Te, jotka OLETTE selviytyneet uskottomuudesta.

kuvittelee että lapsille on jotenkin etu tuollainen "ehjä" perhe, mies juoksee vieraissa ja vaimo on tukehtua katkeruuteen. Jee jee.

Rakkautta riittää ja olen melko varma ettei mieheni petä.

edellinen (tuo joka ei tahdo enempää lapsia miehensä tai kenenkään muunkaan kanssa).

Olen todella iloinen ap:n puolesta, että saitte hoidettua tilanteen noin asiallisesti, avoimesti ja katkeroitumatta. Tuntuu, että sellainen on todella harvinaista nykypäivänä. On vain (mukamas) helpompi olla antamatta anteeksi, syyttää toista tapahtuneesta, alkaa itsekin etsiä muuta seuraa, jättää kaikki menneet hyvät vuodet taakse katkerana ja kostonhaluisena...Näitä tarinoita on Suomen (ja maailman) kodit pullollaan. Harmi, varsinkin silloin, jos suhde muuten olisi toimiva ja hyvä. Toki on varmasti suhteita, joissa pettäminen on vain ongelmien jäävuorenhuippu ja eroaminen vain kulminoituu jommamkumman uskottomuuteen.



Yksi asia, jonka olemme miehen kanssa vuosien varrella puhuneet selväksi, on se että mies tarvitsee seksiä. Meillä on neljä lasta ja voisi kuvitella, että seksi on ihan taka-alalla. Näin ei kuitenkaan ole juuri siitä syystä, että tiedostan sen merkityksen miehelle. Minä en itse todellakaan ole tällä kiimainen ja himokas aviovaimo, mutta uskon tekeväni suhteelleni palveluksen, että annan miehelleni silloin kun hän tahtoo. Se ei ole sääliseksiä, enkä todellakaan tee sitä vastentahtoisesti. Mieheni kutsuu sitä lahjaksi. Toisaalta mies antaa minulle tärkeitä "lahjoja" päivän mittaan. Näitä ovat esimerkiksi se, että hän siivoaa keittiön/hoitaa kotia, koska tietää että se on minulle tärkeää. Tätä kutsutaan siis parisuhteen hoitamiseksi. Meillä ei todellakaan ole aina auvoista. Kiire, yhteisen ajan puute jne. ajavat välillä itse kunkin tilanteeseen, jossa toinen on vain hyvä pahan olon purkamisen kohde. Sitten saatetaan riidellä, mököttää tai olla antaa asioiden olla vaan. Lämmin halaus, anteeksipyyntö ja ehkä se seksikin saattavat taas kuitenkin purkaa pattitilanteet ja taas on hyvä jatkaa yhteistä matkaa.



Pitäkää kiinni toisistanne!

Meilläkin on yhteistä elämää melkein 20 vuotta takana,vaikka ollaankin vasta alta 35v. Joskus nuorena vajaa parikymppisinä mies jäi kiinni pettämisestä.Mä "korjasin" tilanteen pettämällä takaisin. Se oli tyhmää hommaa puolin ja toisin. Tilanne raukesi kun piti muuttaa paikkakuntaa opiskeluiden vuoksi.Lähdimme yhdessä ja sillä tiellä ollaan edelleenkin :) Asiat hoidettiin puhumalla ja nykyään ollaan edelleenkin kuin vastarakastuneita :) Luottamus kasvoi takaisin molemmilla eikä sen jälkeen ole tarvinnut toisia kytätä.Luottamusta on se 100%.



Tämä mitä nro 24 kirjoitti on minunkin mielestäni totta!-Ota ja anna- pätee parisuhteessakin. En minäkään aina "halua" seksiä,mutta se on mukavaa aina eikä siis tuota vaikeuksia "antaa" miehelle vaikkei itseään ihan hirveesti haluta. Mieskin hoitaa kummasti paremmin asioita kun on iloisella päällä, ihan niinkuin minäkin.(ihan niinkuin kaikki meistä!)



>>>Yksi asia, jonka olemme miehen kanssa vuosien varrella puhuneet selväksi, on se että mies tarvitsee seksiä. Meillä on neljä lasta ja voisi kuvitella, että seksi on ihan taka-alalla. Näin ei kuitenkaan ole juuri siitä syystä, että tiedostan sen merkityksen miehelle. Minä en itse todellakaan ole tällä kiimainen ja himokas aviovaimo, mutta uskon tekeväni suhteelleni palveluksen, että annan miehelleni silloin kun hän tahtoo. Se ei ole sääliseksiä, enkä todellakaan tee sitä vastentahtoisesti. Mieheni kutsuu sitä lahjaksi. Toisaalta mies antaa minulle tärkeitä "lahjoja" päivän mittaan. Näitä ovat esimerkiksi se, että hän siivoaa keittiön/hoitaa kotia, koska tietää että se on minulle tärkeää. Tätä kutsutaan siis parisuhteen hoitamiseksi. Meillä ei todellakaan ole aina auvoista. Kiire, yhteisen ajan puute jne. ajavat välillä itse kunkin tilanteeseen, jossa toinen on vain hyvä pahan olon purkamisen kohde. Sitten saatetaan riidellä, mököttää tai olla antaa asioiden olla vaan. Lämmin halaus, anteeksipyyntö ja ehkä se seksikin saattavat taas kuitenkin purkaa pattitilanteet ja taas on hyvä jatkaa yhteistä matkaa.>>>

tapahtui suhteen alkuaikoina kun jostain syystä seksiä oli vähän ja luulin ettei mies halunnut minua ja olin muutenkin ala-ikäinen ja minulla oli huono itsetunto. se tapahtui muutaman kerran mutta niiden jälkeen en ole edes puhunut kenenkään vieraan miehen kanssa, muuten tulisi huono omatunto.



näistä tapahtumista 15 aikaa ja vieläkin tulevat esiin monessa tilanteessa... nämä kerrat sisältyi ekaan puoleen vuoteen. yli on päästy TAVALLAAN mut aina hiertää molempien mieltä. itselleni olen pikkuhiljaa antamassa anteeksi osittain, itselläni ollut erittäin pahat vaikeudet selvitä oman pettämisen kanssa. olen ollut niin masentunut että olen maannut asian takia sairaalassa monta päivää vaikken ole herkästi masentuvaa sorttia (muutoin en ole koskaan masentunut).



Eli itselle todella kova paikka, mieskään ei tietenkään asiasta tykkää.

Onko hyvä elää sellaisessa suhteessa, jossa pettämisen jälkeen pettäjän pitää (vaikka tekisi sen omasta tahdostaan) jättää pois kaikki menonsa, puhelinta+sähköpostia pitää ratsata yms. yms.

Olen itse pettäjä. Milloinkaan en suostuisi siihen, että puolisoni ( jota olen pettänyt ) tarkastaisi säännöllisin väliajoin puhelintani ja sähköpostiani. Puhumattakaan siitä että rajoittaisi menojani. Jos ei luottamusta saa siihen malliin takaisin, että ilman kyttäystä ei pärjää, niin silloin on parempi erota.