Mitä väärää lasten hoitoonjättämisessä tarkalleen on?

a) sinulla on mahdollisuus viettää pieni loma yksi tai kaksin miehesi kanssa

b) mahdollisesti saat energiaa ja nautit lomastasi

ovat yleensä sellaisia, joilla itsellään ei ole mahdollisuutta jättää lapsiaan mihinkään hoitoon, eli ovat kateellisia ja katkeria niille, joilla tämä mahdollisuus on.

Minusta on tärkeää myös hoitaa itseään ja parisuhdettaan, eniten siitä hyötyy lapset! En kyllä ymmärrä miksi joku siitäkin tekee ongelman..sitä paitsi, mitä enemmän lapsella on läheisiä ja välittäviä aikuisia sen parempi!

Hauskaa matkaa teille, nauttikaa!

a) lapsi ikävöi vanhempiaan

b) lapsi tuntee itsensä hylätyksi

Kateelliset ne tollaisia typeryyksiä heitelee, et lapset menee hoidossa pilalle.

oletetaan, että hoitoonjättämiset on sopeutettu lapsen ikään ja käsityskykyyn nähden niin, että hylkäämisefektiä ei synny.

Lapsi on aiemmin ollut samassa perheessä yhden yön ajan hoidossa ja kaikki oli mennyt hyvin. Lapsi ei juuri ehdi ikävöidä, kun on leikkikavereita ja tekemistä. Toistan, että selvästi siis nauttii toisten lasten seurasta, heidän leluistaan (itsellä ei ole kaikkia samoja leluja) jne.



Huomautan, että noudatamme tässä (lähinnä sattumalta mut kuitenkin) monien lastenpsykiatrien neuvoa, että lapsi voi olla erossa vanhemmistaan kerralla niin monta vuorokautta, kuin hänellä on ikävuosia.



Te, jotka pelkäätte lapsen ikävöivän, ovatko lapsenne kotihoidossa? Entä jos lapsi ikävöikin kotiin joskus päiväkodista?



Entä pitääkö lasta suojella aina kaikilta vähänkään negatiivisilta tunteilta?

a) lapsi ikävöi vanhempiaan

b) lapsi tuntee itsensä hylätyksi

Se, että lapsi ikävöi vanhempiaan, on merkki siitä että lapsella on vanhempiinsa hyvä kiintymyssuhde.

Silloin ei yleensä tunneta itseään hylätyksi, vaikka vanhemmat välillä poissa olisivatkin. Ja vanhemmat voivat soittaa lapselle poissaollessaan ja lievittää lapsen ikävää.

Kukaan normaali 2-vuotias ei mene pilalle, vaikka olisikin erossa vanhemmistaa kahden vuorokauden ajan hyvässä ja luotettavassa hoidossa. Joka näin luulee, on aika tietämätön näistä asioista.

a) lapsi ikävöi vanhempiaan

b) lapsi tuntee itsensä hylätyksi

Se, että lapsi ikävöi vanhempiaan, on merkki siitä että lapsella on vanhempiinsa hyvä kiintymyssuhde.

Silloin ei yleensä tunneta itseään hylätyksi, vaikka vanhemmat välillä poissa olisivatkin. Ja vanhemmat voivat soittaa lapselle poissaollessaan ja lievittää lapsen ikävää.

Kukaan normaali 2-vuotias ei mene pilalle, vaikka olisikin erossa vanhemmistaa kahden vuorokauden ajan hyvässä ja luotettavassa hoidossa. Joka näin luulee, on aika tietämätön näistä asioista.

Olen ammatiltani lastentarhanopettaja ja olen työssäni nähnyt kaikenlaista. Etenkin sen kun lapsi maanantaina tulee hoitoon ja on ollut viikonlopun jossain muualla kuin kotonaan vanhempansa/vanhempiensa kanssa.

Meidän lapsemme ei menekään maanantaina hoitoon oltuaan viikonlopun hoidossa. Kirjoitin jo alussa, että olen kotiäiti. En ikinä tekisi niin, että veisin työviikon jälkeen kaksivuotiaan koko viikonlopuksi hoitoon ja taas takaisin päiväkotiin maanantaina.



Vähän tuntuu, että näet asiat aika mustavalkoisina. Näistä asioistahan ovat puhuneet myös lastenpsykiatrit, jotka varmaan myös ovat nähneet työssään kaikenlaista. He eivät ole aivan samaa mieltä, kuin sinä. Oletko kuullut vrk/ikävuosi-ohjeesta?



Väitän, että minun lapseni elämään vanhempien ikävöimistä kuuluu paljon vähemmän kuin monen sinun hoitolapsesi.

tapaustasi, kun lapsesti ovat vielä onnellisinä kotihoidossa. Mutta ne lapset, joiden vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä, hakevat lapsensa klo 17. Viikonloppuna vanhempien täytyy saada levätä, että jaksavat viikon taas ahertaa, lapset viedään mummolaan. Kyllä pienellä lapsella tällaisisssa tapauksissa on oikeasti todella ikävä omia vanhempiaan siellä viikonloppuhoidossa. Vaikka se hoitopaikka olisi sitten rakas mummola.

kerro hänen pätevyydestään arvioida näitä asioita. Olen nähnyt urallani kaikentasoisia lastentarhanopettajia ja se että työskentelee sillä tittelillä, ei vielä todellakaan kerro ihmisen oikeasta ammattitaidosta yhtään mitään.

on monenlaisia ihmisiä, toiset parempia kuin toiset.



t. sivusta seurannut

lapsen (1v 4kk) hoitoonjättämisestä vaikka hoitopaikkana onkin ollut mummola ja hoidossa ollut korkeintaan vuorokauden kerrallaan. Lapseni tapaa isovanhempiaan monta kertaa viikossa, joten he ovat hänelle erittäin tuttuja ja luotettavia ihmisiä.



