Lue keskustelun säännöt.
Kadun menetettyä nuoren aikuisen elämää
14.07.2009 |
Sain ekan lapsen 26-vuotiaana kun olin just valmistunut. Ehdittiin elää dink-elämää jopa 6 kk ja sit heti jäin ä-lomalle. Nyt on mennyt kahdeksan vuotta ja suurin osa kurssikavereistani on edelleen lapseton, moni jopa sinkku. Ovat ehtineet nähdä ja kokea, matkustaa ja juhlia niin paljon minua enemmän, ovat kartuttaneet omaisuutta, edenneet uralla jne. Minulla on lapset, joo, mutta luultavasti hekin niitä vielä jonain päivänä saavat. Heillä on itse asiassa ihanat raskausajat ja äitiyslomat ystävien kanssa vielä edessä. Minä taas en lasten takia tule koskaan pääsemään ihanille matkoille sinkkuporukassa tai miehen kanssa kahden, ei ole lapsenvahtia eikä rahaa. En saa koulutusta vastaavaa työtä, kun nyt tuli lama ja koulutukseni on jo vanhentunutkin. Olen siis häviäjä jokaisella elämän osa-alueella. Voi vee suoraan sanottuna.
huh.
Kommentit (54)
vaan väsyminen ns. henkiseen alaluokkaan, joka louskuttaa jokaiselle elämänsä tilaa pohtivalle lähimmäiselleen "sii täh mit moon ainaskii onnelline, kato, ei tämmöses mitää vikaa oo niinq hei eixnii".
Jos ap:llä on ongelma sen kanssa, että hän kokee joitain asioita elämästään menneen ohi, se varmasti on hänelle aivan todellinen ongelma. Karvanoppaelviksen naineen pikkukaupungin blondihuoran on ehkä sitä vaikea ymmärtää, mutta kah, elämää on niin monenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saanko kysyä ikääsi (sitä henkistä)? Mikäs sua niin paljon ärsyttää muissa äideissä? Eri ikäisissä etenkin? Kaikki eivät ole niin kuin sinä (onneksi) joten totu siihen ja ole avarakatseisempi syyttömiä ihmisiä kohtaan. Täällä on myös muita äitejä eri ikäisiä kokoisia ja eri ammateissa. Kukaan nyt ei vaan ole niin täydellinen kuin sinä.
olen 26 lapsi täyttää viiden joten omaa aikaakin on enemmän ja pärjää reissuissa mummilaan ilman äitiä jne. Mutta mullapa ei ole sit näitä kavereita joiden kanssa toteuttaa näitä juttuja. Mulla kaverit ovat nyt perustamassa perhettä ja heitä ei nyt muu kiinnosta kuin oleminen kotona miehen kanssa. Osa odottaa vauvaa. Olen toki iloinen heidän puolestaan koska he saavat uuden ulottuvuuden elämään ihanan ja tärkeän sellaisen. Mutta olisi ihanaa löytää edes yksi ystävä joka eläisi samassa tilanteessa kuin minä ja jonka elämään kuuluu/tai haluaa kuuluvan muutakin kuin mies ja lapset. Minä kaipaa elämääni vähä hulluttelua ja säpinää hyvässä mielessä =)
Minusta juuri sopivaan aikaan!
Nuoruutta on ehtinyt elää, ok ei kauhean rahakasta, mutta on saanut ja ehtinyt mennä kuitenkin.
Kun meidän kolmas on 18, minä olen 49 v., eli en mikään ikäloppu tervaskanto kuitenkaan ;).
Sitä ennenkin ehtii kyllä miehen kanssa olla ja mennä, kun eivät nuo tarvitse enää kuitenkaan nenänniistäjää sillä tavalla 24/7, kuin nyt pikkulapsiaikana.
Jos esikoiseni saa esikoisensa saman ikäisenä kuin minä, niin olen sen 50 v. Eli (toivottavasti) ihan hyvässä kuosissa ja jaksan osallistua lastenlastenkin elämään vielä.
