Parisuhdekommunikaatio-ongelma
Pistetäänpä teidänkin mietintämyssyn alle, että miten tätä tilannetta voisi parantaa. Eli ongelma on seuraavanmoinen. Tämä nyt vain yksi esimerkki, mutta kuvaa hyvin asiaa.
Käyn jääkaapilla ja totean ääneen "maitoa ei juuri enää ole".
Mitä tämä minusta tarkoittaa:
- pitää olla tekemättä nyt sitten maitopuuroa ja käyttää loput kahvimaitona ennen seuraavaa kaupparaissua
tai vaihtoehtoisesti
- pitääpä muistaa seuraavalla kauppareissulla muistaa ostaa maitoa
Mies taas kokee lauseen seuraavasti:
- hänen pitää lähteä välittömästi kauppaan ostamaan lisää maitoa
tai
- hän ei ole huolehtinut, että kaapissa on riittävästi maitoa
Olemme molemmat hämmästyneitä tilanteesta ja tiedostamme asian, mutta silti emme osaa toimia tilannetta muuttavasti. Pitääkö minun opetella pitämään suuni kiinni tuommoisista asioista? Vai pitääkö minun todeta jollain muulla tavalla maidon vähyydestä? Tai mistä tahansa, mistä nyt satun jonkun huomion tekemään? Vai pitääkö miehen jotenkin opetella relaamaan ja ymmärtämään, että kaikki kommentit eivät ole pyyntöjä että "tee sinä se" tai moitteita "että sinä et ole asiaa hoitanut".
Kommentit (22)
ja miesten tavasta tulkita asioita suoraviivaisesti. Voi myös olla, että parisuhteessa nainen on opettanut miehen tulkitsemaan itseään juuri noin olemalla kriittinen. Muutaman kymmenen tuhatta toistoa saa aikaan tällaisen tulkinnan melkoisen helposti.
Kyseessä on myös selkeä indikaattori siitä, että sinä (nainen) heiluttelet tahtipuikkoa tässä perheessä, ja kannattaisi hieman löysätä, kun mies yrittää miellyttää sinua niin paljon.
Helpoin tapa aloittaa on sanoa ääneen positiivisia kommentteja neutraalien sijasta, ja sanoa koko ajattelemansa ajatus viitteellisen informaation sijasta. Esimerkiksi:"Hitsi, maito on loppu, mutta saahan tuota sitten lisää kun käydään seuraavan kerran kaupassa." tai "Sit kun oot tehnyt nuo kiireellisemmät jutut niin roskat vois viedä, mut ehtiihän sen sit vaikka illallakin."
Mäkin myönnän, että varmaan heiluttelen tahtipuikkoa jossain määrin, mutta ei mun mies todellakaan mikään tossukka ole. En mä tolla "vaipparoskis on täynnä" tarkoita edes mitenkään sitä, että miehen pitäisi se roskis viedä, voin mä sen viedä itsekin (roskistapauksessa se vie, kumpi menee ensin ovesta ulos). Mulla kans vaan on tapa tehdä tommosia huomioita ääneen. Kyllä mä silloin, kun haluan miehen vievän roskiksen, sanon, että "roskis on täynnä, vietkö sen samalla kun lähdet treeneihin", mutta kun monesti vaan totean asiantilan odottamatta, että miehen pitäisi sille tehdä mitään. Voisihan silloin tietenkin sanoa, että "roskis on täynnä, taidanpa viedä sen, kun menen ulos". Tätä pitääkin oikein ajatuksen kanssa alkaa harrastaa.
Kyllä mun ukon tapauksessa on myös kyse siitä äitisuhteesta. Jos lapsena jatkuvasti kokee, ettei kelpaa sellaisena kuin on, ja että äidin paha olo on omaa syytä, niin ei siitä varmaan ikinä pääse kokonaan yli.
-#6
Tässä nimenomaan on puhuttu reaktioista. Mulle ei ole todellakaan tyypillistä että käskisin miestä tekemään vaan otan itseeni ja koen että MINUN olisi pitänyt tehdä. Tuo oli siitä esimerkki.
22