Koen perhe-elämän kaoottisena ja uuvuttavana!

Tehtiin toinen koska halusimme. Enkä sitä missään tapauksessa kadu ja osaan kyllä nauttiakin hyvistä hetkistä. Mutta on tämä raskasta! Etenkin kun hoitoapua saadaan/otetaan vastaan vain muutaman kertaa vuodessa. Ap

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 22:15"]Siihen kaaokseen tottuu. Kukaan ei jaksa jos ajattelee ettei jaksa. Täytyy ajatella että mä jaksan ja selviydyn. Kaikki turha pois ja fokus niihin lapsiin. Ne on paras voimanlähde lapsiperheessä. Oli paljo rankempaa olla äiti kaks- ja yksvuotiaille kuin nyt viidelle joista vanhimmat alakoulussa. Nautin heidän jutuistaan, ja siitä kuinka he rakastavat pienempiä. Helpottaa suunnattomasti kun isommat osaa jo tehdä pieniä askareita. Opi nauttimaan sähellyksestä ja nauramaan sille niin jaksat paremmin!
[/quote] tämä nyt on aika bullshittiä. Se kaaos on eniten oman pääni sisällä kärsimystä siitä, etten ehdi keskittymään itseeni tarpeeksi. Mutta kyllä koen jaksavani nyt ihan ok kun nuorempi ei enää montaa kertaa yössä herää. Ap

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:22"]Hmm. Ehditte elää aika pitkään yksilapsisina, oliko se helpompaa? Itse en voi muuta sanoa kuin että aikaisin petiin iltaisin niin ei niin paljon fyysisesti väsytä. Oma harrastus kodin ulkopuolella, kesällä lomaa yksin ilman lapsia ja puolisoa (minulla lapsi ja puoliso lähtevät matkalle ja jään yksin tekemään töitä, lomaa sekin..) [/quote] en mene aikaisin nukkumaan, koska tarvitsen myös parisuhdeaikaa. Se on henkireikäni oman harrastuksen ohessa. Ap

[/quote]

ainakin lapset ajoissa petiin, niin saat omaa aikaa.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:22"]Hmm. Ehditte elää aika pitkään yksilapsisina, oliko se helpompaa? Itse en voi muuta sanoa kuin että aikaisin petiin iltaisin niin ei niin paljon fyysisesti väsytä. Oma harrastus kodin ulkopuolella, kesällä lomaa yksin ilman lapsia ja puolisoa (minulla lapsi ja puoliso lähtevät matkalle ja jään yksin tekemään töitä, lomaa sekin..) [/quote] en mene aikaisin nukkumaan, koska tarvitsen myös parisuhdeaikaa. Se on henkireikäni oman harrastuksen ohessa. Ap

[/quote]

ainakin lapset ajoissa petiin, niin saat omaa aikaa.
[/quote] emme saa lapsia ajoissa petiin! 1v on nyt vasta nukahtamassa... Ap

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 19:32"]

Etenkin toisen lapsen myötä. Tajuan syyn olevan persoonassani, joka tarvitsisi paljon enemmän rauhallista omaa aikaa pysyäkseen "kasassa". Kaipaan vinkkejä siihen, miten tästä saisi mielekkäämpää itselleni.

[/quote]

Jep, tämä on "elinkautinen", mutta kyllä sen lusii siinä missä muutkin elämän raskaudet. Aika (ja elämä) kuluu yllättävän äkkiä, kun katsoo taaksepäin.  Minulla on viisi vuotta vielä ja sitten kaikki lapset alkavat olla omillaan ja saan vihdoinkin istua hiljaisessa talossa ilman muiden vaatimuksia ja lukea kirjoja rauhassa. Tsemppiä! Tulevat hienot ja fiksut nuoret (lapsesi) tarvitsevat vähän (tai paljonkin) uhrauksia omasta mukavuudestasi nyt, mutta jälkeenpäin olet ilonen, että sait heidät, kasvatit heidät ja heistä tuli niin upeita.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:22"]Hmm. Ehditte elää aika pitkään yksilapsisina, oliko se helpompaa? Itse en voi muuta sanoa kuin että aikaisin petiin iltaisin niin ei niin paljon fyysisesti väsytä. Oma harrastus kodin ulkopuolella, kesällä lomaa yksin ilman lapsia ja puolisoa (minulla lapsi ja puoliso lähtevät matkalle ja jään yksin tekemään töitä, lomaa sekin..) [/quote] en mene aikaisin nukkumaan, koska tarvitsen myös parisuhdeaikaa. Se on henkireikäni oman harrastuksen ohessa. Ap

