Lue keskustelun säännöt.
Kamala mummolareissu alkaa olla takana, onneksi!
24.07.2009 |
En taas muistanut viime kesän lomareissuamme, kun päätin tilata itselleni ja kahdelle 5-vuotiaalle lapselleni matkaliput omien vanhempieni luokse. He asuvat meistä niin kaukana, että siellä tulee käytyä max. pari kertaa vuodessa. Lyhyet kevätreissut vielä menettelevät, mutta kyllä tämä kohta kaksiviikkoinen on ollut yhtä kärsimystä.
Syy: Isäni kiukuttelee ja ärhentelee lapsille lähes taukoamatta. Jos nämä eivät istu hiljaa ja paikallaan kuin kusi sukassa, niin johan uhkailee tukkapöllyllä sun muulla. Koko ajan lapsissani on jotakin vikaa. Olen sen aina tiennyt, että isäni ei ole mikään pikkulasten fani. Hänen mielestään etenkin pojat syntyvät miehiksi ja jopa 5-vuotiaan tule käyttäytyä miehen lailla. Saman käytöksen sai kokea veljeni poika joskus 10 vuotta sitten, eikä hän täällä juuri enää käykään.
Lapseni ovat stressaantuneita, äitini on hermot riekaleina ja itseäni v*tuttaa. Lapset riehaantuivat tänään illalla ja poika kaatoi shampoopurkin pesuhuoneen lattialle. Lapsista oli tosi hauskaa, kun oli paljon kuplia ja jopa liukasta. Siihen isäni sitten sihahtamaan, että odotan, että pääsen teistä eroon.
Loppusilaus illalle tapahtui sitten keittiössä, kun poika kaatoi jugurtin ja nauroi päälle. Minulla paloi pinna vanhempieni motkotuksesta ja kuritin poikaa. Kun kysyin, että oletteko nyt tyytyväisiä, niin sain vastaukseksi, että lapseni ovat huonosti kasvatettuja, ja että kasvatus on mennyt vikaan.
Kas kummaa, tämä kannustus paransi huomattavasti mieltäni. Olen yh-äitinä parhaani yrittänyt ja lapsillani on hyvät käytöstavat. Kaveripiirissään he ovat hyvin suosittuja ja päiväkodista tulee aina kiitosta, kuinka kivoja lapsia ovat. Tämä taisi olla viimeinen mummolareissu meiltä, kun lähden täältä pois kyynelsilmin...
Kommentit (37)
Itse olen kahden päivän jälkeen mummulareissulla jo ihan poikki johtuen siitä että pieniä lapsia pitää vahtia herkeämättä, koska vaarapaikkoja on kaikkialla (lähimmät hellan levyt kuumina, särkyviä esineitä kaikkialla, ulko-ovet jätetään auki, portaat avoimina, ikkunat auki, jolloin putoamisvaara) ja minua nauretaan kun olen niin hermona. "Kyllä ne entisaikaan hengissä pysyivät vaikkei vahdittu". Joka ainut kerta pilkataan turvaistuinten käytöstä.
Ja tuo syömishäiriö. MInun painostani vihjaillaan (painoindeksi 21). Läskiä pitää saada pois ja muuta ylimalkaista yleisellä tasolla. 1-vuotiaani on liian pullea "On se laihtunut sentään koko ajan". Neuvolassa ollut 0-käyrällä. 4-vuotiaani on kovin laiha ja se harmittaa. "Onpa hyvä ettei tuolla ole läskiä". Tämä on ihan sairasta, minua harmittaa koska pelkään että lapsilleni tulee joku syömishäiriö, jos tämä jatkuu. Itselle ei ole ihme kyllä tullut, vaikka olen koko elämän tällaista kuunnellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi säilyit. Minä sairastin anoreksiaa 10 vuoden ajan kotona asuessani. 24
Kun omat lapsensa kasvattaa niin ei jaksa enää sitä hulinaa kovin pitkään lapsenlapsien kanssa.
