Eikö avopuoliso kuulu sukuun?

Kuten aiemmat sanoivat - joku mielestäni hätkähdyttävän epäkohteliaasti, niin juridisesti et kuulu sukuun ennen avioliittoa.



Tervetuloa sukuun -kommenttia pidän lähinnä fraasina. Sanojan tapana onnitella. En sen kummempana juttuna.



Toisaalta avoliitoillakin on eroa. Nuorten harrastamat parin kuukauden avoliitot (tai lähinnä koomiset viikojen "kihlaukset") ovat asia erikseen ja vuosia jatkuneet liitot ihan toinen juttu. Etenkin, jos jäklimmäisissä on yhteisiä lapsia.



En ollut oikeastaan koskaan ajatellut asiaa ihmeemmin, vaikka arvostan hyviä ja kestäviä avioliittoja. En tosin tiedä, miksi olisi jotenkin hyveellisempää tai parempaa olla aina pari vuotta kerrallaan naimisissa ja erota sen jälkeen, kuin vain elää yhdessä.



Itse menisin mieluiten naimisiin vain kerran, asumatta ennen sitä avoliitossa. Lapsetkin haluaisin saada aikaisintaan vuoden kuluttua häistä.



Eli ei yksiselitteistä vastausta. Jokainen tavallaan.

Kuulun toki mieheni sukuun, mutta sukulaisia ei olla.

mutta kyllä minun appi (vielä 22v sen jälkeenkin on edelleen AVOappi) sanoi jo ensitapaamisellamme, että tervetuloa sukuun - eikä ole vieläkään perunut sanojaan :)

sukuun ensimmäisen lapsenlapsen ja kaksi vuotta myöhemmin on edellen ainoa ja kohta tulossa toinen samalle parille, että totta mooses näen avon sukuun kuuluvana. Ei ehkä ole eri sukujen kanssa paljon yhteistä aktiviteettia mutta kyllä se pikkuinen yhdistää kummasti. =) Ehdottomasti on äitinsä paikkansa suvussa ansainnut.

Olemme olleet avoliitossa yli 30 v. Pidän avomiestäni enemmän sukulaisena kuin esim. sisaruksiani, koska eivät pidä yhteyttä kuin pakon sanelemana.

Hänen siskonsa sanoo etten ole sukulainen, hän harvoin pitää yhteyttä. Minä olen hoitanut huushollin. Yhdessä olemme vaikeudet, surut ja ilot koettu. Yhdessä taloutta hoidettu, toisiamme tuettu. Nyt kun mieheni sairastui, olen hänen tukenaan sairaalareissuissa, kyydityksistä, kaikesta ym huolehdin.

Tuntuu pahalta, ettei pidetä minään sukulaisena.

Mulla on vähän vaikeuksia pitää sukulaisina muita kuin ihmisiä, joiden kanssa jaan paljon samaa perimää. Esim. serkut, pikkuserkut, tädit, sedät, enot, isoisotädit, mummot, papat... sisarten puolisot on vähän niin ja näin koenko sukulaisiksi olivat avokkeja tai avioliitossa eli en pidä varsinaisesti sukulaisina. Läheisiä voivat olla ja heidän lapsensa tietysti ovat mulle sukulaisia. Ei oikein se veljen naisystävä/vaimo, eihän sen vaimonsa sukukaan ala olla yhtäkkiä mulle mitään sukua kun muuttivat yhteen... Ei me olla mitään sukua keskenämme omankaan mieheni kanssa :D vaikka joo voisi ajatella, että avioliiton kautta suvut yhdistyvät, mutta ei ne kyllä oikein yhdistyneet. Joten olisko pakko pitää vaikka veljen vaimoa itselleni sukulaisena? En pidä. Vaikka on se toki läheisempi kuin joku kaukainen serkkupuoli, jonka olen nähnyt muutaman kerran elämässä. Ja kai sen veljen vaimon voi jo merkata sukupuuhun jos on omien lasteni serkkujen äiti. Muuten jää kyllä merkkaamatta, toivottavasti se ei ole jollekin ihan maailman loppu. Luulisi, että muulla siinä suhteessa on enemmän merkitystä kuin, että pääseekö miehensä siskon kotitekoiseen sukupuuhun...

