Kulissien kannattelu neuvolassa hankalaksi leimautumisen pelossa

Minulla ei ole uskallusta avautua neuvolassa ongelmistamme. Pelkään juuri sitä leimautumista, mahdollista "hullun" leiman saamista ym. Olen itsekin hoitoalalla ja pelkään etten saa mitään töitä jos taustani tutkittaisiin.

puoli vuotta vauvan syntymästä. Entä sitten? Tuli aina vähän skarpattua ja siivottua ennen tätien tuloa ja ihan kiva kun oli seuraakin. Kertoilin että mitä oli viikot puuhattu ja tädit laittoivat ylös.

Päästiin sellaiseen äiti-lapsiryhmäänkin, jossa sai ilmaista ruokaa ja tienasikin kun sai kuntoutusrahaa kotihoidontuen päälle, sitten kun äitiysloma päättyi. Sitten se sossuntäti käytti meitä uimahallissa ja ulkoilutti vauvaa, jotta minä sain nukkua. Ei paha.

Kaksi kertaa neuvolassa sanoin tätille, että olen todella väsynyt ja tekisi mieli vaan nukkua, eikä mikään innosta/kiinnosta.

Ei neuvolan täti noteerannut mitenkään, oli vain ihan kun en olisi sanonut mitään...

Noh... sen jälkeen olen taas vetänyt roolia, että kaikki hyvin...

siksi kuulevinaan?

Kaksi kertaa neuvolassa sanoin tätille, että olen todella väsynyt ja tekisi mieli vaan nukkua, eikä mikään innosta/kiinnosta.

Ei neuvolan täti noteerannut mitenkään, oli vain ihan kun en olisi sanonut mitään...

Noh... sen jälkeen olen taas vetänyt roolia, että kaikki hyvin...

kieltäydyin neuvolassa eräästä turhana pitämästäni toimenpiteestä, jonka lääkäri sanoi olevan vapaaehtoinen. Seuraavalla neuvolakäynnillä terv. hoitaja alkoi painostaa ja inttää minua toimenpiteeseen. En aio mennä. Painostus jatkunee seuraavalla käynnillä.



Lastensuojeluilmoitusta odotellessa...

asiasta eri mieltä terkkarin kanssa, niin kyllä siinä saa aikamoinen pokka olla, jos aikoo pysyä omassa kannassaan leimautumatta hankalaksi.

Miten se tekisi sinusta "hankalan" asiakkaan, jos kerrot perheesi ongelmista? "Hankala" on sellainen asiakas, joka inttää, haukkuu, huutaa ja yrittää kiristää itselleen erityiskohtelua. Ei sellainen, joka kertoo ongelmistaan avoimesti ja kysyy neuvoa ja apua. Heitä varten me olemme siellä töissä. Ole siis ap rohkea ja ota mahdolliset ongelmat esille. Meillä on vaitiolovelvollisuus ja toisaalta: jos et pyydä apua, et sitä myöskään saa. - neuvolaterkkari jo 14. vuotta -

Enkös minä tuossa juuri sanonutkin, että jos asiakas riitelee selviä suosituksia vastaan, niin kyllä: terkkari saattaa pitää häntä hankalana.

Mutta sekin on sitten täysin eri asia kuin että asiakas LEIMATTAISIIN jotenkin tai se, että saisi jonkin "varoitusmerkinnän" papereihinsa.

Koko ajatuskin moisesta merkinnästä huvittaa. Olisi siinä meillä aika lailla tekemistä, jos jokaisesta eri mieltä olevasta pitäisi kirjata jotain XX-merkintöjä... ja lääkärit eivät todellakaan tuollaisia ehtisi noteerailla ;-DD

- se neuvolan terkkaritäti -

enkä tiedä jaksanko hoitaa vauvaa ja esikoista, mutta ne sanoivat että "voi, noinkos susta tuntuu" ja porskuttivat eteenpäin. En tiedä kuinka voimakkaasti olisi pitänyt sanoa että olisi tarjottu apua, saati usutettu lastensuojeluviranomaisia meidän kimppuun...

mutta kokemukseni avun hakemisesta julkiselta puolelta ovat huonot. Ls-ilmoituksia todellakin tehtaillaan ja jos on vilkas ja puhelias, on kuulemma maaninen jne. Lastensuojeluväki onneksi on ainakin täällä päin rentoa ja asiallista, naureskelevat vain, mutta on se ahdistavaa, kun he käyvät kotona ja joutuvat noita lastensuojelutarpeen arviointeja tekemään.



Jos minulla olisi ongelma, puhuisin siitä ystävilleni tai yksityisellä puolella jollekin. En ikinä menisi kellekään viranomaisasemassa olevalle avautumaan.

että "näin täytyy tehdä kun papereissa lukee" eikä asiakasta kuunnella? Kai se terkkarikin voi järkeä käyttää? Minä sain perusteeksi sen, että jos erästä toimenpidettä ei tehdä, niin heille tulee sairaalasta sanomista.

Ehkä olen sitten hankala, jos en ko toimenpiteeseen mene.

asiasta eri mieltä terkkarin kanssa, niin kyllä siinä saa aikamoinen pokka olla, jos aikoo pysyä omassa kannassaan leimautumatta hankalaksi.

