Ymmärtävätkö miehet ollenkaan miten paljon kotiäidit tekevät töitä?

Mutta muutoksia odotellessa sinuna laskisin rimaa. Minulla on 3 lasta (11 kk, 3 v ja 5 v) ja kotiäitinä pääsen mielestäni helpolla, sillä teen kaikki kotityöt helpoimman kautta.



Tässä vinkkejäni:

- älä koskaan silitä mitään

- onko teillä kuivausrumpu? jos on, niin pyykkihuolto on helppoa: kone käymään aamulla, lounasaikaan kuivuriin ja sieltä suoraan kaappiin. Luistan pesuohjemerkinnöissä, pistän lähes kaiken kuivuriin vaikka ei saisi, kulukoot

- myös kaikki astiat tiskikoneeseen, vaikka meniskin nopeammin huonoksi

- imuroin vaan kerran viikossa

- tavaraa niin vähän kuin mahdollista, siitä saa rahaakin kun viet kirpparille ylimääräiset

- lapsilla lelut luvan takana: siis jossain ylähyllyllä/kaapissa ja sieltä saa pyytämällä, seuraavan saa sitten, kun tuo edellisen paikalleen (järki kädessä, saa meillä olla kaikki leikkiin tarvittavat lelut kerrallaan käytössä, mutta ei turhia lojumassa)

- en petaa sänkyjä

- lattian pesen tooosi harvoin

- kauppareissu vaan kerran viikossa, niin pääsee se miehesikin nopeammin kotiin töistä

- ruokia iso satsi kerrallaan ja helppolaittoisia

- puutarhahommathan onnistuu hyvin lasten kanssa, se nuorin voi nukkua rattaissa ja isommat olla apureina, voit myös laittaa heille oman penkin, jota voivat hoitaa mielensä mukaan sillä välin, kun sinä teet rauhassa töitä



Jne, jne. Ihan kaikissa hommissa rima alas ja lapset osallistumaan mahdollisuuksien mukaan.

Miksi et halua valittaa? Eikö nainenkin voi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin ja tuoda esille tarpeitaan? Onko valittaminen aina negatiivinen asia?



Olennaista on, että valitus kuullaan (=ymmärretään) ja että sen myötä tapahtuu muutoksia. Mieti ihan konkreettisia muutoksia, mitkä auttaisivat sinua jaksamaan paremmin. Ainakin on selvää, että miehesi harrastusaikaa tulee vähentää (tai se, että mies saa harrastaa kuten nytkin, mutta samalla myös tehostaa toimintaansa kotona siten, että osallistuu enemmän kodinhoitoon). Mitä töitä miehesi voisi tehdä kotona - siis ihan päivittäisiä asioita, ei vain jotain kerran viikossa tapahtuvaa ekstraa?



Luulisin, että jaksamistasi verottaa myös se että tunnet koulutuksesi menneen hukkaan ja olet pettynyt, ettei koulutusta vastaavaa työtä tahdo löytyä. Tuttu tunne. Kotitöiden epäoikeudenmukainen jako lisää silloin helposti turhautumisen tunnetta. No, en tiedä, omalla kohdallani on näin, voi olla, että sinä ajattelet ja tunnet eri tavalla. Tämä oli vain arvausta.



Itsellänikin olisi kova himo laittaa puutarhaa kuntoon, mutta aikaa siihen ei tunnu löytyvän. Kaikki on aivan kesken ja jää kesken,päivät kuluvat enkä pääse toteuttamaan itseäni ja pihavisioitani. Onko kotipaikkakunnallasi taimien/kasvien vaihtoa tai muuta aktiivista puutarhaharrastajien toimintaa? Voisit saada säästettyä kasvihankinnoissa tuolla tapaa.

Kelpaako syy "ei tiedä lasten ruoka/uniaikoja" siihen että mies jättää kaiken tekemättä?

Mun mielestä on silti vähän outoa, että miehen pitäisi telepatian keinoin keksiä kaikki se mitä äiti oli ajatellut tehtävän. Eikö voisi vaikka tehdä listaa?

telepatian kautta se nainen sitten tietää, että lautaset laitetaan ruokailun jälkeen tiskikoneeseen ja että tavarat laitetaan käytön jälkeen takaisin paikoilleen, jos mieskään ei sitä tajua? Voi pyhä yksinkertaisuus!

