksista vai mistä?
m41