14-v tytär kokee olevansa lesbo.

saman ikäisenä kuin tyttäresi. Nykyisin hän on naimisissa ja lapsia on kolme. Oletan, että "lesbous" oli hänellä ohimenevää. Itse totesin tuohon rakkausasiaan, että tunteet eivät ole molemminpuolisia ja epäilin hänelläkin ohimeneväksi.

aika nuori on vielä. Joku vaihe oman seksuaalisuutensa löytämisessä.Tod näk on kuitenkin hetero. Voi olla että haluaa vain huomiota. Tai yksinkertaisesti erikoisuuden tavottelua.

Mielenkiintoisia vastauksia olet saanut, suuntautumisen pohdinta ja kokeilukin kuuluvat nuoruuteen, mutta kyllä minä ainakin 14- vuotiaana olen tiennyt tasan tarkkaan olevani hetero, joten miksei lesbokin sitä tietäisi?



Eli voi olla ohimeneväkin juttu, mutta voi olla ihan täyttä totta. Toivottavasti et tuhahda, että tämä nyt vain on ohimenevää vaan suhtaudut asiaan vakavasti. On hienoa, että teillä on suhde jossa tyttäresi uskaltaa puhua sinulle näin arkaluontoisesta asiasta, tuethan häntä jatkossakin!

Ystavani on tiennyt olevansa homoseksuaali alle kymmenvuotiaasta.

Saattaa olla jokin vaihe, etsii itseaan ja varmasti jonkinmoista painetta tuottaa tama yhteiskunta.. Anna hanelle aikaa, han on kuka on.

Oli asianlaita miten tahansa, nuoresta kuitenkin varmaan tuntuu kivoimmalta jos asiaa ei paisutella. Suhtaudutaan vaan normaalisti.

Voi olla, että on huomionhakua tai vanhempien järkyttämisen halua ja rajojen kolistelua, mutta voi olla ihan oikeasti lesbokin.

Vitsailemalla asiasta ensin, voi kokeilla vanhempien reaktioita. Jos näitä ei asia miellytä, nuori sulkeutuu nk. kaappiin.

Mun tytär on tiennut 13 vuotiaasta olevansa lesbo, ja on sitä edelleen aikuisena.

Ja mitä siitä sitten? Pääasia että on onnellinen ja löytää kivan kumppanin:). Ei se asia sinulle kuulu, on tytön oma asia kehen ihastuu ja ketä rakastaa, joten ihan turha tehdä asiasta numeroa tai vähätellä sanoen, että toi on jotain ohimenevää. Se on todella loukkaavaa, jos ei ole. Kiva, että kertoi sinulle että tältä nyt tuntuu.

Ja äitinä täytyy myös sanoa, että on todella huojentavaa, kun tietää, että tytär ei voi tulla 16 vuotiaana kertomaan, että on raskaana!

Jos tyttö on lesbo niin sitten on. Tärkeintä on kai kuitenkin hyvä ja onnellinen elämä eikä se kenen kanssa sänkynsä jakaa.

Eikös se ole ihan sama onko lesbo vai ei? Minusta ainakin se olisi minulle ihan sama. Lapsenihan sen asian joutuu henkilökohtaisesti miettimään ja tuntemaan.

EHDOTTOMASTI kenen kanssa sänkynsä jakaa.



Mutta tyttö on murrosikäinen, eikä välttämättä kannata liian dramaattinen tuon asian kanssa olla aikuisen. Antaa lapsen käydä asiaa rauhassa läpi.



Mutta tekopyhä on minusta äiti, joka välittää, ettei lapsen seksuaalisella suuntautumisella ole mitään väliä. Tai sitten ei vaan välitä lapsestaan. Homoseksuaalilla kun moni asia tässä maailmassa yksinkertaisesti on vaikeampaa ja rankempaa, isolta osin ihmisten ennakkoluulojen takia. Äidillä on oikeus kyllä käydä läpi kaikki tunteet asiaan liittyen, se on lapsenkin etu. Vaikka sitten netissä.

eipä se juurikaan kellekään kuulu mitä seksuaalista suuntausta edustaa. Ei seksuaalinen suuntaus ole sama kuin seksi. Voihan heterokin olla harjoittamatta koskaan seksiä kenenkään kanssa. Ei homoseksuaalisuus ole sen enempää tekoihin sidottua. Ja kaikille tosiaan homoseksuaalisuus ei ole mikään juttu jota pitäisi ihmetellä.

En ole vähätellyt, paisutellut tai päivitellyt.

Ihan mielenkiinnosta kysyin, jos jolla kulla sattuisi olemaan omakohtaista kokemusta, koska tiedän, että kokeilut ja rajojen hakeminen kuuluu ikään:)



Se miten tyttäreni toi (ja tuo) asian esille, ei ilmennä minkäänlaista uhittelua tai järkyttämisen halua.