Itse löysin saman ikäistä seuraa kerhosta ja mm netistä:) Ja ei ole ollut yksinäistä! Suosittelen! Kun tietää mistä etsii niin varmasti löytyy;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olet kuitenkin elänyt täyttä elämää. Itse olen saanut viettää suurimman osan nuoruutta ja nuoren aikuisen elämää masennuksen parissa sängyn pohjalla. Elämä on siis jäänyt rakentamatta niin osaksi opiskelujen, perheen, kumppanin, omaisuuden kuin muiden elämänkokemusten kanssa.
Oletko ihan varma, että ystäväsi eivät kadehdi Sinua? Puoliso ja ihanat lapset. Ei pelkoa jäädä lapsettomaksi. Lähipiirissäni, on vain sinkkuja, todella menestyneitäkin, mutta jokainen on kateellinen minulle yhdestä (ovat sanoneet), minun lapsestani. ja voin sanoa, etten todellakaan halua heidän suruaan jäädä lapsettomaksi, vaikka saisin kaiken ihanan mitä heillä on. Ja olen vieläpä yh.
Jos et saa nyt työtä, niin juoksulla päivittämään sitä koulutustasi. Kansalais- tai työväenopistolle ilmoittautumaan harrastukseen,mitä et ole kokeillut ja haluaisit tehdä. Perusta tili, johon tietty summa, vaikka pienikin kuussa, toivottua matkaa varten. Oletko puhunut miehellesi, että haluaisit matkustaa hänen kanssaan ja yksin?
Tee lista toiveistasi. Sitten ideariihessä miettimään, miten toteutat toiveitasi.
vaikuttaa.. Itse asun Helsingissä joten löytyy:)
Meillä on ollut suvussa lapsettomuutta ja se oli yksi syy miksi halusin ainakin alottaa perheen perustamisen siinä "hedelmällisimmässä" iässä:)
Jonkin aikaa siinä jouduttiinkin lääkärillä käymään kunnes PAM!;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se joku kumma rouva huono itsetunto lähti:)
Sai heti paljon fiksumman keskustelun käyntiin!
Nähdään taas että missäköhän iässä sitä oltiinkaan lapsellisia.. Ei tainnut olla vuosista kiinni:D
Ylempänä tosi hyviä ja piritäviä vinkkejä! Tsemppiä:)
millä nettisivustolta olet löytänyt? Ovatko he vain netti tuttavuuksia vai onko niistä kehittynyt ihan oikean elämän kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se joku kumma rouva huono itsetunto lähti:)
Sai heti paljon fiksumman keskustelun käyntiin!
Nähdään taas että missäköhän iässä sitä oltiinkaan lapsellisia.. Ei tainnut olla vuosista kiinni:D
Ylempänä tosi hyviä ja piritäviä vinkkejä! Tsemppiä:)
puolelta huhuilin samalta seudulta vaunuiluseuraa ja siitä sitten ystävystyttiin paremmin. Kanattaa ehdottomasti kokeilla jos tuntuu ettei ole samassa tilanteessa olevia kavereita.. Ja muutenkin!;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä vietissä oli? Kyllä minuakin ärsytti tuollainen ihminen! Tosi kärjistävän ja ilkeän persoonan omaavalta vaikutti. Tosin täällä voi kirjoitella kuka vaan vaikka provoa vaan. Mutta juu.
Siitä on tie enää vain ylöspäin.
Itse aiheeseen. Mustakin on välillä tuntunut välillä, että uramahdollisuudet menee ohi, kun olen niin monta kertaa ollut viimeisilläni tai äitiyslomalla pienen vauvan kanssa, kun on tarjottu työpaikkaa, ja on pitänyt kieltäytyä. Sinkkuporukkalomamahdollisuuksia ei ole kyllä oikein ollutkaan, ei ole sellaista kaveripiiriä, jonka kanssa voisi edes ajatella matkustavansa. Ehkä tässä muutaman vuoden päästä jo viitsisi lähteä lasten kanssa lomalle.
