Miksi perheenäiti halusi kadota Turussa, on elossa

Olisikohan tuon toisen ketjun miehen vaimo kohta tuossa tilanteessa? Pyytää ja pyytää omaa aikaa, mut ei koskaan saa...

Ei hyväksyttävä teko mutta pystyn jollain tavalla kyllä ymmärtämään.

Että kun perheenisä katoaa niin yleensä löytyy lähikapakasta muutaman päivän päästä, mutta kun perheenäiti katoaa niin saattaa löytyä keski-euroopasta.

Irtiotoissa on vähän eroja.

Munkin tekis mieli välillä kadota, oikeesti!



Vaan yhtenä kauniina päivänä lähteä eikä ilmestyä paikalle vähään aikaan. Kun aamusta iltaan vaan antaa, antaa, antaa hoivaa, ruokaa, tekee kaikkensa muiden eteen, ja mitään kiitosta tai tunnustusta ei koskaan tule. Lapset vaan kiukuttelevat, mies vaan narisee kaikesta ja anopillekään ei ole mieliksi, vaikka miten yritää olla diplomaattinen. Niin kyllä siinä vaiheessta munkin tekis välillä mieli ihan vaan lähteä ja jättää kaikki muut oman onnensa nojaan.

lapsia jättäis en vaikka ne huutais ja kiukuttelis kurkku suorana jartkuvasti.

lapsia jättäis en vaikka ne huutais ja kiukuttelis kurkku suorana jartkuvasti.

Vaan isä saisi hoitaa niitä välillä, siitä nyt on vaan kyse. Isä saisi kerrankin kokea että ei ole aina niin yksinkertaista hoitaa lapsia, pitää huusholli jotenkuten jossain järjestyksessä, jne.

mutta rakastan niitä niin paljon etten jättäis.

oikein tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja lapset kiukuttelee. Olen sen verran perhekeskeinen että oikein nautin kun saan antaa. Minulle on oma hetki se kun illalla pienin on nukkumassa ja saan lukea kirjaa.

ilmoittamatta ja se tekee tästä vaikean ymmärtää kun miettii lasten hätää ja puolison huolta onko jotain sattunut.



Tälläkin palstalla on eukot uhkailleet häipyvänsä ja lieneekö kyseinen daami yksi heistä.



Useamman alaikäisen lapsen äiti, onko kyseessä hullaantuminen johonkin vieraaseen mieheen/poikaan vai onko kyse alkoholismista/päihteiden väärinkäytöstä.

minulle kuulu.



13

Munkin tekis mieli välillä kadota, oikeesti! Vaan yhtenä kauniina päivänä lähteä eikä ilmestyä paikalle vähään aikaan. Kun aamusta iltaan vaan antaa, antaa, antaa hoivaa, ruokaa, tekee kaikkensa muiden eteen, ja mitään kiitosta tai tunnustusta ei koskaan tule. Lapset vaan kiukuttelevat, mies vaan narisee kaikesta ja anopillekään ei ole mieliksi, vaikka miten yritää olla diplomaattinen. Niin kyllä siinä vaiheessta munkin tekis välillä mieli ihan vaan lähteä ja jättää kaikki muut oman onnensa nojaan.

Meillä ei äidille koko ajan vinguta ja vonguta ja vaadita sitä ja tätä. KAikki osallistuvat hommiin, ja jos eivät osallistu, se on sitten pois jostain muusta.

Mutta kun mä en itse ole tehnyt perheen pyörittämisestä maailman helvetillisintä marttyyritehtävää, niin lapsetkin osallistuvat siihen oikein innolla. ja lasten työpanoksen vastapainoksi tehdään yhdessä myös paljon niitä kivoja juttuja.

Mies taasen... miksi pitää tehdä paljon lapsia jollekin luuserille? Eiköhän sen yhden-kahden kanssa jo näetuleeko hommasta mitään vai ei. Jos ei onnistu, niin sitten vaan omaa elämää rakentamaan, parin mukulan kanssa se on ihan helppoa.