Tuntee kokeneensa noin jo yli vuoden, itsekin pohdiskellut ääneen, mahtaako olla pysyvää. Tytöllä on paljon poikapuolisia ystäviä, mutta ei tunne kaveruutta enempää poikia kohtaan. Tyttäystäviä hänellä on ollut jo kaksi.

Minä olen sanonut asiaan vain, ettei mielestäni ole tärkeää nyt, mitä tyttö kokee kymmenen vuoden päästä, vaan olla sinut itsensä ja ajatustensa kanssa nyt ja tässä.

ap

paljon vastoinkäymisiä, ongelmia ja syrjintää, mahdollisesti hyvinkin raskaita juttuja, niin ei sitten mitään. Minä surisin sitä omien lasteni kohdalla. Samoin surisin sitä, että homoseksuaali poika saattaisi kipuilla kovastikin esim halutessaan tulla isäksi, tai halutessaan tulla hyväksytyksi luokkansa poikien keskuudessa. Aika traagisia kohtaloita on nimenomaan pojilla.

pohtivat vakavasti seks.suuntautumistaan, niin pojat kuin tytötkin. Pohtivat ehkä siksi, että joka tuutista tulee homo-lesbo -rarinaa, ehkä siksi että tänä päivänä asioista puhutaan muutenkin avoimemmin kuin aiemmin. Nykyään kai tutkijat ovat sitä mieltä, että harva ihminen on muutenkaan 100% hetero - lähes jokaisessa on vähän bi:tä. Voi olla että nuorilla ihmisillä hetero-bi-lesbo -vaihtelut ovat voimakkaampia kuin aikusella.



Tiedän tapauksia, jotka ovat tienneet suuntautumisensa jo ala-asteella. Mutta tiedän myös nuoria, joilla "suuntautuminen on vaihdellut" eli ovat kertoneet olevansa lesboja yläasteikäisenä ja sitten kuitenkin miehen kanssa aikuisena.



On hyvä että tyttäresi pohtii asioita - rohkaise siihen. Mutta sinun itsesi on hyvä tietää, että tytär saattaakin joku päivä tuoda kotiin poikakaverinsa.

eikä se kerro mitään tulevasta, aikuisiän seksuaali-identiteetistä. Näin sanoi luennolla nuorisopsykiatrian emeritusprofessori.

Eiköhän lähes jokainen ihminen aikuiseksi kasvamisen aikana jotenkin kohtaa vastoinkäymisiä, syrjintää, pelkoa, väkivaltaa, hylkäämistä, pettymistä yhä uudestaan ja uudestaan... Mutta sellaista elämä on ja sellaista sen kuuluukin olla. Ei saa antaa lapsille harhakäsitystä, että elämä olisi jokin onnellinen ja kiva juttu ja että olisi jotenkin outoa jos kohtaa toisinaan musertaviakin haasteita.

paljon vastoinkäymisiä, ongelmia ja syrjintää, mahdollisesti hyvinkin raskaita juttuja, niin ei sitten mitään. Minä surisin sitä omien lasteni kohdalla. Samoin surisin sitä, että homoseksuaali poika saattaisi kipuilla kovastikin esim halutessaan tulla isäksi, tai halutessaan tulla hyväksytyksi luokkansa poikien keskuudessa. Aika traagisia kohtaloita on nimenomaan pojilla.

mutta äidin osa on surra jokaista vastoinkäymistä ja käydä ne päässään läpi. Ei sille mitään voi.

Jännää että täällä puhutaan lesboudesta (ja homoudesta yleensäkin) vastoinkäymisenä! Onko lapsen heterouskin sitten vastoinkäyminen? -.-'



Ja ihan hyvin homosta voi tulla isä; hän voi vaikka olla sperman luovuttajana lesbolle/lesboparille.



Ja silleen. :/

Olen tuollaisen yläpuolella. Poikani on minulle rakas, teki mitä hyvänsä.

oma biseksuaalisuuteni tai oikeastaan olen menossa jo lesbon suuntaan, ei ole aiheuttanut mitään negatiivisia tunteita. Ei sen kummempia fiiliksiä kuin silloinkaan kun luulin olevani hetero.

Jännää että täällä puhutaan lesboudesta (ja homoudesta yleensäkin) vastoinkäymisenä! Onko lapsen heterouskin sitten vastoinkäyminen? -.-'

Ja ihan hyvin homosta voi tulla isä; hän voi vaikka olla sperman luovuttajana lesbolle/lesboparille.

Ja silleen. :/

Joka tuutista nykyään työnnetään homoja ja lepakoita niin muksutkin luulee että se on ns, normaalitila. Eli jos rakastaa ystäväänsä joka on samaa sukupuolta on automaattisesti lesbo. Samoin poikaparat kuvittelevat olevansa homoja jos tykkäävät tosissaan kaveristaan.



Kyllä sen baareissakin huomaa. Kännipäissään leikitään lesboa vaikka seksuaalinen suuntaus on vahvasti hetero. "Kännihomo" on terminä vanhempi kuin jeesus.