[/quote]

ainakin lapset ajoissa petiin, niin saat omaa aikaa.
[/quote] emme saa lapsia ajoissa petiin! 1v on nyt vasta nukahtamassa... Ap
[/quote]

Aika myöhään menee nukkumaan. Tiedän toki, että jotkut lapset ovat iltavirkkuja, mutta minkälaiset rutiinit teillä on? Tukiverkostoa? Varaa palkata hoitaja, jos ei ole tukiverkkoa?

Mun kaks ensimmäistä syntyivät vuoden ikäerolla ja ekat vuodet tuntuivat todella kaaokselta. Kolmas syntyi, kun esikoinen meni kouluun. Päätin, että otan rennosti ja vietän äitiyslomani lasten kanssa ja heihin panostaen. Ja se aika oli ihanaa! Eteisen ovessa oli mustia sormenjälkiä - ihan sama! Nautin yhteisestä ajasta lasten kanssa. Lieden takaa pesin vain ennen joulua, samat verhot roikkuneet ikkunalla yli vuoden, en välittänyt. Töihinpaluun jälkeen ollaan menty vähän samalla tyylillä. Hoidan päivittäin vain pakolliset ruuanlaitot ja pyykinpesun. Ruokaa teen aina 2-3pv satsin, ettei sitäkään tarvitse joka päivä laittaa, 8kg pesukone ja kuivausrumpu helpottavat pyykkäysurakkaa, isommat lapset on nakitettu hoitamaan tiskikoneen täyttö ja tyhjennys. Kuopuksen (1,5v.) lelut korjaan vasta illalla pois lattialta. Muuten niitä saa olla jatkuvasti keräämässä. Ja käytössä on kerralla vain hieman leluja. Tämä on mun mielestä tärkeä pointti, jos tuntuu, ettei päivän aikana muuta tee kuin raivaa tavaroita.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 01:45"]

Meillä nyt kolme lasta ja tuo pään sisäinen kaaos on niin tuttua! Odotin jo töihin paluuta, mutta yt:t pettivät sen suunnitelman. Olen jokaisen lapsen imetyksen jälkeen lähtenyt yksin omalle reissulleni. Enää 8 kk ja pääsen tämän kolmannen jälkeen :)

[/quote

mikso otat imetyksen suorittamisena. Enää 8 kk. Ei sinun tarvitse imettää. Jo tuo asenne sitten pääsen on sitä sitku elämää. Lähde lyhyelle breakille nyt. 

Up

Hanki matkatyö ja jätä lapsiarki puolisolle.

Sulla on ilmeisesti ihan pienet lapset vielä? Kyllä se siitä nopeasti tasaantuu, kun lapset kasvaa. Meillä oli melko raskasta kun lapset oli ihan pieniä. Nyt pienin 4, ja mulla on niin paljon omaa aikaa kuin haluan, koska lapset leikkivät keskenään. Enää ei koko ajan joku tarvitse jotain, tai itke tai kaatuile jne. 

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 19:36"]Sulla on ilmeisesti ihan pienet lapset vielä? Kyllä se siitä nopeasti tasaantuu, kun lapset kasvaa. Meillä oli melko raskasta kun lapset oli ihan pieniä. Nyt pienin 4, ja mulla on niin paljon omaa aikaa kuin haluan, koska lapset leikkivät keskenään. Enää ei koko ajan joku tarvitse jotain, tai itke tai kaatuile jne. 
[/quote] no pienin on 1 mutta isompi jo 7... Aika haastavia molemmat. Onneksi olen ehdottomasti kieltäytynyt kolmannesta, siitä saan jaksamista. Ap

Up

Hhj

Hmm. Ehditte elää aika pitkään yksilapsisina, oliko se helpompaa? Itse en voi muuta sanoa kuin että aikaisin petiin iltaisin niin ei niin paljon fyysisesti väsytä. Oma harrastus kodin ulkopuolella, kesällä lomaa yksin ilman lapsia ja puolisoa (minulla lapsi ja puoliso lähtevät matkalle ja jään yksin tekemään töitä, lomaa sekin..)

