Koen perhe-elämän kaoottisena ja uuvuttavana!

Täälläkin samoja ajatuksia, lapset 3- ja 5-vuotiaat. Olen niin täynnä tuota ainaista tappelua joka asiasta. Pienempi on vielä erittäin temperamenttinen. Kolmatta meille ei ikinä ainakaan tule!!

Ja mitäkö odotin? Odotin, että tytöt leikkivät sovussa keskenään prinsessaleikkejä ;) Itselläni sisko, mutta meillä suuri ikäero ja esim.matkoilla ei ole ollut kaveria. Sen vuoksi olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän ikäeroon ja siihen, että molemmat ovat samaa sukupuolta. 39

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 21:59"]

Voi vittu mua riipii tuo "mitä oikein odotit". Ei tässä ole kysymys mistään odotuksista, vaan siitä, että just nyt tällä hetkellä stressaa.

[/quote]Turha itkeä, kun maito on maassa.

Sitä pärjäämistä kuuluu miettiä ennen, kuin tilanne on päällä.

Niin me muutkin teemme.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 21:59"]

Voi vittu mua riipii tuo "mitä oikein odotit". Ei tässä ole kysymys mistään odotuksista, vaan siitä, että just nyt tällä hetkellä stressaa.

[/quote]

No mitä sinä oletat että sille voi tehdä? Ei yhtään mitään, kun tuollaistahan se on ja kaikki sen tietää (tai ainakin pitäisi tietää jos ei ole ihan tynnyrissä kasvanut). En ymmärrä sitä että halutaan valittaa asiasta, joka on ihan itse tietoisesti valittu ja jolle ei voi juuri mitään. Auttaako se valitus teitä ihan oikeasti? Auttaa kuulla että muillakin on yhtä kurjaa (joka sekin kyllä pitäisi olla tiedossa, btw)?

Johan se vanha viisauskin sanoo, että pitää tunnistaa asiat joita voi muuttaa ja muuttaa ne valituksen sijaan, sekä ne joille ei mahda mitään ja hyväksyä ne. 

[/quote]Olen täsmälleen samaa mieltä. Ei kellekään voi olla epäselvää, että juuri tuollaista se lapsiperhearki kaikkein tyypillisimmillään on. Sen voi sitten ottaa tai jättää. -41

18 js 22 kyllä ymmärtää ap:n ajatuksia. Se on pään sisällä. Itsekin olen parin viime vuoden aikana alkanut nostamaan "tasoa" ja vaatimaan itselleni. Ihan perusasipista lähtien. Haluan syödä terveellisesti ja rauhassa, liikkua ja pitää kunnostani huolta. Nukkua hyvät yöunet. Tahdon myös näyttää siistiltä ja huolitellulta enkä plösähtäneeltä johon pikkulapsivuodet minut ajoi.

Lapset ensin mutta nyt olen alkanut miettimään että jospa tämä äiti kuitenkin asettaisi itsensä ensimmäiselle sijalle niin jaksas muistakin huolehtia? Ehkä lapseni ovat tämän vaistonneet ja olen toki neuvonut heitä omatoimisemmiksi. Jotenkin pikkulapsiajan automaattivaihde jäänyt päälle ja sorrun voitelemaan heille leivätkin vaikka pitää lasten oppia perusjutut elämää varten!

Ajattelen, että olen lintuemo joka nyt alkaa valmistamaan poikasia pois pesästä lentämään? Ja mun 50 v kaverit ovat sanoneet että haikeaa se on kun lapset lähtee kotoa mutta toisaalta ihana helpotus. Elämän kiertokulku menee niin.

Missä teidän miehet on? 

Puuh, täysin samat fiilikset. Varaan joka syksy viikon ulkomaanreissun itselleni, sen voimin jaksaa taas

25 tässä eli joka kysyi mitä odotit. En mä todella tullut hehkuttamaan, että "mun mielestä tämä on niin ihanaa" , vaan ihan yhtä lailla vertaistukea, että munkin mielestä tämä on just tota. AP vaan jotenkin kuulosti siltä, että asia olisi tullut yllätyksenä.