Mutta sympatiat täältä. Meillä on pitkälti samanlaista, paitsi että mies tekee yli 60-tuntista työviikkoa ja lapsia on kuusi. Muuten hyvä mies, mutta olen kyllä väsynyt siihen, että pyöritän yksin koko huushollia.

ennen kuin vetää peiton korviin (pakko mennä ihmisten aikoihin nukkumaan :).



46: Voihan olla että taustalla on turhautumista ammattitaidon hukkaan menemisestäkin. En silti nyt löydä tuota tunnetta. Taidan olla jo orientoitunut uuden ammattinimikkeen alle kun aloitan uudet opinnot vuoden päästä ja olen miettinyt asiaa paljon, enkä enää murehdi sitä etten edellisellä koulutuksellani työllistynyt.



Kysyit myös miksi en halua valittaa. Tarkemmin ajatellen en taida haluta pyytää apua ennemmin kuin olla valittamatta. Luulisi aikuisen ihmisen näkevän että toista voisi vähän avittaa kun toinen pyyhältää vauva kainalossa pyykkikoneelta jääkaapille ja sieltä pyyhkimään jonkun vanhemman muksun takapuolta tms... Toisilla vaan on tällainen itsepäinen luonne että apua ei pyydetä vaikka jumalauta mikä olisi (anoppi yksi tällainen tapaus). Avun pyytäminen tuntuu heikkoudelta. Oma kuva itsestäni lienee vahva ja itsenäinen nainen, joka kyllä pärjää. Ellei muut ymmärrä auttaa niin olkoot auttamatta.



Ja juuri tällä tavalla ajaa itsensä ilmeisesti aivan väsyksiin jos puoliso ei nää toisen väsymystä.



Tästähän tulikin oikea tutkielma omasta itsestäni.



t. ap

kun kerran miehesti ei itse näe kohtia, missä tarvitsisit apua, sinun tulee ne hänelle opettaa. Muuten tilanne jatkuu tasan samanlaisena kuin tähänkin saakka.



Miksi sinulle on niin tärkeää olla vahva ja mitä kamalaa on heikkouden ilmituomisessa? Silläkö ansaitset olemassaolosi ja pidät maailmasi kasassa? Olet tainnut sairastua vahvuuteen?

Mieti, miten voisit olla itsellesi armollisempi.

Mutta minä olen ollut työelämässä,kotiäitinä, työelämässä ja jälleen kotiäitinä ja kyllä vain minulla oli paljon helpompaa kun olin töissä. Vaikka työ oli raskasta.

Koti pysy tuon ajan siistinä kun lapset ja me vanhemmat olimme poissa.(eli silloin kun myös minä olin töissä ja lapset tarhassa). Kotona olo aikana siinä on koko ajan joku sotkemassa.

Joten minä ainakin ymmärrän sinua ap,vaikka mieheni on apuna,

ja olemme lisäksi 8-10 tuntia päivässä työnantajan käytettävissä.

Menepäs sinäkin töihin ja tule sitten itkemään miten sulla on raskasta, jos enää on. Katsos nyt kotityöt ovat kivaa vaihtelua ja lasten kanssa on kiva leikkiä. Ja silloin sulla on oikeasti mahdollisuus laittaa se mieheskin tekemään niitä kotihommia, nythän sä olet valinnut kodin ja mies voi keskittyä töihinsä, ja niin makaa kuin petaa.

Ihan lukematta muiden vastauksia tämä oli mun eka kommentti. Kerro miehellesi konkreettisesti mitä päiväsi työt sisältää ja keskustele nmyös raha-asioista.



Ja vastaus kysymykseen? Ei miehet ymmärrä miten paljon kotiäidit tekevät töitä. Omalla miehelläni on siitä ehkä harmaa aavistus, mutta tiedän myös hänen arvostavan minua ja "työtäni". Lisäksi minulla on käyttöoikeus hänen rahoihin.