Sitä vain ihmettelen, ettei ap ole tajunnut, että tuollaistahan se on kaikilla. Meidän ikäluokkamme isät ei hoitaneet lapsia vaan tekivät töitä ja näkivät putsatut ja hoidetut lapset. Lapset oli hiljaa, että isä saa levätä.
Nyt sitten odotetaan, että iskä yhtäkkiä pappana oppisi uusia tapoja ja jaksaisi telmiä pari viikkoa lapsenlapsien kanssa.
Meidän isämme ovat oman aikakautensa lapsia.
Ei tulisi itselläni mieleenkään paria viikkoa olla mummolassa riesana. Kyllä 4 yön jälkeen alkaa olla jo riesa, ei voi mitään.
Erikoisinta oli minusta ketjussa, että kyse oli omista vanhemmista. Yleensähän nämä mummolakauhuketjut alkaa "anoppi sitä ja tätä ja se on ihan hullu jne.."
toivottavasti mun lapset ei ikinä tule mun luokse kahdeksi viikoksi mummolaan. En jaksaisi enää pikkuisia lapsia niin kauaa. En kestä enää metelöintiä ja muutenkin tykkään omasta kodin rauhasta. Kyllä muutama päivä on ihan riittävä.
saat lapsillesi ja itsellesi pahan olon. Vaikka matka maksaisi niin ei kait sitä pahaa oloa kuitenkaan tarvitse ottaa pohjaan saakka. Lyhyt reissu ja mukava mieli, siinä on matkarahoille paremmin vastinetta kuin pitkä reissu ja paha mieli.
Nyt on reissusta palattu ehjin nahoin, ihanaa! Saatiin onneksi välit isovanhempiin edes jonkinlaiseen kuntoon ennen lähtöä, vaikka eilisillan tapahtumista emme puhuneet sanaakaan. Otan nyt tästä reissusta sen opikseni, että jos ja kun seuraavan kerran lähden vanhempieni luokse vierailulle (siellä on toki muutakin sukua), niin vuokraan vaikka lomamökin tai hotellihuoneen osaksi aikaa/koko ajaksi. Saavatpahan lapset ja isovanhemmat olla rauhassa kumpikin tahoillaan. Lasten vauva-aikana he vielä tykkäsivät, että olin siellä kolmekin viikkoa yhteen putkeen, mutta nyt on ääni selkeästi muuttunut kellossa... Ja onhan se selvää, että kahdessa 5-vuotiaassa riittää virtaa - ja myös meteliä.
Niin ja tosiaan sille epäilijälle tiedoksi: Vanhempani asuvat täältä Uudeltamaalta yli tuhannen kilometrin päässä, joten kuljen sinne aina lentokoneella. Ja sehän maksaa. Ei se sattunut juolahtamaan mieleesi? Ja kuka sanoi, että he asuvat Suomessa?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ihmiset eivät kestä lapsia kauan, niin se vain on. Liikaa porukkaa asunnossa ahdistaa myös.
Meillä tätini ja mummo lähtivät juuri. Ihan selvästi näki, että viimeisenä iltana oli tätini ärsyyntynyt kurittomaan kuopukseemme, jolla uhma pahimmillaan ja ikää 5v.
Jep, vanhat ihmiset on kurin ja järjestyksen ystäviä, eivätkä enää jaksa pikkulapsia.
Meillä vanhempani päivänselvästi maksavat matkani heidän luokseen, heillähän sitä rahaa on enemmän kuin minulla, kun asuvat kahdestaan ja velat on maksettu. Saamme talon alakerran omaan käyttöön ja meillä on siellä oma rauha. Mut siltikin viikko on ihan maksimi, sitten isäni hermot menisivät, eikä hän omassakaan lapsuudessani ollut mikään kaksinen isukki, vaikka oli nuori ja jaksava.
Mitä jos ehdottaisit, että he osallistuvat kustannuksiin, edes puoliksi? Sinä voisit käydä useammin mut viipyä vähemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä teille? Vai ovatko sen verran iäkkäitä, että eivät jaksa matkustaa? Tuolloin voisivat itse ottaa ja lähteä, kun siltä tuntuu ja onhan heidän huomattavasti helpompaa matkustaa kahdestaan kuin sinun lastesi kanssa.
