Olisiko viisainta rykäistä kaikki lapset samalla kertaa, ettei tarvitse aina alusta aloittaa

mutta lapset eivät ole mikään parin vuoden projekti, joka on sitten ohi. Jos vauvavuosina on ihan tiltissä itse, lapsilta jää saamatta osa perusturvallisuudesta ja ajasta pienenä, ja ne "kostavat" sen sitten myöhemmin. Toisaalta itse olet aivan poikki, jos vuosia keskityt vaan lapsiin ja voi tulla yllärinä sitten isompien kanssa uudet kuviot.



Me siis teimme yhteen syssyyn. Vauvavuodet menivät hienosti, kestin melkein 6 vuotta putkeen raskaana ja/tai imettävänä, valvomista, epäsäännöllisyyttä, sitä ettei ollut omaa elämää ollenkaan. Sitten kun lapset kasvoivat vähän, ja elämä alkoi rauhoittua, olinkin itse ihan palasina - en edes muistanut, mitä olin joskus ajatellut silloin kun vielä ajattelin jotain.



Meidän lapset kyllä saivat (onneksi) todella paljon läheisyyttä ja huomiota vauvoina, mutta minusta tuntuu, ettei ole yhtään panoksia jäljellä nyt hoitaa noita leikki-ikäisiä ja siitä isompia.



Nyt jälkikäteen ajateltuna tekisin korkeintaan kaksi tiuhaan putkeen ja sitten hengittelisin vähän. Toiset kaksi ehkä sitten myöhemmin, kun alkaa tolkku palautua edellisistä. On lapsillakin sitten kokonaisempi äiti-ihminen.

senkin vuoksi että vihaan alapääjumppaa ja sitä kun kestää niin kauan saada paikat kuntoon.

alapäälle. Että jos alapäätään ajattelee, 2 vuoden väliä vähintään.

alapäälle. Että jos alapäätään ajattelee, 2 vuoden väliä vähintään.

eipä oo ollu ongelmia ja kolmas synty äskettäin.. vuoden ikäeroilla ovat...

Tosin ei ainuttakaan monikkoraskautta ollut. Ja jos pitäisi uudelleen valita niin ehdottomasti samalla systeemillä uudestaan.

Toinen vaihtoehto on tehdä sarjoissa esim. 2+2



Kaikkein raskainta on tehdä kolme lasta kolmen vuoden ikäerolla. Se pikkulapsivaihehan vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Kolme synty viiden vuoden sisään ja nuorin on nyt vuoden. Että tekisikö sen neljännen nyt vai vasta myöhemmin. Jos nyt tekisi niin siinä olisi sitten se riski että vauva kuume kuitenkin yllättäisi ja pitäisi tehdä vielä viideskin:) Toisaalta on kiva kun on jo vähän omaakin aikaa ja ehkä olisi hyvä käydä töissäkin välillä. Mutta nyt pienin jää ilman leikki kaveria kun isommat aloittaa koulun.

Jokainen lapsi kaipaa huomiota, rakkautta ja syliä. Lapset eivät ole tosiaan mikään parin vuoden projekti, kuten joku muukin kirjoitti. Ei voi ajatella, että kun lapsi täyttää vaikka 6 niin sitten ei tarvitse sitä eikä tätä. Lapsi tarvitsee vanhempiaan useita vuosia. Eihän tietenkään koululainen tarvitse enää niin paljon perushoivaa kuin alle 2-vuotias, mutta sitten onkin isommat kuviot ja vaikeammat kysymykset hoidettavana: läksyt, harrastukset, kaverisuhteiden ongelmat jne jne.

Meidän lapset (poika ja tyttö) noin 2.5 vuoden ikäerolla ja näin hyvä! Lisää ei enää tule.



Samaa mietin toista odottaessani, että nyt tämä oman - "yksi lapsiprosessivaihe" - kropan yksi rääkkivaihe on ohi. Ja, olen ihan suht tyytyväinen omaan kuntooni/kroppaani. Nyt onkin sitten menossa molempien uhmavaihe ja mitä vaiheita vielä tuleekaan.

isompien lasten jutut on erilaisia ja isommat voi kokea jonkun nappulan olevan tiellä leikeissä.

Sen pienen vauvankin olisi sopeuduttava mukaan näiden isompien menoihin, koska eihän sitä yksin voi kotiin jättääkään.

Musta on ihanaa yli 5v. lapset ja niiden erilaiset touhut.

Sitten uupuu ja masentuu. Täällä voi väsymyksestään valittaa, mutta neuvoksi saa sen, että anna ne lapset pois...

olen nauttinut kaikista vuosista joita on lasten hoitamisessa kertynyt.



Just kun laskin, olen ollut äitinä lapsille, aiona joidenkin ikäisille ennen aikuisuutta yhteen menoon 36v, lapsia syntynyt yhteensä kuusi.



Alkuun sain kolme lasta neljässä vuodessa,seitsemässä vuodessa oli neljä, sitten 6,5 vuoden tauko, syntyi kaksi lasta lähes kolmen vuoden ikäerolla...enkä harmittele muuta kuin että lapset ovat kasvaneet pois kodista.



Kun viimeinen pääsi ylioppilaaksi, siihen asti olen laittanut eri ikäisiä lapsia koulutielle katkeamatta tasan 30 vuotta. Vanhimmasta päästä lopettaen ja lähtiessä jo työelämään, nuorimmista edelleen uusia koululaisia.



Toki jotkut kokevat ison perheen arjen lapsien kanssa raskaana, minä en koe kuin että sellaista on lapsiperheessä. Jos olisin ollut todella väsynyt ensimmäisten takia, tuskin olisin halunut lisää.



Oma asenne vaikuttaa varmaan paljon jaksamiseen.



On tullut nähtyä eri vuosikymmenien kouluaineina matematiikat, kirjoitustyylit jne.



Työssä olen voinut käydä välillä ja viime vuosina on voinutkin lasten varttuessa.



Ei olla jääty kesäpaikoista paitsi, jaksoin pakata ja huolehtia vuokramökeillä. Olimme uimassa ja kalassa isolla porukalla, sittemmin ostimme oman.



Monesti koetaan raskaaksi lähteä lasten kanssa mihinkään pidemmälle, minä en eikä miehenikään.



Ulkomaille olemme lähteneet, kävin kolmen alle viisivuotiaan, nuorin 1v, kanssa bussimatkalla Pietarissa, apuna isäni ja lapset olivat ihan OK, en olisi ilman lapsia lähtenytkään. Olin myös tätä ennen kahden ensimmäisenkin kanssa yksin laivamatkalla Pietarissa, toinen 1v7kk ja toinen 6kk. Isä ei ollut silloin, mutta nautin matkasta ja halusin lapseni mukaan. Miehen ja lasten kanssa olemme kierrelleet Eurooppaa, uusittu onnistuneita matkoja myöhemmin miniän ja vävynkin ollessa mukana.



Joskus aikoinaan mietin kuinka vähän täytyy enää ostaa ruokaa kaupasta jäädessämme mieheni kanssa kahdestaan lasten vartuttua. - Sitten muistin, että onhan silloin niitä lastenlapsia ja ruokaa täytyy olla aina jos he tulevat, ei tässä vieläkään ruokapuoli helpota. Heitä on jo kuusi muutamasta perheestä, nytkin mummilla on lapsia, letut tuli paistettua, kanat ovat uunissa...kyllä nautin lastenlasten kanssa puuhailusta ja jutustelusta. Ensimmäinen syntyi nuorimmaiseni ollessa 6-vuotias, nuori täti.