Tarviiko oikeasti onnellisen ihmisen

harvin minä ainakaan olen onneani nähnyt kuin jälkeenpäin.

Joskus voi asiasta mainita, mutta ei sillä kehuskella yleensä. Oikeasti onnellisen ihmisen tunnistaa kyllä kaikki. Se näkyy, joten ei tarvi asiasta mainita :)

Onko se "mainostamista/kehumista", jos sanoo olevansa onnellinen? Entä jos se onkin vain sitä, että ihminen on onnellinen ja haluaa muidenkin tietävän? Suomessahan on aika vahva perinne sille, että kellä onni on se onnen kätkeköön. Onneksi se on vähän murtumassa!



Mä olen itse ainakin "mainostanut" olevani onnellinen, kun sitä olen. Aina en ole ollut onnellinen, joten olen oppinut arvostamaan onneani ja totta kai siitä kerron läheisilleni. :)

on sellainen tasapainoinen ja hyvä olotila, jolloin elää hetkessä. Sitten on erikseen jotain euforian kaltaisia äkkinäisiä tunnemyrskyjä, joista tietty voi mainita kavereilla :-)

Ei ne oikeasti onnelliset yleensä kailota kaikille onneansa. Jos edes sitä itse tajuavat :)

tuskin se onnellisuutta vähentää.. Aika kummallinen ajatus.



Jos tuntee olevansa tasapainoinen ja onnellinen, ja vielä itse huomaa sen, niin ei mua kyllä itseäni haittaa jos joku sanoo olevansa onnellinen. Ei se mitään kehumista ole, tuskin siitä tulee kukaan kateelliseksi, jos toisella menee hyvin?



Jos oikeasti tuntee olevansa onnellinen, niin miksei sitä voisi sanoa ääneen? Itse koen olevani onnellisempi kuin ikinä, tasapainoisempi, jne. Olen muutamalle ihmiselle sen todennutkin, ja olen siitä huolimatta yhtä onnellinen. :) Mulla on oikeasti kaikki niin hyvin. Ei valittamista!

ainakin silloin, jos vastapuoli on kyräilevän epäileväinen toisen todellisen onnellisuuden suhteen.