Perheenne on just sellainen, millaiseksi sen itse teette (poissulkien tietty sairaudet)

Munkin tekis mieli välillä kadota, oikeesti! Vaan yhtenä kauniina päivänä lähteä eikä ilmestyä paikalle vähään aikaan. Kun aamusta iltaan vaan antaa, antaa, antaa hoivaa, ruokaa, tekee kaikkensa muiden eteen, ja mitään kiitosta tai tunnustusta ei koskaan tule. Lapset vaan kiukuttelevat, mies vaan narisee kaikesta ja anopillekään ei ole mieliksi, vaikka miten yritää olla diplomaattinen. Niin kyllä siinä vaiheessta munkin tekis välillä mieli ihan vaan lähteä ja jättää kaikki muut oman onnensa nojaan.

Meillä ei äidille koko ajan vinguta ja vonguta ja vaadita sitä ja tätä. KAikki osallistuvat hommiin, ja jos eivät osallistu, se on sitten pois jostain muusta.

Mutta kun mä en itse ole tehnyt perheen pyörittämisestä maailman helvetillisintä marttyyritehtävää, niin lapsetkin osallistuvat siihen oikein innolla. ja lasten työpanoksen vastapainoksi tehdään yhdessä myös paljon niitä kivoja juttuja.

Mies taasen... miksi pitää tehdä paljon lapsia jollekin luuserille? Eiköhän sen yhden-kahden kanssa jo näetuleeko hommasta mitään vai ei. Jos ei onnistu, niin sitten vaan omaa elämää rakentamaan, parin mukulan kanssa se on ihan helppoa.

Perheenne on just sellainen, millaiseksi sen itse teette (poissulkien tietty sairaudet)

Munkin tekis mieli välillä kadota, oikeesti! Vaan yhtenä kauniina päivänä lähteä eikä ilmestyä paikalle vähään aikaan. Kun aamusta iltaan vaan antaa, antaa, antaa hoivaa, ruokaa, tekee kaikkensa muiden eteen, ja mitään kiitosta tai tunnustusta ei koskaan tule. Lapset vaan kiukuttelevat, mies vaan narisee kaikesta ja anopillekään ei ole mieliksi, vaikka miten yritää olla diplomaattinen. Niin kyllä siinä vaiheessta munkin tekis välillä mieli ihan vaan lähteä ja jättää kaikki muut oman onnensa nojaan.

Meillä ei äidille koko ajan vinguta ja vonguta ja vaadita sitä ja tätä. KAikki osallistuvat hommiin, ja jos eivät osallistu, se on sitten pois jostain muusta.

Mutta kun mä en itse ole tehnyt perheen pyörittämisestä maailman helvetillisintä marttyyritehtävää, niin lapsetkin osallistuvat siihen oikein innolla. ja lasten työpanoksen vastapainoksi tehdään yhdessä myös paljon niitä kivoja juttuja.

Mies taasen... miksi pitää tehdä paljon lapsia jollekin luuserille? Eiköhän sen yhden-kahden kanssa jo näetuleeko hommasta mitään vai ei. Jos ei onnistu, niin sitten vaan omaa elämää rakentamaan, parin mukulan kanssa se on ihan helppoa.

Perheenne on just sellainen, millaiseksi sen itse teette (poissulkien tietty sairaudet)

Ei mun elämä ole tällaista. Mutta voisin kuvitella että jollakin ehkä on. Tämä nyt oli kärjistetysti sanottuna miten tilanne voisi olla ja miksi tämä perheenäiti lähti lätkimään.

T. #6 jolla ei ole tällaista elämää

haluaisin vain kadota muutamaksi päiväksi. Luulenpa että jokaisesta joskus tuntuu siltä.

On sitten eriasia tekeekö sitä vai ei, ja miettiikö sitä ihan tyäsin tosissaan.

Ilmoitan miehelle pari viikkoa etukäteen, että nyt riitti ja kerron milloin menen viikonloppureissuun. Ja aina ovat pärjänneet, ihania reissuja siskoni, ystävieni yms kanssa tai ihan vain heille yökylään.

kadehdin myös potilaita jotka kuolee. Ne on jotenkin niin onnekkaita nyt ja mun vuoro on vasta joskus.