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:22"]Hmm. Ehditte elää aika pitkään yksilapsisina, oliko se helpompaa? Itse en voi muuta sanoa kuin että aikaisin petiin iltaisin niin ei niin paljon fyysisesti väsytä. Oma harrastus kodin ulkopuolella, kesällä lomaa yksin ilman lapsia ja puolisoa (minulla lapsi ja puoliso lähtevät matkalle ja jään yksin tekemään töitä, lomaa sekin..)
[/quote]
Kiitos muistutuksesta että meidänkin varmaan parempi pysyä yksilapsisina... Muutama kuukausi mennyt riskillä...

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 19:36"]

Hanki matkatyö ja jätä lapsiarki puolisolle.

[/quote]

Näin yritti puolisoni toimia, kunnes uhkasin avioerolla ja sillä, että mies jää yksinhuoltajaksi. Siihen olisi loppunut matkatyö. Lapsiluvun jätimmekin sitten yhteen.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:22"]Hmm. Ehditte elää aika pitkään yksilapsisina, oliko se helpompaa? Itse en voi muuta sanoa kuin että aikaisin petiin iltaisin niin ei niin paljon fyysisesti väsytä. Oma harrastus kodin ulkopuolella, kesällä lomaa yksin ilman lapsia ja puolisoa (minulla lapsi ja puoliso lähtevät matkalle ja jään yksin tekemään töitä, lomaa sekin..)
[/quote] en mene aikaisin nukkumaan, koska tarvitsen myös parisuhdeaikaa. Se on henkireikäni oman harrastuksen ohessa. Ap

Up

Tosiaan tuntuu että työtä on puolet enemmän ja omaa aikaa puolet vähemmän. Toisaalta olen nyt myös itse vaativampi kaiken suhteen, en halua että elämä on vain ankeaa selviytymistä päivästä seuraavaan. Tavallaan olen siis kuitenkin tyytyväisempi nyt. Esikoisen pikkulapsiaikana mulla ei ollut mitään omia mielenkiinnonkohteita enkä ollut kiinnostunut edes miehestä enkä parisuhteen hoidosta, en ulkonäöstäni jne.. Ap

Ekan kanssa kaikki oli erilaista. Tokaa aloin odottamaan 4 v päästä. Lihoin 100 kiloiseksi raskauden aikana, normaalisti painoin 62-68 kg. Sain itseni kyllä samoihin mittoihin raskauden jälkeen, n. 1,5 v olin jo omissa mitoissa, mutta tuo kertoi siitä mikä pudotus se oli kun 1 lapsi kotona ja ei voinut itsestään huolehtia samalla tavalla, kun ei ollut tukiverkkoja. Siitä elämä sitten helpottui, kunnes meille tuli exän kanssa kriisi 10 v päästä, hän alkoi tissuttelemaan, masentumaan.. jätin hänet, koska hän sanoi että vain nipotan ja hänellä ei ole ongelmaa. Nyt lapset teini-iässä ja voi hitto, tää on taas next level. Itselläni joku paha keski-iän kriisi. Lapset vaan syövät, sotkevat, pyytävät rahaa, uutta tarvii jotain kokoajan, syövät myös mun vähäiset herkut, kaikki menee. Nyt sentään pidän itsestäni huolta, tai yritän, mutta kyllä tää on rankkaa. Kokoajan saa kokata, korjata noiden jälkiä, pyykätä. Ovia paukutellaan, huudetaan, kiroillaan. Ja kun yksin olen todella väsynyt. Tämä ei ollut sitä mitä odotin. Ei ollut exän ongelmatkaan.