Liekö tuo sitten sitä suurten ikäluokkien itsekkyyttä ja yksilöllisyyttä, kun niin monen isovanhemmat ajattelevat ettei heidän tarvitse jaksaa omia lapsenlapsiaan 2-4 päivää kauemmin... ei voi ymmärtää tämä äiti, ei sitten millään tuollaista ajattelua. Omat isovanhempani kyllä jaksoivat meitä serkuksia vaikka 10 kerralla pidemmänkin aikaa. Lapsenlapset ovat perhettä ja perhe pitää yhtä ja näin se on meillä edelleen sekä minun että mieheni puolelta.
Ei tarvitse ihmetellä, jos lapsenlapset eivät käy isompana katsomassa vanhainkodissa, jos lapsuudenmuistot mummolasta ovat tuota.
Niin ja minäkin olen perheestä, jossa isä vanhakantainen ja paljon töissä. Tekee töitä edelleen, mutta ikinä ei ärähdä 2-vuotiaalle uhmailijalle, vaikka olisi kuinka väsynyt töiden jälkeen. Ehkäpä olen vain onnekas tältä osin.
Vanhin jo 18, mutta nuorin 5 vuotias. Meikäläisestä on yllättäin tullut mahoton vauva/pikkulapsi fani ja aivan odotan, että vanhimmat pojat saisivat pian perheet aikaiseksi.
Toivottavasti en ole mikään nipo mummo, vaan annan lasten olla lapsia. Ei niiltä tarvitse odottaa aikuismaista järkevää käyttäytymistä. Tiedän, että miehestäni tulee upea pappa. Ottaa kaikki pienet lapset tosi hienosti :) Isäni oli samanlainen, lasten leikittäjä.
Harmi, että kaikki ihmiset eivät muista, että jokainen meistä on joskus ollut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette enää käy mummolassa, vaan kutsut äitisi kylään teille - osallistu matkakuluihin mahdollisuuksiesi mukaan jos vanhempasi ovat vähävaraisia. Isällesi voit lähettää lapsista valokuvia ja kortin silloin tällöin jos häntä nyt lasten kuulumiset kiinnostavat kun ovat vielä selvästi kelpaamattomia mieheksi..
Olen monta kertaa pyytänyt äitiäni luoksemme, sillä se olisi meille ylipäänsä paljon helpompi ja edullisempi järjestely. Mutta hän on huono lähtemään ja käy meillä kerran, max. kaksi kertaa vuodessa. Osallistun aina hänen matkakustannuksiinsa, yleensä olen jopa maksanut lentoliput.
Vanhemmillani on kyllä tilava omakotitalo isolla pihalla rauhallisella alueella ja kohtuulliset eläkkeetkin, joten siitä ei ole elo kiinni. Eikä ikääkään ole niin paljoa, etteikö mikään enää onnistuisi. Mutta luulen äitini olevan muuten vain elämäänsä ja oloonsa kyllästynyt ja isäni on mikä on. Kyllä hänkin kovasti lapsistani tykkää, siitä ei ole kyse. Ja osaa hän olla kivakin, jos sitä haluaa. Etenkin pojalleni vaarin kalastusasiat ovat tärkeitä, hän kaipaa miestä esikuvakseen. Mutta sitten se jatkuva moite on jotenkin niin sydäntä särkevää, kun lapseni kuitenkin toivovat olevansa rakastettuja ja hyväksyttyjä ihan sellaisenaan.
Olen nyt päättänyt, että seuraavilla pitkillä lomilla lähdemme mummolan sijasta kylpylään, rantalomalle, mökille, tms. johonkin ihan muuhun paikkaan.
Meillä on äiti se tyranni. Kaikki muut ovat hermot riekaileina ja varuillaan.
Olen lopettanut mummolassa käynnin. Lapset piirtävät mummolle kuvia ja lähetetään valokuvia.
En tarvitse lapsilleni motkottavaa, ilkeää mummoa. En tarvitse itselleni äitiä, joka ei tue millään tavoin, vaan päinvastoin - haukkuu, huutaa, arvostelee.
