Mielenterveyspotilaan omainen vaarassa sairastua myös

Jos vaikka puoliso on skitsofreenikko niin kyllä tosiaan toisestakin tulee vähintäänkin outo. Ja lapsista myös.

vanhemamt ja sisarukset kantaa taakkaa myös. ne jotka soallistuu hoitamiseen, on vaarassa masentua koska se on niiiiiin raskasta, usein 24/7. Esim. kesällä lähes kaikki paikat on kiinni.

tunnen mielenterveyspotilaiden omaisia, rankkaa se on, mutta lähipiirin tuki on tärkeää!

tunnen mielenterveyspotilaiden omaisia, rankkaa se on, mutta lähipiirin tuki on tärkeää!

ja oma kuntoutumisenikin kesti todella kauan, exäni ei ole "parantunut" ikinä, erosta 15 vuotta.

ehdottomasti suosittelen eroa. Samaten sairasta vanhempaa en rupeaisi hoitamaan, jos minulla olisi oma perhe - tai edes haaveita sellaisesta.

mutta vakavamman mielenterveyshäiriön kohdalla eroaisin kyl... Jos miehelle puhkeais skitsofrenia tai 2 suunt.mielialahäiriö vaikkapa. En pystyisi elämään jatkuvassa pelossa ja miettimään että onkos lääkkeet syöty. Ei olisi mukavaa että puoliso harhaisena tekisi hölmöyksiä ja pelottaisi lapsia tai esim. maniassa myisi talon tms.

Puolisoni sairastaa kaksisuuntaistamielialahäiriötä ja rankkaa on välillä ollut, mutta ei tulisi mieleenkään lähteä tästä! Paljon riittää niitä hyviä aikoja. Meillä ei elämä ole täysin pelkkää sairastamista! Mieheni on erittäin hyvä isä lapsillemme ja alusta asti olen tiennyt mihin olen ryhtynyt.

On aikamoisen rankkaa olla tuollaisen perheen lapsi. Arpia kantaa parhaassa tapauksessa koko elämän - jos ei itse sairastu esim. teini-iässä.

ehdottomasti suosittelen eroa. Samaten sairasta vanhempaa en rupeaisi hoitamaan, jos minulla olisi oma perhe - tai edes haaveita sellaisesta.

Mielenterveyshäiriöitä on monenlaisia ja monenasteisia. Osa paranee melko helpostikin, osa ei koskaan. Mikä sinä olet suosittelemaan avioeroa kaikille heistä??

Meillä mies sairastui vähitellen masennukseen. Kun se liukuminen sairauteen tapahtuu kuukausien, jopa vuosien aikana, perhe ikäänkuin sopeutuu tilanteeseen. Sairauden havaitseminen kesti pitkään ja mies ei välttämättä ihan vieläkään tunnista itsessään sen oireita.

Meillä mies ei lamaantunut makaamaan sänkyyn. Sen sijaan oireena oli, että hän hermostui naurettavista pikkuasioista (ja siis todellakin PIKKUasioista) minulle ja saattoi mököttää päiväkausia vaikkapa siitä, että panin hänen kahvimukinsa astianpesukoneeseen lupaa kysymättä (!).

Jostain pikkuilkeydestä hän märehti mökötyksiä vielä vuodenkin jälkeen.

Lopulta sain hänelle perille ajatuksen siitä, että jo hänen itsensäkin takia voisi olla järkevää jutella masennuksen mahdollisuudesta lääkärin kanssa. Ettei ole ihan tavallista märehtiä asioita noin pitkään ja syyttää kaikesta vaimoa.

No, mies sai mielialalääkityksen ja se on tehonnut erinomaisesti. Muutaman kuukauden jälkeen mies on paljon paremmalla tuulella ja paljon pitkäpinnaisempi.

En tietenkään yleistä tätä koskemaan kaikkia mielenterveyspotilaita tai edes masennuspotilaita. Kukin on yksilö ja totta on, että puolison kannattaa miettiä oman ja lastensa hyvinvoinnin puoltakin.

Mutta missään nimessä ei masennus ole mikään Mörkö, jonka edessä pitää heti nostaa kädet pystyyn ja antaa periksi.

lievää muotimasennusta tms. vaan oikeasti mielenterveyspotilasta.

Esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava, ei ole aina maniassa tai masentunut. Joillain hyvillä tapauksilla voi mennä vuosiakin ihan hyvin. Olisiko oikein lähteä vain sen takia että ihminen on sairas?? Ja kun ei edes näe mitään syytä lähteä? Meillä on hyvä liitto, joka kestänyt jo lähemmäs kymmenen vuotta! En koskaan ole tänä aikana joutunut pelkäämään, että mieheni jättäisi lääkkeensä pois tms. Tämän sairauden kanssa voi myös potilas itse oppia elämään ja tunnistaa merkit ajoissa, jos jokin ei ole hyvin. Lapset eivät meillä isänsä hoitajina toimi!! Apua saa tarvittaessa muualtakin.



Terv. 9

että onko tuo kantasi vai myös lasten?



