Parisuhdekommunikaatio-ongelma

mä otan kaiken itteeni aina. Eikä johdu raskuden tuomista hormooneista, pahentaa tietenkin asiaa.



Yritän olla ottamatta itseeni, mutta helppoa se ei ole. (johtuu ehkä entisestä suhteesta jossa hukuttiin ja talloottiin maahan mua)



Toivottavasti asiat järjestyy teillä. Apua en osaa antaa. =(

prosessoivat todellisuutta puhumalla ja toteamalla ääneen. Eivät siksi, että heti tarvitsisi jotain toimenpiteitä. Miehet taasen tulkitsevat tällaiset toteamukseet heti niin, että on ryhdyttävä oitis toimeen (jos siis reipas mies) tai ottavat itseensä (jos kyseessä huonon itsetunnon omaava mies).

esim. mimiikan keinoin. Sovitte vaikka että jos havainnoitsija samalla tekee käsillään lypsyä kuvaavaa liikettä, on aika panna Crocsit jalkaan ja hilpaista kauppaan.

Meillä asia on juuri toisinpäin.. mies sanoo jotai ja minä "kuulen" sen aina krittikkinä ja negana..

Mä saatan todeta vaikka, että "onpas vaipparoskis täynnä", ja ajattelen, että pitääpä napata se mukaan sitten, kun seuraavan kerran menee ovesta ulos. Mies tulkitsee sen niin, että hänen täytyy jättää kesken kaikki muu toiminta ja lähteä heti toimittamaan tätä tuiki tärkeää tehtävää, tai jos hänellä on jokin homma menossa, mitä ei voi jättää kesken, hän sanoo minulle, että vie sen ihan hetikohta, kunhan vaan saa hommansa loppuun. Saattaa myös (ihan suotta) pahoitella sitä, ettei hoksannut viedä roskista aiemmin.



Mekin ollaan keskustelu aiheesta ja tiedostetaan asia, mutta ei olla saatu aikaseksi mitään muutosta tilanteeseen. Mä oon kyllä sanonu miehelle, että jos jostain kumman syystä se vaipparoskis pitäisi lähteä heti viemään, niin kyllä mä ilmotan sen sitten ihan selkeästi. Musta kyllä tuntuu, että mies kokee nämä mun ihan arkiset toteamukset (monestihan se on sellaista ääneen ajattelua vaan) jotenkin syyllistävinä, vaikka oon sille moneen kertaan vakuuttanu, ettei se missään nimessä ole tarkoitus.



Mun miehellä on kyllä aika kompleksinen äitisuhde (on kokenut lapsesta asti, ettei ole riittävän hyvä äidilleen), sillä varmaan on iso osa tässä.

Mulla ihan sama fiilis kuin sulla.

Siksi olen pyrkinyt kehittämään omaa kommunikaatio tyyliäni ts. sanon mitä tarkoitan. Jos tarkoitan, että sitä maitoa pitää muistaa ostaa seuraavalla kerralla kaupasta, sanon niin. Tai ainakin pyrin siihen ;)



Miehet ajattelevat monesti asioita konkreettisemmin kuin naiset. Itse törmäsin tähän viimeeksi eilen. Pohdin mainoksia selatessani ääneen, että "tarvitsen varmaan jossain vaiheessa uuden puhelimen kun vanha on alkanut pätkimään puheluita jne, tässä onkin kiva malli, pitääpä miettiä". No tänään mies tuli ruokatunnille ja toi minulle uuden puhelimen kun "meillähän oli puhetta, että tarviit uuden kännykän". Ei siinä mitään, ihan kiva kun sain uuden puhelimen, mutta en minä sitä tarkoittanut, että nyt just heti pitää se saada. :)

Lisämausteena minun kärkäs luonteeni ja miehen erittäin heikko konflkitin sietokyky. Eli meillä tuo keskustelu menisi:



Minä (ärtyneenä): Voi hitto, maito on melkein loppu.

Mies: Parhaani mä yritän. Onko sun pakko olla aina mulle vihanen?

Yhdellä parisuhdekurssilla jolla miehen kanssa oltiin, harjoiteltiin tätä. Minä sanon jotain, ja mies toistaa omin sanoin mitä on kuullut ja tulkinnut. Jos on tulkinnut eri tavalla kuin tarkoitin, voin korjata. Toimii tällaisissa arkisissa asioissa yhtä hyvin kuin syvällisemmissä keskusteluissakin.

ja miesten tavasta tulkita asioita suoraviivaisesti. Voi myös olla, että parisuhteessa nainen on opettanut miehen tulkitsemaan itseään juuri noin olemalla kriittinen. Muutaman kymmenen tuhatta toistoa saa aikaan tällaisen tulkinnan melkoisen helposti.



Kyseessä on myös selkeä indikaattori siitä, että sinä (nainen) heiluttelet tahtipuikkoa tässä perheessä, ja kannattaisi hieman löysätä, kun mies yrittää miellyttää sinua niin paljon.



