Mikä suuri suru Sinua on kohdannut?

oikeastaan niitä on kaksi, mut toisesta on jo hyvin selvitty, eli isäni kuolema 11vuotta sitten.



Mieheni jätti minut toisen naisen takia, meillä jo yksi lapsi ja toinen tulossa.

ja kuolema, avoero, avioero, omat mielenterveysongelmat...



Mutta hengissä ollaan, on katto pään päällä, ihana lapsi ja työpaikkakin

Mieheni suhde toiseen naiseen



Firmamme konkurssi ja siitä seurannut (edelleen päällä oleva) taloudellinen ahdinko. En oikeasti tiedä selviänkö tästä.

Ja lapsettomuudesta tulemme kärsimään jatkossakin, vaikka yhden lapsen olemme hoidoilla saaneet.

Vakava onnettomuus, jossa ei kuitenkaan onneksi ihmishenkiä mennyt.

ja myöhäinen keskenmeno.

-veljen ja hänen pienen poikansa kuolemat

-isovanhempien kuolemat (ymmärrettäviä, mutta silti)

-koiran lopettamisesta päättäminen ja menetys (se on rankkaa vaikka eläimestä onkin kyse)

-esikoisen isästä ero heti lapsen synnyttyä (ero oli hyvä ratkaisu, prosessi tuskallinen siinä elämäntilanteessa)

-vanhempien ero

voi sanoa että oli aika synkkä yks 10 vuoden jakso elämässä, sen jälkeen ei ole ollutkaan SUURIA suruja. Eli paistaa se aurinko risukasaankin :D

-äitini kuolema

-siitä seurannut isäni alkoholismi

-pitkäaikaisen mieheni alkoholismi ja ero

-avioero

-miehen kuolema

-toisen rakkaan miehen paljastuminen hirviöksi eli ero taas

-työpaikan menetys

ja nyt taloudellinen ahdinko

- kun vanhemmat hylkäsivät minut uskonsa takia

- kun sama mies vedätti kaksi kertaa täydellisesti, enkä tunne vieläkään täysin päässeeni siitä yli (haluaisin tietää miksi en kelvannut)

31 vuotiaaksi saakka

vuosi sitten. ikävää ei osaa sanoin kuvata

Suurimpia veljeni vaimon kuolema synnytyksessä ja veljeni itsemurha ja tytön jääminen orvoksi, oma lapsi sairastui syöpään ja taistelee yhä hengestään, mieheni auto-onnettomuus josta täpärästi selvisi mutta kamalaa aikaa se oli ja minun oma halvautumiseni joka ei ollut onneks pysyvä.