Olenko ainoa ihminen, joka ei nauti lomasta, ei sitten yhtään.

Ei ole mitään tekemistä, vaikka virtaa riittäisikin lähteä vaikka ja mihin. Kaikki on jossain mökillä tai festareilla, itse kökit kerrostalon pihassa vuorokaudet läpeensä huutavan lapsen kanssa.



Odotan myös töiden alkamista, ikävä kyllä siihen on vielä useampi viikko.

mä pidän kyllä siitä, että on vapaapäiviä siellä täällä, mutta eniten niistä nautin silloin, kun on töitä välissä.



Silloin kun nuorempana tein todella rankkaa työtä, nautin kyllä pidemmistäkin lomista, koska itse palautumiseen meni pidempi aika. Nyt kun työni on monella tavalla kevyttä (ja inspiroivaakin), en sillä lailla odota lomia. Ja lasten kanssa se nyt menee "lasten ehdoilla", se on sitten makuasia, nauttiiko näistä lasten jutuista miten paljon.

että ei tämä yksin lomailu kolmen lapsen kanssa nyt mitään lomaa ole! Enemmän lepäilen kyllä sitten kun palaan töihin. Työni on aika kevyttä ja helppoa enkä koe että se rasittaisi mua niin paljon että kaipaisin lomaa. Minulla taitaa siis olla hyvä työ? Kun kuuntelen muita niin kuulen vain valitusta siitä miten rankkaa töissä on ja miten kaipaavat lomaa....

"nyt on loma, vuoden paras aika, tästä pitää nauttia ja tehdä perheen kanssa kaikkea kivaa". Ei sitten keksitty kauheen paljoa tekemistä, ja mulla ois pitänyt olla joka päivä jotain actionia... kerran jaksoin jopa 2 tuntia olla tekemättä mitään.



Kiireettömistä aamuista kyllä nautin ja oli ihanaa valvoa illalla myöhään.

Jos niitä siis on. Tekee varmaan hyvää lapsen itsetunnolle huomata että kerrankin kun äidillä on aikaa lapselle, niin ei nauti siitä pätkääkään.



Miksi pitäisi lomalla saada jotain aikaiseksi?

Minkä ikäisiä sun lapset on?

Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin täällä ainakin on vaikka mitä tekemistä, mikä ei välttämättä edes maksa mitään, tai hyvin vähän.

Pakkaa vaikka kassiin vähän eväitä ja lähdette ekaksi jonnekin pienelle eväsretkelle.