muita, joiden äiti on alkoholisti/kärsii mielenterveysongelmista?

että olen jättänyt monta omaa haavettani toteuttamatta äitini takia :/

alkoholisti & lääkkeiden väärinkäyttäjä + mt-ongelmainen, eronnut isästäni, oli meidän yh. Ja väkivaltainen, kävi minuun kiinni kännissä viikoittain niin kauan kunnes muutin kotoa (hyvin nuorena!)



On ollut pakko ottaa etäisyyttä, te joilla samaa ymmärrätte varmaan kun sanon että yritti niin kovasti vetää minut omiin syövereihinsä. Näemme vain pari kertaa vuodessa, pidämme yhteyttä kirjeitse.



Totesin jossain vaiheessa kotoa muuttaessa että häntä en voi pelastaa, mutta itseni ehkä. Ja päätin kokeilla, pelastuisinko (olin silloin niin huonovointinen että oikeasti pohdin vakavasti itseni tappamista ihan vaan sen helvetin katkaisemiskeksi)

pidän etäisyyttä. Oma jaksaminen alkaa olla lopussa

Ja sitten taas toisaalta, un äiti on selvin päin, on vaikeaa ja lähes mahdotonta saada sanottua hänelle että helvetti kun kärsin sinun takia, koska yleensä on selvin päin ihan hyvällä päällä jollei sitten ole kaljan himo tai tappelua isän kanssa....

silloin kun on kännissä, tekisi mieli sanoa, että en halua nähdä enää ikinä, mutta silloin taas pelottaa että tekee itselleen jotain... :/

Vaikeaa on,joka päivä!

Vaikken lapsena uskonut, että voisi olla muitakin.



Olen jaksanut ilman terapiaa, vaikka sellainenkin joskus, etenkin iän myötä, on käynyt mielessä. Esikoisena totuin olemaan se "vahva" ja huolehtimaan mm. pikkusisaruksista. Samalla kaavalla edennyt. Nyt tosin melko onnellinen perheenäiti, hyvä mies ja kaksi ihanaa lasta. Eli suht hyvin olen selvinnyt.



Lapsiani en ole isoäidille hoitoon antanut kertaakaan, enkä anna.

ja toinen ruokkii toista, siinä on valmis noidankehä :/

Muita?

lisäisin, että se,että yksi on sairas, sairastuttaa ajan myötä lähipiirinkin :(

Ja ainakin tällaisella pienellä paikkakunnalla on todella vaikeaa saada apua!

onhan meitä täällä varmasti sankoin joukoin. Valitettavasti.

Takana vuosia kestänyt alkoholismi, lääkkeiden väärinkäyttö ja jonkinlainen persoonallisuushäiriö sekä masennus. Itsemurhayrityksiä (demonstratiivisia) kerran vuodessa tai kahdessa, jatkuvaa syyllistämistä ja tunteilla kiristämistä...



Juuri pari päivää sitten äitini suuttui minulle, kun en suostunut tulemaan vauvani kanssa kylään, kun hän oli humalassa. Ja uhkailee taas itsemurhalla. Minä olen kuitenkin päättänyt, että minun lastani ei käytetä minkäänlaisena pelinappulana tai kiristyskeinona (äitini ilmaisi asian tyyliin, "jos et nyt tuo vauvaa tänne, niin tapan itseni").



Kumma kyllä, äidillä on hyvätkin hetkensä silloin, kun ei ole ryyppyputki päällä ja lääkitys on kohdallaan (hänellä on taipumusta alkaa itse päättää, mitä lääkkeitä hänen kannattaa syödä ja minkä verran). Silloin käyn mielelläni lapseni kanssa hänen luonaan kylässä, mutta en ikinä antaisi lastani hänen hoidettavakseen vessareissua pitemmäksi ajaksi.

alkoholisti ja mielenterveysongelmainen äitinä.

Muutaman kaverin äiti on myös sairas, eikä kenelläkään näistä ole alkoholismia, mutta sehän on tapauskohtaista.



Milloin ja mistä syystä oireet ovat alkaneet. Itse olin isän ensimmäisten oireiden aikaan teini-ikäinen ja oireiden alku ajoittui samaan aikaan kuin isän konkurssi. Nykyisin ei olla väleissä, isä pisti välit poikki, koska en voinut uskoa hänen juttujaan..

vois sanoa että oli tälläinen äiti. Nyt sitten yritetään selviytyä siitä, että onnistui itsarissaan..

Käytös vaihtelee tosi paljon, välillä ei mitään huomaakaan. On siis kuin kuka tahansa. Ainakin masennusta ja burn out todettu, kaksisuuntaista tietääkseni epäilty. Tosi vaikea sanoa, kun äiti niin harvoin puhuu näistä mitään selkeää. Masennukseen on ollut lääkitykselläkin ja jotain hoitojaksoja jossain ollut joskus. Mutta en tiedä kun ei kerro :(



Välillä raskasta kun ei ikinä tiedä miten pitäisi suhtautua, ja mitä voi ikäänkuin "vaatia" tai edellyttää. Olen aina pyrkinyt vastapainoksi olemaan mahdollisimman vähän taakaksi, hillinnyt omia menohaluja, välttänyt kertomasta huolistani, elämällä mahdollisimman "oikein". Nyt vähän alle kolmekymppisenä olen huomannut toteuttaneeni aika monta sellaista äitini unelmaa, joiden toteutumatta jääminen oli selvästi jäänyt häntä harmittamaan. Äiti on aina loukkaantunut herkästi jos olen ilmaissut haluavani eri asioita kuin hän.