Niin ja 25 vastaa 44:lle, että mies on ihan samassa suossa mun kanssa. Yhdessä räpiköidään päivä päivältä ja ollaan kyllä onnellisiakin.

Siis eikö mies vietä aikaa lasten kanssa? Vaikka viemällä ne kerran viikossa kahdessa esim. Hoploppiin tai mummilaan kyläilemään, kummille jne? Että sinä voit hetken olla yksinäsi? Mitä ap harrastat? Kuinka paljon? Eikö ole omaa nsaikaa lähteä vaikka vaunu lenkille ja kuopus nukkuu jätä esikoinen isän kanssa kotio.

Mä kans tajusin jossain vaiheessa että lapsiperhe-elämä on mun perusluonteen kannalta hankalaa ja olen koko ajan stressitilassa, joka syö mua entisestään. Oon lapsesta asti ollut rauhaa rakastava tyyppi, piirtelin tuntikausia omassa huoneessani ja väsyin aika nopeasti kavereihin, usein halusin olla yksin. Kuitenkin olen hyvin lapsirakas, joten kait mä vauvakuumehuuruissa ajattelin että se kompensoi kaiken ja että mulle tulee rauhallisia lapsia kun mieskin on rauhallinen luonne.

Noh, nyt meillä on 3 vilkasta lasta, isoäänisiä ja isoeleisiä... Huoh. Ihania ja tunteellisia lapsia kaikki. Ja miksikö kolme? No, ekat kaksi tuli ihan peräkanaa kun tuntui vielä että onhan tää aivan ihanaa vauvan/pikkutaperon kanssa ja sitten kun lapset kasvoi vähän ja huomasin sen yleisen häslingin ja älämölön mitä ne aiheuttaa lähes taukoamatta, niin sitten kas ihmettä, ehkäisy petti ja tuli vielä yksi! Ja tämä viimeinen vasta vilkas onkin, menee vain juosten paikasta paikkaan ja on koko ajan liikkeessä. :) Aivan ihana, iloinen poika, mutta älyttömän työläs!

Mulla on usein kauhea kaaoksen tunne päässä kun joka puolella tapahtuu koko ajan: Kaksi riitelee, traapero lotraa vessanpytyllä, joku tenavista on unohtanut ulko-oven auki ja taapero on mennyt ulos, mukit kaatuilee, lyödään toisia ja kiukutellaan milloin mistäkin, huoh. Mä oon vielä tosi huono jakamaan huomioni samaan aikaan moneen asiaan ja tarvitsisin aikaa tehdä rauhassa ja keskeytyksettä asian kerrallaan. Ahdistun hirveesti metelistä ja yleisestä hässäkästä. Oon kyllä menossa juttelemaan tästä tilanteestani, josko oppisin pärjäämään tunteitteni kanssa paremmin.

Lapset nyt 7, 5 ja 1. Kait tää tästä joskus helpottaa. Tsemppiä ap, koita järkätä että saat edes joskus vapaata. Me sovittiin miehen kanssa että hän menee kaikkien lasten kanssa kerran kk yökylään omaan kotiinsa ja on siis siellä 2 yötä, että saan kokonaisen viikonlopun huilia ja tehdä omiani. On auttanut mua tosi paljon! Sen voimalla jaksan kun tiedän että tauko on aina säännöllisesti tuloillaan. :)

Ihanaaaaaaa, olla 26-vuotias sinkku. En ota miestä, en tee lapsia! Mikä vapaus elää ja toteuttaa unelmia, olla rauhassa, mennä minne haluua ja tehdä mitä vaan. Ainoa rajoittava tekijä elämässä on oma mieli, kukaan ei ole riipuvainen minusta enkä minä kenestäkään. Kuin nautin:) kiitos, että kerrotte omia ajatuksia äitinä olemisesta ja perhe-elämästä, jos ennen olin 100%:n varma valitsemastani elämän tyylistä, olen sitä nyt 110%.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 01:35"]

Ihanaaaaaaa, olla 26-vuotias sinkku. En ota miestä, en tee lapsia! Mikä vapaus elää ja toteuttaa unelmia, olla rauhassa, mennä minne haluua ja tehdä mitä vaan. Ainoa rajoittava tekijä elämässä on oma mieli, kukaan ei ole riipuvainen minusta enkä minä kenestäkään. Kuin nautin:) kiitos, että kerrotte omia ajatuksia äitinä olemisesta ja perhe-elämästä, jos ennen olin 100%:n varma valitsemastani elämän tyylistä, olen sitä nyt 110%.

