Äitiydessä on pahinta jatkuva saatavillaolo, ei hetken rauhaa

Pahinta on se, kun oma lapsi kärsii, sairastaa tai on kuolemanvaarassa, ja itse on aika voimaton.

Koeta keksiä jotain keinoja, koska selvästikin olet rasittunut.

mikä siinä on parasta?

ihania vaatteita ja saa itselle isomman asunnon ja paremmat tulot lasten myötä. Ja on ne lapsetkin aina välillä ihan kivoja, enimmäkseen kyllä rasittavia ja ärsyttäviä.

Lapset eivät oikeasti roiku punteissasi kuin muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen on sitten oma vika, jos roikut heidän punteissaan. Ja puntti = lahje. Kymmenen-viisitoistakin vuotta on koko elämän mitassa lyhyt aika. Terveisin 17-vuotiaan äiti.

lapset yksinään kotiin ja lähteä itse mihin huvittaa. Onneksi olen vasta 50-vuotias kun lapseni ovat murrosiässä ja oma elämäni taas alkaa.

Sukuni naisten on tapana elää yli 100-vuotiaiksi. Vaikka 50 vuodesta 20 viimeistä vuotta olisivat jo vähemmän aktiivisia ja antoisia, jää siinä vielä 30 vuotta elää kuten tahtoo. Sehän on pidempi aika kuin tuo nuoruus ennen lapsia ja siitäkin suurin osa meni vajailla aivoilla lapsuudessa.

ap:n kanssa, mutta osaan myös hetkeksi "unohtaa" lapsieni tarpeet. Ts. kun isä hoitaa lapsia tai ovat muutoin hyvässä hoidossa, keskityn silloin siihen mitä kulloinkin teen. Osaan siis nauttia urheilusta, shoppailusta yms. Osaan myös nykyään sulkea korvani, kun lapset meluavat vieressä.



Ja parasta lapsissa ei ole kivojen vaatteiden shoppailu, vaan esim. 5v:n hauskat tarinat tai 2v:n rajaton oppimisen halu.