Minä olen tuollaisen potilaan lapsi, yksi kolmesta. Ainoa joka on selvinnyt edes suht tervepäisenä tuollaisesta kodista.



Itse en ikinä jäisi katselemaan tuollaiseen liittoon lasten kanssa.

vaikka mies on psyykkisesti sairas... Rakkaus ei kuitenkaan taida paljoa auttaa siinä vaiheessa kun mies paukahtaa maniaan ja alkaa ryypätä ja esim. tuo kotiinne naisiaan. Myy lastenne lelut ja kämpästänne telkkarit, syyttää kaikkia muita sairaiksi ja väittää että kotona on poliisien salakuuntelulaitteet. Tämmöinen on nimittäin ihan tosielämää 2-suuntaista mielialahäiriötä sairastavan perheelle. Sitten potilas joutuu osastolle lepäämään ja "tulee terveeksi" taas vähäksi aikaa.

vaikka mies on psyykkisesti sairas... Rakkaus ei kuitenkaan taida paljoa auttaa siinä vaiheessa kun mies paukahtaa maniaan ja alkaa ryypätä ja esim. tuo kotiinne naisiaan. Myy lastenne lelut ja kämpästänne telkkarit, syyttää kaikkia muita sairaiksi ja väittää että kotona on poliisien salakuuntelulaitteet. Tämmöinen on nimittäin ihan tosielämää 2-suuntaista mielialahäiriötä sairastavan perheelle. Sitten potilas joutuu osastolle lepäämään ja "tulee terveeksi" taas vähäksi aikaa.

Meillä ei kyllä koskaan ole ollut mitään lähellekään tällaista! Sairaus sen verran hyvin hallinnassa. Mieheni ensinnäkään ei edes juo... Jos tollaista olisi niin miettisin varmaan minäkin lähtemistä uudestaan! Ja nyt taidankin sitten häipyä tältä palstalta ennen kuin joku ilmoittaa että tuo on vielä edessä! :)

lievää muotimasennusta tms. vaan oikeasti mielenterveyspotilasta.

Tässä en minäkään puhunut "muotimasentuneesta", vaan aivan diagnosoidusta masennuksesta. Millä lihaksella SINÄ väität miestäni muotimasentuneeksi?

Kerrohan sitten, keitä se typerä erokehotuksesi koski. Kun et kuitenkaan sitä alunperin mitenkään rajannut. Että KETKÄ ovat ns. toivottomia tapauksia, joista aina tulee kamalat traumat lapsille ja muulle perheelle?

PS: Ainakin Hesarin jutussa puhuttiin myös masennuksesta.

-11-

omat huonot kokemuksensa koskemaan kaikkia mielisairaita.



Mielen sairauksia on kuulkaa helvetin laaja kirjo ja eriasteisina niitäkin.

Miehesi vähän äyskii ja ärjyy ja nappaa siihen sitten vähän pillereitä. Miten dramaattista!



Kai nyt itsekin tajuat, että tuo on enemmänkin normaalia elämää, eikä mitään sen ISOMPAA ja ihmeempää.



Nyt on vain muotia käydä hakemassa se resepti ja diagnoosi.

Miehesi vähän äyskii ja ärjyy ja nappaa siihen sitten vähän pillereitä. Miten dramaattista! Kai nyt itsekin tajuat, että tuo on enemmänkin normaalia elämää, eikä mitään sen ISOMPAA ja ihmeempää. Nyt on vain muotia käydä hakemassa se resepti ja diagnoosi.

Minusta tai miestäni hoitavasta lääkäristä ei ole normaalia elämää se, että ihminen on puolet ajasta puhumattoman raivon tilassa. Onneksi lääkäri otti mieheni avunpyynnön tosissaan ja hän sai hoitoa.

Miten helvetissä sinä kehtaat tulla besserwisseröimään muutaman lauseen nettikeskustelun perusteella mieheni diagnoosia? Hä?

Ja joka tapauksessa, olet argumentoinut alkuperäisen erokehotuksesi avuttomasti. Et edelleenkään kykene sanomaan, keitä kehotuksesi koskee.

Ilmeisesti et sitten kuitenkaan tarkoitakaan masennuspotilaitten puolisoita?

Entä, jos masennus on kroonista? Lähipiirissä on yksi, joka on jo toistakymmentä vuotta ollut sen takia jopa sairaseläkkeellä, joten voi SEKIN olla eriasteista. Tällä sukulaisella ei ole perhettä, joka auttaisi toipumisessa, mutta sinun mielestäsihän se on vain hyvä asia!

-11-

kannatetaan automaattista avioeroa? Eiköhän se avioero ole kuormittavaa myös, varsinkin lapsille.



Normaaliälyllä tulkitsen tuon kirjoituksen tarkoittavan sitä, että vertaistukeen ja oman tilanteen analyysiin kannattaa mielenterveyspotilaan omaisten tarttua herkästi. Eli apua kannattaa hakea, eikä avioerosta tarvitse todellakaan heti puhua. Sairaus se mielisairauskin on ja moni siitä paraneekin.

Ei varmaan kukaan huvikseen hae lääkitystä itselleen tai miehelleen, kyllä se tosi tarpeeseen tulee yleensä.