[/quote]

Good for you! Ei kannatakaan tehdä lapsia, jos ajatukset on puoliskaan tuota luokkaa. Ihan siis hyvällä! :)

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 01:35"]Ihanaaaaaaa, olla 26-vuotias sinkku. En ota miestä, en tee lapsia! Mikä vapaus elää ja toteuttaa unelmia, olla rauhassa, mennä minne haluua ja tehdä mitä vaan. Ainoa rajoittava tekijä elämässä on oma mieli, kukaan ei ole riipuvainen minusta enkä minä kenestäkään. Kuin nautin:) kiitos, että kerrotte omia ajatuksia äitinä olemisesta ja perhe-elämästä, jos ennen olin 100%:n varma valitsemastani elämän tyylistä, olen sitä nyt 110%.
[/quote]
Tämä. Amen

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 01:35"]Ihanaaaaaaa, olla 26-vuotias sinkku. En ota miestä, en tee lapsia! Mikä vapaus elää ja toteuttaa unelmia, olla rauhassa, mennä minne haluua ja tehdä mitä vaan. Ainoa rajoittava tekijä elämässä on oma mieli, kukaan ei ole riipuvainen minusta enkä minä kenestäkään. Kuin nautin:) kiitos, että kerrotte omia ajatuksia äitinä olemisesta ja perhe-elämästä, jos ennen olin 100%:n varma valitsemastani elämän tyylistä, olen sitä nyt 110%.
[/quote]
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi, ja ajattelen ihan samalla tavalla. Tosin nyttemmin on käynyt selväksi, että niitä rajoittavia tekijöitä on muitakin kuin oma mieli, esimerkiksi terveys. Mutta lapset eivät rajoita, ja se on hyvä se.

Tosin minulla on hyvä parisuhde, joka ei rajoita elämääni millään tavalla. T. edellinen

Meillä nyt kolme lasta ja tuo pään sisäinen kaaos on niin tuttua! Odotin jo töihin paluuta, mutta yt:t pettivät sen suunnitelman. Olen jokaisen lapsen imetyksen jälkeen lähtenyt yksin omalle reissulleni. Enää 8 kk ja pääsen tämän kolmannen jälkeen :)

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:33"]

 en mene aikaisin nukkumaan, koska tarvitsen myös parisuhdeaikaa. Se on henkireikäni oman harrastuksen ohessa. Ap

[/quote]

Vai että parisuhdeaikaa, vau! Oot varmaan harvinainen nainen, kun jaksat vielä parisuhteeseenkin panostaa. Oispa teitä enemmän. Hienoa!

Mulla oli samat fiilikset monta vuotta. Raskasta oli. Nyt lapset 4v ja 6.5v ja nautin todella paljon äitinä olosta! Lasten kanssa voi touhuta kaikkea ihan erilailla kuin vielä vaikkapa vuosi sitten. Ihan osaa vaihe tähän mennessä <3

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 01:46"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:33"]

 en mene aikaisin nukkumaan, koska tarvitsen myös parisuhdeaikaa. Se on henkireikäni oman harrastuksen ohessa. Ap

[/quote]

Vai että parisuhdeaikaa, vau! Oot varmaan harvinainen nainen, kun jaksat vielä parisuhteeseenkin panostaa. Oispa teitä enemmän. Hienoa!
[/quote] jos tätä pitäisi kestää vielä kokonaan ilman seksiä, menisi oikeasti hermo. Etenkin kun saanti on sikäli epävarmaa, ettei miestä huvita yhtä usein kuin minua. Ap