Mitä tehdä ihan kamalalle itseinholle?

Mee vaikka chatteihin ja keskustele mukavia. Nähän ei tunne sua kuin kirjoitustes perusteella eli voit olla millanen vaan haluat siellä. Sit jos jonkun kaa on kiva heittää läppää niin koita, jos se jatkuis. Positiiviset ihmissuhteet (olkoonkin vaikka netissä) on ainoita itsetunnonkohottajia. Sit ehkä jossain vaiheessa uskallat jo mennä livenä joidenkin lähelle, tutustua harrastuksissa tai jossain. Ilman muita ihmisiä = positiivinen peili on tosi hankala nousta takas pinnalle. Vältä niitä ihmisiä, jotka aiheuttaa tai on jo aiheuttanut sulle ton olon. Hali.

Nämä itseinhon tunteet tulevat ajoittain. Yritän vain sinnitellä. Oikeasti tilanne voi vaatia mielialalääkitystäkin.

että noissa itseinhon syövereissä ei todellakaan tule mieleenkään alkaa etsiä rakkautta tai ystäviä. Ongelma kun tulee sisältäpäin ja tekee olon sellaiseksi, ettei edes VOI ottaa ihmisiin yhteyttä, kun pitää itseään niin kamalana jne..

Ystävät ei vaikuta inhoavan minua. Minä olen ainoa, joka inhoan itseäni.



Haluaisin jonnekin korpeen, jossa kenenkään ei tarvitsisi olla mun kanssa tekemisissä.



ap

jatkaa kolmonen vielä. Mikäli tämä itseinho "invalidisoi" täysin neljän seinän sisään.

terapiaa. JOs et itse pysty muuttamaan ajatuskuvioitasi, terapiasta voisi olla apua.

dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö.

Ei masentunut tajua itse olevansa masentunut! Nyt lääkärin juttusille ja nopeesti!

itse olevansa masentunut. Älä nyt sellaista väitä etteikö tajuaisi.

http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

ettei masennus välttämättä ole yhteydessä voimakkaaseen itseinhoon? Minä en ole masentunut minkään testin mukaan, silti kärsin ajoittaisesta itseinhosta. Hoitona voidaan todellakin käyttää masennuslääkkeitä ja terapiaa. AP voi hyvinkin saada masennustestistä "normaalit" tulokset, mutta silti kärsiä itseinhosta.

Sitä ei tosin saa vain diagnoosilla itseinho, ellei ole varaa mennä yksityiselle ja maksaa kaikki omasta kukkarosta.

on yksi narsismin muoto. Viha ja rakkaushan ovat tunnetusti lähellä toisiaan. Saa ainakin olla itsensä kanssa. Ajatukset pyörivät koko ajan oman itsen ympärillä. Minun psyykeeni on silloin tärkein ja saan uppoutua siihen oikein kunnolla. Toi "Musta aurinko: masennus ja melankolia" on aika hieno teos nautinnollisiin minäkeskeisiin inhon hetkiin.

Mielestäni ratkaisu löytyy itsestä, ei toisista ihmisistä. Esim. parisuhteessa mies voi väsyä, jos joutuu itsetunnon kohottajaksi ja kannattelijaksi -terve omanarvontunto kun perustuu ennen kaikkea omaan käsitykseen omasta itsestä. Ammattilainen on asia erikseen: voisitko mennä juttelemaan esim. psykologille?



Itsellä on tilanne lähtenyt helpottamaan, kun olen sanonut itselleni (ja koitan muistaa sanoa joka päivä), että olen hyvä, arvokas ja minua voi rakastaa. Kun pahaolo ja ahdistus alkaa nakuttaa sisälläni, on tärkeää hyväksyä ne tunteet, ei kieltää ja inhota niitä! Tunteet ovat merkki jostakin ja olisi ensiarvoisen tärkeää yrittää ymmärtää, mistä ne tunteet kumpuavat.



Kun käännät hyväksyvän katseen sisimpääsi, saatat oppia tunnistamaan paremmin tunnetilojasi. Mitkä kokemukset ovat jättäneet sinuun haavoja? Milloin jouduit tuntemaan valtavaa turvattomuutta? Milloin tunsit itsesi torjutuksi ja hylätyksi? Kun ymmärrät, että moni tunteistasi on kaukaa kannettua vihaa, katkeruutta, ahdistusta ja epätoivoa, hyväksyt paremmin sen mitä kannat mukanasi ja voit alkaa surra.



Hyvää matkaa itseesi. Itse olen vasta alussa, mutta jo nyt huomaan kuinka itku ja suru ovat puhdistavampia kuin aikoihin. Ennen itku oli epätoivoa ja pelkoa täynnä.

päässyt itseinhosta yli ajattelemalla, että kaikki me olemme keskeneräisiä ja puutteellisia. Joku voi minuakin rakastaa vaikka olen tällainen kuin olen. Aikaa vie ja tulee viemään. Olkoon jonkun mielstä kuinka narsistinen ongelma tämä itseinho, niin ikävää se ainakin on. Mun on pitänyt itselleni takoa päähän, että ei tarvitse olla sitä ja tätä tullakseen hyväksytyksi. Minut on luoja tällaiseksi luonut (tai joku muu..).



3