Helpoin tapa aloittaa on sanoa ääneen positiivisia kommentteja neutraalien sijasta, ja sanoa koko ajattelemansa ajatus viitteellisen informaation sijasta. Esimerkiksi:"Hitsi, maito on loppu, mutta saahan tuota sitten lisää kun käydään seuraavan kerran kaupassa." tai "Sit kun oot tehnyt nuo kiireellisemmät jutut niin roskat vois viedä, mut ehtiihän sen sit vaikka illallakin."

että miesten selvänäkökykyä on kioskikirjallisuudessa melko lailla liioiteltu.

tosi kiva, kun mä olen tullut alakertaan ja avannut tiskikoneen niin sä oletkin jo tyhjentänyt sen!"

Voi olla, että heiluttelen tahtipuikkoja, mutta aina kun pyydän miestäni tekemään jotain, niin pyydän _voisitko_ tai esitän selkeän pyynnon muuten eli siinä mielessä minusta tuollainen "maitoa on näköjään vähän" ei voi tarkoittaa, että "kipaisepa nyt äkkiä kauppaan".



Samoin uskallan väittää, että minusta ei nalkuttavaa akkaa saa tekemälläkään, emme riitele juuri koskaan (ei esim. tänä vuonna kertaakaan) ja esim. jos huusholli jää miehen vastuulle, niin en koskaan anna ohjeen ohjetta, en soita varmistusviestejä tms. Luotan siis mieheni tapaan toimia ihan 100%. Samoin positiivista palautetta annan miehelleni päivittäin. Mutta mikään positiivinen palaute ei tietty ole riittävästi, jos toinen kokee kaiken tavallaan ääneen ajattelemiseni jotenkin työlistana tai vaihtoehtoisesti häneen kohdistuvana kritiikkinä. Se, että jos kysyn, että milloinkahan kukat on kasteltu ei tarkoita sitä, että "menepä kastelemaan kukkia" tai että "et ole kastellut kukkia" vaan sitä, että olisi hyvä tietää, että milloin ne on kasteltu, niin voisin kastella ne sitten. Toki voin ottaa oman sormenikin ja käydä kokeilemassa kukkia, mutta mulla on nyt vaan tapana jutella tämmöisiä asioita ja tarkoitus olisi lähinnä yhdessä muistella, et oliko tällä vai viimeviikolla.

pidät vain keittiönpöydällä/jääkaapinovessa kauppalistaa, johon hiljaa lisäät itse "4 purkkia maitoa", ja se joka kauppaan menee, ottaa sen listan ja kauppakassit mukaan, vie palautuspullot ja tölkit pyytelemättä - eikä tartte olla kenenkään närmeissään kritiikistä tai maidon loppumisesta.

Mä olen sit varmaan luullut vaan, et miehet on niin putkiaivoja, et jos niiltä kysyy, että milloin kukat on kasteltu, niin ne vastaa vaan siihen eikä tee siitä sen suurempaa analyysiä ;-) Pitänee korjata omaa ajatusta, kun tuolla miehellä on selkeästi turhaa tunnollisuutta sisäänrakennettuna.

Tuotakin olen miettinyt, mut sit mä muuttaisin itseäni luonteeltani. Olen kovin puhuvainen ja jos olen hiljaa, niin mies muuttuu ihan oudoksi ja tulee kysymään, et olenko sairas. Ei siis sekään hyvä.

Pidä suusi kiinni. Totea vain tilanne hiljaa mielessäsi "maito loppu" ja sopivan hetken tulle kipaiset lähikauppaan sitä hakemaan.

Sit sais kyllä meikäläinen olla koko ajan hiljaa. Ei lapsiperheen elämässä ole paljon muuta kuin tuommoisia pieniä elämän ihmetyksiä ainakaan meillä.

Kommentoin ihan samalla tavalla miehelle "maito on loppu" ja ajattelen että sitä pitää ostaa lisää. Mies ymmärtää sen että nyt on kiire, sitä pitää heti lähteä ostamaan. Mies huomauttaa minulle että pöytä on likainen. En osaa olla ottamatta sitä itseeni. Koen että minun olisi kuulunut se siivota ja juoksen viivana hakemaan rättiä...

Ei noin päin toimi.

Jos mies sanoo että "Pöytä on likainen" niin sinun tulee sanoa "No, otapa rätti kouraan ja pyyhi se".

Kommentoin ihan samalla tavalla miehelle "maito on loppu" ja ajattelen että sitä pitää ostaa lisää. Mies ymmärtää sen että nyt on kiire, sitä pitää heti lähteä ostamaan. Mies huomauttaa minulle että pöytä on likainen. En osaa olla ottamatta sitä itseeni. Koen että minun olisi kuulunut se siivota ja juoksen viivana hakemaan rättiä...