Miten se tekisi sinusta "hankalan" asiakkaan, jos kerrot perheesi ongelmista? "Hankala" on sellainen asiakas, joka inttää, haukkuu, huutaa ja yrittää kiristää itselleen erityiskohtelua. Ei sellainen, joka kertoo ongelmistaan avoimesti ja kysyy neuvoa ja apua. Heitä varten me olemme siellä töissä. Ole siis ap rohkea ja ota mahdolliset ongelmat esille. Meillä on vaitiolovelvollisuus ja toisaalta: jos et pyydä apua, et sitä myöskään saa. - neuvolaterkkari jo 14. vuotta -

Enkös minä tuossa juuri sanonutkin, että jos asiakas riitelee selviä suosituksia vastaan, niin kyllä: terkkari saattaa pitää häntä hankalana.

Mutta sekin on sitten täysin eri asia kuin että asiakas LEIMATTAISIIN jotenkin tai se, että saisi jonkin "varoitusmerkinnän" papereihinsa.

Koko ajatuskin moisesta merkinnästä huvittaa. Olisi siinä meillä aika lailla tekemistä, jos jokaisesta eri mieltä olevasta pitäisi kirjata jotain XX-merkintöjä... ja lääkärit eivät todellakaan tuollaisia ehtisi noteerailla ;-DD

- se neuvolan terkkaritäti -

että "näin täytyy tehdä kun papereissa lukee" eikä asiakasta kuunnella? Kai se terkkarikin voi järkeä käyttää? Minä sain perusteeksi sen, että jos erästä toimenpidettä ei tehdä, niin heille tulee sairaalasta sanomista. Ehkä olen sitten hankala, jos en ko toimenpiteeseen mene.

asiasta eri mieltä terkkarin kanssa, niin kyllä siinä saa aikamoinen pokka olla, jos aikoo pysyä omassa kannassaan leimautumatta hankalaksi.

Miten se tekisi sinusta "hankalan" asiakkaan, jos kerrot perheesi ongelmista? "Hankala" on sellainen asiakas, joka inttää, haukkuu, huutaa ja yrittää kiristää itselleen erityiskohtelua. Ei sellainen, joka kertoo ongelmistaan avoimesti ja kysyy neuvoa ja apua. Heitä varten me olemme siellä töissä. Ole siis ap rohkea ja ota mahdolliset ongelmat esille. Meillä on vaitiolovelvollisuus ja toisaalta: jos et pyydä apua, et sitä myöskään saa. - neuvolaterkkari jo 14. vuotta -

Enkös minä tuossa juuri sanonutkin, että jos asiakas riitelee selviä suosituksia vastaan, niin kyllä: terkkari saattaa pitää häntä hankalana. Mutta sekin on sitten täysin eri asia kuin että asiakas LEIMATTAISIIN jotenkin tai se, että saisi jonkin "varoitusmerkinnän" papereihinsa. Koko ajatuskin moisesta merkinnästä huvittaa. Olisi siinä meillä aika lailla tekemistä, jos jokaisesta eri mieltä olevasta pitäisi kirjata jotain XX-merkintöjä... ja lääkärit eivät todellakaan tuollaisia ehtisi noteerailla ;-DD - se neuvolan terkkaritäti -

Haluat nyt, että kommentoin juuri sinun tapaustasi. Mahdoton kommentoida, en ole sinun terkkarisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä, enkä tiedä tapauksestasi mitään.

Kyllä vastaan saa totta kai sanoa. En ole kieltänyt sellaista. Asiallinen vastaansanominen voi olla hyvinkin hedelmällistä ja kyseenalaistaminen voi poikia hyviä keskusteluja.

Eikä mitään lääketieteellistä toimenpidettä pidä tehdä vain muodon vuoksi, niillä pitäisi jo kustannussyistäkin olla jokin järkevä SYY, joka pitää voida asiakkaalle selvittää. Eri asia sitten, jos neuvolaväki ei tiedä syytä, mutta senkin voi sitten kysyttäessä selvittää.

Periaatteesta tapahtuva jänkääminen tai selvien asioiden toistuva kyseenalaistaminen kylläkin aiheuttaa herkästi terveydenhoitajassa tunteen, ettei asiakassuhde pelaa ja että asiakas on hankala. Mekin olemme ihmisiä, eikä kaikista asiakkaista tykkää KUKAAN ihminen, olkoon millä alalla tahansa.

Mutta se sitten on jo epäammattimaista, jos sellaisen antaa selvästi vaikuttaa omaan käytökseensä. Saati sitten että sen vuoksi leimaisi muiden silmissä ko. asiakkaan hulluksi, höyrypääksi tms. SIITÄ rauhoittelin ap:tä, että moinen pelko on turha.

- se terkkaritäti -

että väsymys on aivan kamalaa ja etten jaksa. Terkkarit hymyilivät ja totesivat, että sellaista se on. Kokemus oli niin nöyrryyttävä, etten ole vuosien jälkeenkään päässyt siitä yli.



Ja avun tarpeessa tosiaan olin, ja paljon myöhemmin älysin sitä itse sitten hakea muualta. Ja vieläkin ihmetyttää se neuvolan välinpitämättömyys ja naureskelu, vaikka meidän perheessä oli tosi kyseessä.



Eli kuten joku yllä hyvin sanoi, niin miten painokkaasti asia olisi pitänyt esittää, että neuvolasta olisi saanut edes ymmärrystä.



Nykyisin pidän neuvolassa vain sen pokerinaaman.

Sain neljännen lapsen, olin aivan poikki kun vauva söi päivin ja öin tunnin välein. Sisarukset vaativat omansa, erityisesti erityislapsi. Mies aina töissä ja lopulta konkurssissa. Minä tyhmänä kerroin neuvolassa etten jaksa, olen uupunut. Vastaus oli:

"semmosta se on pienen lapsen kanssa"

H****O että pitikin avata suunsa.