Rauha on maassa ja meidän perheellä hyvä tahto. Äidistäni en tiedä. Tosin hänellä ei ole koskaan ollut rauha maassa tai se tahtokaan niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpähän sitten näkevät kuka käy katsomassa vanhainkodissa. Omat lapset ovat muodostaneet läheisen suhteen mieheni vanhempiin, joilla riittää aitoa kiinnostusta ja aikaa lapsenlapsilleen. Heille lapset on ilo, saavat niistä voimaa. Omille vanhemmilleni lapset on rasite ja aina tiellä, siltä ainakin tuntuu. Mitään ei jakseta puuhata niiden kanssa ja heti stressataan ja kielletään kun lapsista lähtee liikaa ääntä. Hiljaa nätisti pitäisi vaan leikkiä. Olen onnellinen, että edes toiset isovanhemmat on lapsille läheisiä. Lapset aina pyytää mummolaan, kun siellä on niin kivaa. Toiseen mummolaan eivät edes pyydä - koska siellä lapsetkin vaistoavat, että eivät saa hengittää.
Vertaan aina lasteni isovanhempia omaan mummooni. Oma mummoni jaksoi hoitaa lapsenlapsiaan ja meitä olikin usein iso lauma serkuksia hoidossa, välillä viikkotolkulla. Muistan mummoni lämpöisenä pullantuoksuisena turvallisena ihmisenä, joka aina lohdutti jos asiat oli huonosti ja jonka vieressä sain nukkua (ukki meni vierashuoneeseen nukkumaan silloin) Mut taitaa tällaiset mummot olla kuolleita sukupuuttoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-4 päivää max niin kaikki sen jaksaa ja jos ei niin vain pari päivää ja jos se tuottaa ongelmaa niin ei ollenkaan.
ette enää käy mummolassa, vaan kutsut äitisi kylään teille - osallistu matkakuluihin mahdollisuuksiesi mukaan jos vanhempasi ovat vähävaraisia.
Isällesi voit lähettää lapsista valokuvia ja kortin silloin tällöin jos häntä nyt lasten kuulumiset kiinnostavat kun ovat vielä selvästi kelpaamattomia mieheksi..
mutta ymmärrän, että olisi mukava olla jossain muualla kuin kotona välillä. Onneksi lapset kasvavat ja ensi vuonna on ehkä helpompaa. Onko mahdollista, että otat välillä vähän etäisyyttä ja käyt jossain lasten kanssa koko päivän tai jopa yön/öitä pois vanhempiesi luota. Onko lähistöllä ketään tuttua, leirintä aluetta, kansallispuistoa, jonne voisitte lähteä retkeilemään tai ulkolemaan tsm. Itsestäni tuntuu, että kaksi viikkoa vaikka ilman lapsia voi olla omienkin vanhempien luona aika pitkä aika. Ellei sitten vanhemmat asu niin suuressa villassa, että voi välillä vetäytyä länsisiipeen omiin oloihinsa.
mä olen jo aika päivää sitten lopettanut vierailut vanhempieni luona niin, että oltaisiin yötä. Matkasta tulee melko pitkä käydä edestakaisin yhden päivän aikana, mutta onneksi juuri ja juuri menettelee. Tollanen kaksi viikkoa ei edes onnistuisi, kaksi päivää olisi ihan maksimi. Kaiken lisäksi meidän lapset on sieltä rauhallisimmasta päästä, joten mitään oikeaa moitittavaa heistä ei koskaan löydy, mutta joka minuutti kuitenkin jostain napistaan. Minua haukutaan lapsille ihan koko ajan, ja lapsia minulle, niin että kaikki kuulevat. Lisäksi vanhempani puuttuvat lasten ulkonäköön. Äitini on syömishäiriöinen, joten kaikki normaalipainoiset ovat hänestä lihavia, ja minusta on varsin hirveää, jos hän sanoo hoikille tyttärilleni suoraan, että ei saa syödä noin paljon kun teillä on muutenkin liikakiloja.