Voiko adhd:la kasvattaa/ kurittaa sen riehumisen pois?

Jos on oikein kova kuri, niin paraneeko sokeritauti?

1900-luvun alkupuoliskolla kaikki ADHD:t kuritettiin ihmisiksi ennen diagnoosia..

Se vilkkaus tai tarve liikkua ei häviä minnekään.



Kasvatuksella ja ja ennen kaikkea opetuksella voi toki jonkin verran opettaa lapselle keinoja purkaa vilkkautta ja liikkumistarvetta ns. "positiivisiin" asioihin ja sopivilla hetkillä. Positiivinen suhtautuminen lapseen ja kannustava, mutta tiukka kasvatusasenne on parempi kuin pelkkä "kova kuri", jos se tarkoittaa pelkkiä sääntöjä ja määräyksiä ilman että säännöt mukautetaan lapsen mukaan ja lapselle neuvotaan keinoja, joilla hän pystyy niitä sääntöjä noudattaa.

Jos oireet saakin kurilla vähenemään, niin muuttuvat sisäiseksi levottomuuden tunteeksi ja tulevat jollain muulla tavalla esiin. Pois niitä ei saa.

Kasvatuksella toki voi vaikuttaa paljonkin ADHD lapsen elämään. Jos vanhemmat ovat vahvoja ja jaksavat hermojaan menettämättä tukea ja rakastaa lasta, on sairauden kanssa helpompi elää. Voi olla että selkää antamalla lapsi joko alkaa kapinoida tai sulkeutuu, jolloin tulos on tuhoisa.

Mä en koko "adhd"hen usko luulen niiden olevan vain rajattomia pullamössöjen kersoja.



"Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

Ihan taatusti. Mä en koko "adhd"hen usko luulen niiden olevan vain rajattomia pullamössöjen kersoja. "Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

se adhd lapsen sisäinen levottomuus minnekään kurilla häviä. Tiettyjä juttuja voidaan opetella, jotta lapsi oppii "hallitsemaan" itseään vaikka edes hetkellisesti joissakin tilanteissa, ettei aina menis "plörinäksi".



Ja tosiaan adhd:hen on olemassa lääkkeet, joiden käytöstä joidenkin lasten kohdalla erittäin hyviä kokemuksia.

Impulssikontrollin puute ja levottomuus ei vaan häviä.

t. adhd-äiti ja -poika, 6v.

Pistä sille kauhukakarallesi kunnon kuri ja itsesikin voisit kurittaa kerran päivässä, ainakin varmuuden vuoksi. Oletan, että jälkiabortti ei ole vaihtoehto.

niin ota avuksi karppaaminen, se kun tuntuu auttavan ihan kaikkiin vaivoihin.

Heidän pitääkin saada liikkua. Mikäli kurilla aikoo asian hoitaa, niin en usko, että onnistuu, vaan tilanne kyllä pahenee vaan.

Heidän kasvatuksessa käytetään aivan eri keinoja joita en tässä nyt lähde kertoilemaan.

on vaikea adhd (diagnosoitu ennen Matti Nykästä)ja kaksi muuta ovat ns.normaaleja,ehkä tämä keskimmäinen sitten vaan on niin luupää!

Erästä välittäjäainetta ei ole tarpeeksi, siihen monet adhd:ta sairastavat syövät "korvaushoitona" lääkettä. Ihan niinkuin diabeetikko ottaa insuliinia.



Kurittamalla se välittäjäaine ei lisäänny.



Itselläni on adhd-lapsi ja elämä on melkoisen rankkaa. Teemme joka päivä töitä että lapsella olisi hyvä elämä ja tulevaisuus. Ja jotta hänestä kasvaisi itsenäinen, sosiaalinen ja menestyvä aikuinen. Se kaikki ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Se vaati jokapäiväistä sitoutumista ja kovaa työtä sekä yhteistyötä monien ammattilaisten kanssa.



Nykyään vankiloita täyttävät hoitamattomat adhd-aikuiset.



Toivon sydämeni pohjasta että tässäkin ketjussa esiintyvät pilkkaajat tajuaisivat pilkkaavansa viattomia lapsia jotka eivät missään nimessä ole ansainneet oireyhtymäänsä. Tuskinpa te pilkkaatte down-lapsia ja käskette kurittaa heitä terveiksi?

käydä läpi tätä asiaa... Tietysti jos osaa olla loukkaantumatta osasta viestejä ja napsia sieltä täältä asialliset vastaukset.

Ne ovat monialaisia ja hyvällä kuntoutuksella varmasti saadaan muutoksia ajan kanssa. Mutta ADHD on vielä aikuisenakin mukana: Silloin se saattaa näkyä työelämässä loputtomana työnarkomaniana, jolloin burn out on sitten yleisin jatkoseuraus. ADHD ei vaikuta älyyn millään lailla, mutta lapsena olevat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat sekä liikehakuisuus tietysti heikentävät kykyä oppia asioita. Moni ADHD pärjää elämässään ihan niin kuin toisetkin.



Kova kuri voi pahimmillaan latistaa muutenkin alhaista itsetuntoa ja sillä ei kyllä saavuteta mitään tuloksia. Masennus, paniikkioireet sekä itsetuhoisuus vain lisääntyvät nuorena / aikuisena.



Itselläni ei ole ADHD-lasta mutta erityislapsi kuitenkin. Olen nähnyt paljon näiden perheiden lapsia ja perheitä ja voin sanoa että johdonmukaisella, kärsivällisellä kasvatuksella saadaan tuloksia. Niin ja lääkehoito tehooa useisiin, esim. koulussa voidaan keskittyä opiskeluun.

Eli siis tarkoitin ettei pelkästään kasvatuksen avulla saada tällaisia lapsia "muuttumaan". Kuntoutusta ovat mm. erilaiset terapiat, avustaja jne. Luulene ttä suurin muutos pitäisi tapahtua muissa ihmisissä, heillä se suurin ongelma näkyy olevan kun ajatellaan yleisesti käytöshäiriöitä...

Ennen vanhaan ei puhuttu ylivilkkausdiagnooseista. Oli vaan kilttejä tai kurittomia kakaroita. Koivuniemen herralla tai vyöremmillä ne ylivilkkaat pidettiin ruodussa. ADHD sun muut syndroomat tuli ongelmaksi vasta sitten, kun ruumiillisesta kurituksesta luovuttiin pääasiallisena kasvatusmetodina.

Vierailija kirjoitti:

Mä en koko "adhd"hen usko luulen niiden olevan vain rajattomia pullamössöjen kersoja.

"Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

Kyllä ADHD näkyy ihan poikkeamana aivotoiminnassa. Energia aivoissa paljon alhaisempi ja tietyt välittäjäaineet eivät kulje. Tämä on ihan ADHD potilaiden aivoja tutkimalla todettu. Että ihan yhtälailla jonkun elimen, tässä tapauksessa aivojen, toiminta on puutteellista tai epätavallista kuten muissakin sairauksissa. Vaikka ei ADHD:tai taideta varsinaisesti sairaudeksi laskea. Se on neurologinen kehityshäiriö