En kuulu aviomieheni sukuun. Tyhmä ajatus.

Ei se puoliso kuulu koskaan aivan oikeasti siihen toisen puolison sukuun. 20 vuoden jälkeen voidaan pinnallisesti puhua sukuun kuulumisesta, mutta todellisuus on sitten eri.

Onnellinen avovaimo kirjoitti:

Olemme olleet avoliitossa yli 30 v. Pidän avomiestäni enemmän sukulaisena kuin esim. sisaruksiani, koska eivät pidä yhteyttä kuin pakon sanelemana.

Hänen siskonsa sanoo etten ole sukulainen, hän harvoin pitää yhteyttä. Minä olen hoitanut huushollin. Yhdessä olemme vaikeudet, surut ja ilot koettu. Yhdessä taloutta hoidettu, toisiamme tuettu. Nyt kun mieheni sairastui, olen hänen tukenaan sairaalareissuissa, kyydityksistä, kaikesta ym huolehdin.

Tuntuu pahalta, ettei pidetä minään sukulaisena.

Ymmärrän erinomaisen hyvin, että olet mitä todennäköisemmin hyvin kiintynyt a-v-o-mieheesi. Mutta ymmärrä kuitenkin se, että oikeudellisesti olet eri asemassa kuin jos olisitte solmineet (ja tai solmisitte) miehesi kanssa avioliiton.

Avioliitossa on edelleen tiettyjä etuja avoliittoon verrattuna. Esimerkiksi A-v-o-liitossa puolisoilla ei ole samoja oikeuksia kuin avioliitossa. Puolisoilla ei ole  mm. oikeutta periä toisiaan. (oikeuta voidaan toki rajata erilliselle avioehdolla)   

Joten jos ai kun olette mahd. hankkineet  arvokasta omaisuutta, ( auton, asunnon...) niin sopineet, hankitaanko omaisuus yhteiseksi vai vain toisen avopuolison nimiin. 

Jos miehelläsi tai sinulla  ei ole tehnyt testamenttia, perintö menee hänen tai sinun kuollessaa vanhemmille tai sisaruksille, jollei rintaperillisiä 

Koska Ap  avoliittosi on kestänyt jo yli viisi vuotta voi teistä myöhemmin eloon jäänyt avopuoliso tai kuolleen avopuolison perilliset vaatia omaisuuden erottelua tai hyvitystä.

Sinkkumies

Miten nyt - kun on kulunut 12 vuotta häistä, niin millaiset mietteet sinulla nyt on?  

Kukahan näitä ikivanhoja juttuja nostelee esiin.   Ylläpito varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten nyt - kun on kulunut 12 vuotta häistä, niin millaiset mietteet sinulla nyt on?  

Kukahan näitä ikivanhoja juttuja nostelee esiin.   Ylläpito varmaan.

Tämäkin oli osiossa "Uusimmat".

Vierailija kirjoitti:

Eli minä, aviovaimo, kuulun sukuun, mutta miehen siskon lasten isä ja avomies (joka on ollut puolisonsa kanssa yhdessä kauemmin kuin minä puolisoni kanssa), EI kuulu sukuun? Oikeastiko olette tätä mieltä?

ap

Virallisesti juuri noin. Avopuoliso ei ole sitoutunut kumppaniin ja samalla liittynyt sukuun. Mitä sitten tänä päivänä merkitsee johonkin sukuun kuuluminen, niin se lienee kovin yksilöllistä. 

Taasko joku hullu kirjoittelee koko ketjun itsekseen...

Helvetin vanha ketju taas nostettu. Voisi poistaa nämä vuosia vanhat keskustelut.