ONNEKSI lähipiiriini kuuluu ihmisiä, kavereita ja perheenjäseniä, jotka ovat vakuutelleet ja esimerkillään näyttäneet ettei lapsen hoitoonjättämisessä ole mitään pahaa, päinvastoin. Ja kyllähän sen nyt järkikin sanoo ettei se voi väärin olla. Yleensä lapsen tulee hoidosta noutamaan virkistynyt, hyvin levännyt, hyvällä tuulella oleva vanhempi! Hoidan lasta vielä kotona ja pienet vapaahetket miehen tai kavereiden kanssa on äärimmäisen tärkeitä mun jaksamiselle!



Tiedä sitten mistä se järjetön syyllisyyden tunto tulee, tuntuu että joskus toiset äidit on kaikista pahimpia syyllisyyden luojia kovalla kritisoinnillaan ja arvostelullaan. Tai ehkä sen vaan luo itse "täydellistä äitiyttä" tavoitellessa. Mutta onneksi kukaan meistä ei ole täydellinen! ;) Pikkuhiljaa olen mäkin kasvattanut itselleni niin vahvan äiti-identiteetin että uskon ja luotan tietäväni mikä on omalle perheelleni parhaaksi!



Siispä lähden mieheni kanssa heti vuoden vaihteen jälkeen hyvällä omallatunnolla ystäväni häihin toiselle paikkakunnalle, jäädään hotelliin yöksi ja lapsi mummolaan. Ja siitä reissusta meinaan NAUTTIA!

Täällä on tosiaan turhauttavaa keskustella yhtään mistään, just black and white...

mutta ei kai se kenenkään mielestä tarkoita sitä, ettei koskaan saisi olla mitään erityistä, ettei lapsi mene pilalle.

ja ikää 4. Ensisyksynä siirtyy sitten päiväkotiin. Meille ainakin pph on ollut hyvä ratkaisu: lämpöä ja syliä riittää, ja lapsi vilpittömästi tykkää hoitajastaan ja hoitaja lapsesta. Hän on niitä harvoja kutsumusammattilaisia, jotka vapaa-aikanakin järjestävät lapsille kaikkea kuten juhlia, osallistuu tapahtumiin lasten kanssa jne. ja kesälomalla soittaa ainakin kerran kylään lapsen kanssa, kun on kuulemma ikävä. En tarkoita, että perhepäivähoitajien pitäisi noin olla kiinni työssään, mutta tämä hoitaja on oikeasti todellinen iso sydän elämässämme. Toki työ on hänelle työtä, mutta minusta hän tykkää hoitolapsistaan ihan aidosti ja elää työnsä mukana tunteella. Toivottavasti ei polta itseään loppuun.



Toisaalta kääntöpuolena päivähoidolle on ollut elämässään 5 kertaa yökylässä... Ei tulisi hevin mieleen viedä viikonloppuna yökylään, kun viikonloput on varattu yhdessäoloon. Ollaan molemmat miehen kanssa pihejä vapaa-ajasta ja siitä, että lapsen kanssa oleminen on se pääasia ja tärkein, jota ei uhrata kovin helposti muille menoille.

ole erossa vanhemmistaan yötä. Kun tilanne sitten pakon edessä tulee eteen (esim. sisaruksen syntymä, vanhemman sairastuminen tms.) niin onpa tosi kiva lapselle.... =(



Kaksivuotias voi hyvin olla 1 - yötä, 3-vuotias viikonlopunkin, ja kouluikäinenhän voi viettää jo koko hiihtoloman mummolassa - itse nautin aikanaan tästä hurjasti! =)

tähän asti paljon hoidossa vanhemmillani. 3kk vanhana oli ekan kerran yhden yön, ja alta vuoden vanhana oli ehkä 5-6 x yökylässä. Nykyään ( mummokin jäänyt eläkkeelle ja minä olin viime vuoden äitiyslomalla ) on ehkä kerran viikossa yökylässä. Omasta tahdostaan. Mummo ja pappa tykkäävät kovasti kun poika sinne haluaa jäädä.



Mutta silti, en ikinä "jättäisi" jouluna lastani hoitoon. Muulloin kyllä. Mutta oma valintanne

se kun ei ole kaikkien oma valinta, tottakai jokainen valitsisi sellaiset isovanhemmat lapsilleen, jotka lapsia edes suostuvat hoitamaan. Meille on muuten esikoiselle syntynyt jo viisi sisarusta, eikä vielä ole sen takia kukaan lapsista tarvinut yöhoitoa.