Ymmärrän haikeuden. Aina jostain joutuu luopumaan, kun tekee elämässä valintoja. Mutta ehkä sitä kuitenkin vanhuksena saa enemmän iloa lapsistaan ja lapsenlapsistaan kuin nuoruusaikojen sinkkulomien muistoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolelta huhuilin samalta seudulta vaunuiluseuraa ja siitä sitten ystävystyttiin paremmin. Kanattaa ehdottomasti kokeilla jos tuntuu ettei ole samassa tilanteessa olevia kavereita.. Ja muutenkin!;)
vanuiluseuraa! Kahden kanssa ystävystyttiin!:)
Samantapainen kun tämäkin. Astetta mukavempia ja fikumpia ihmisiä;) Suosittelen!
..en koe kyllä itse olevani mitenkään teiniäiti, tein ensimmäisen lapsei 22v, toisen sain muutama vuosi myöhemmin. Luin kuitenkin aloittajan juttuan mielenkiinnolla, koska saman tapaisia ajatuksia on myös omassa mielessäni pyörinyt.
Toisaalta en kaipaa "tillintallin" elämää, kuten joku jo edellä mainitsi, mutta ymmärrän hyvin aloittajan pointin.
Kyllä sitä ennemmin menee silloin, kun on nuori ja kaunis ja vapaa. Myöhemmin täytyy hieman tarkemmin ajatella, kun on ikää, pitää olla asuissa ja asenteissa ikäisellään tasolla ja kantaa perheen äitinä myös vastuuta itsestään ja perheestään.
Miten säälittävä näky onkaan 45+ teinivaatteissa tai tokkurakännissä..
Itse en (vielä) pidä itseäni vanhana, mutta olen tajunnut sen, että en ole enää nuori. Nuoruus ei palaa, mutta jos on sinut itsensä kanssa, voi silti olla nuorekas.
Alle 20 vuotias on teini-äiti.
Mikä teillä vanhemmilla äideillä on nuorempia äitejä vastaan?
Kateus. Ovat katkeria kun eivät nuorempana tajunneet hankkia lapsia.
Olen kateellinen sinulle.
Minun elämä meni n. 30 vuoteen selvitessä väkivaltaisen isän aiheuttamista traumoista ja sen jälkeen narsistimiehen jälkeen elämän rakentamisesta.
Hommasin kyllä ammatin ja matkustelin ja juhlin ja tein ja koin. Mutta koin sitoutumisen pelkoa ja pelkoa perhe-elämää kohtaan nähtyäni kotona, mitä se helvetti pahoinpitelyineen voi olla.
Elämä vei kuitenkin niin, että perustinkin perheen. Olen ikionnellinen lapsistani ja ihanasta miehestäni.
Mutta...
Jos saisi itse toivoa, miten elämä menisi, olisin mieluummin valinnut sen, että olisin tavannut ihanan mieheni nuorena ja tehnyt lapsetkin nuorena.
Olen 46 ja usko tai älä, tässä iässä on vielä nuori ja jaksava ja tosiaan mahdollisuus elää ja nähdä. Näin on vielä yli 50 vuotiaanakin, vaikka se nuorena tuntuu, että hautaan ne on valmiita.
Ole onnellinen, että elämäsi meni näin päin kaikesta huolimatta.
toivottelee yksi ikäloppu äiti, jota elämä vei toisin päin.
En juo alkoholia kaksi lasta eikä kehitysvammoja:D
enkä asu vuokra-asunnossa..mutta jos olisinkin nuo kaikki yhteensä niin olisinko jotenkin huono ihminen? syyllistätkö useinkin tuollaisista asioista ihmisiä? herranen aika!