Mitä miettii abortin tehnyt siinä vaiheessa kun toivottu raskaus alkaa?

Siis tilannetta, jossa on joskus tehnyt abortin ja sitten joskus myöhemmin tulee toivotusti raskaaksi? Minä olen sen kokenut enkä liittänyt noita kahta asiaa mitenkään toisiinsa. Tein abortin aikoinaan tilanteessa, jossa kumpikaan ei halunnut lasta. Erosin myöhemmin ja menin yksiin uuden miehen kanssa, jonka kanssa yhdessä lapsi päätettiin hankkia. Eroa näillä tapahtumilla oli melkein 10 vuotta.

En kuule rypenyt itsesäälissä tai synnintunnossa pohtimassa jotain ennen nakkisotaa tehtyä keskeytystä. Mietin varmaan tulevaan muksuun liittyviä asioita, kuten millaisen toppapuvun ostan (ei kansalaishaalaria meille) tai millaiset vaunut tilaan. Siinä se. Kysy vaan, jos joku jäi epäselväksi.

eikä uusi raskaus saanut mua sen erityisemmin miettimään aborttia, vaikka se olikin tosi rankka tilanne ja elämäni suurin tragedia.



Odotus sujui normaalisti ja tuollahan tuo pikkukaveri nyt nukkuu.

Viimeisin, kun kämppään ei olisi mahtunut yhtään mukulaa lisää ja lainanmaksukin oli vasta alussa.



Toivottavasti menetät yöunesi, helvetin moraalinvartija. Mitä mun lääkärikäynnit sulle kuuluu?

Mietin vaan? Mutta tuskin tulee kukaan kertomaan...

Enkä uskaltanut uskoa olevani raskaana ennen kuin toisella kolmanneksella. Pelkäsin keskenmenoa ja kun raskausviikot olivat samat kuin abortin aikaan, näin painajaisia.



Muissa raskauksissa tilenne helpottui. Ja abortti oli kyllä oikea päätös, sitä en ole koskaan kyseenalaistanut. Mutta samaan aikaan se oli elämäni suurin tragedia, joka on ollut pakko surra.



Nyt aloin miettiä, että olenkohan jotenkin tavllista herkempi, enkä osaa ottaa asioita kevyesti?

Toivoa pitää olla, muuten ei pää kestä.

niin takana hurja parisuhde josta olisi ollut vain ei toivottu lapsi tuloksena.. tosin jos olisin toisin päättänyt niin minulla olisi nyt yksi lapsi ja elämä keskenämme..nyt 12v myöhemmin minulla on rakastava mies ja viisi tytärtä... ja täytyy sanoa että olen todella onnellinen elämästäni ja lapsistani sekä mukavasta ja ihanasta miehestäni...niin ja ehkä ei olisi silloin näitä ihania ihmisiä ympärilläni...mutta siis minulle elämä on ollut suotuisa..

jos heitä ei olisi. Sellaista ei sure eikä kaipaa, jota ei ole ollutkaan. Se abortoimasi lapsi oli jo olemassa, mutta ei saanut elää sitä ainutkertaista elämäänsä. Sinulle elämä on siis ollut suotuisa, mutta ei sille jonka et antanut elää.