Toivoisin että nämä ketjut päätyisi iltapäivälehtiin

Lasten ja aikuisten hätä ei kiinnosta, mutta äiti-ihmisten vitut kovastikin. :(



Lisään ehdotuksiisi jonkun näistä ketjuista, joissa kotiäidit valittaa yksinäisyyttään ja sitä, että joutuvat suorittamaan äitiyttään aivan yksin.

Kannattaa ostaa väljempi hikinauha jos kiristää. Ei ole olemassa mitään kilpailua, johon äitiydellä osallistutaan.

on vaikea päästä eroon yhteiskunnassa, jossa kaikki tukee kilpailua. Pitäisi aivan varmasti - erityisesti kotona hoiva-asioissa - mutta se on helposti sanottu, vaikeasti tehty. Uskon että kaikki yrittävät parhaansa. Halveksiva "hikinauhoista" puhuminen ei auta, vaikka saattaakin naurattaa kirjoittajaa itseään.

olla konformistinen ja joukon mukainen. Koska tahansa voit tehdä päätöksen alkaa elää omaa aikuista elämääsi omien valintojesi ja arvojesi mukaisesti.



Eikä hikinauha kiristä.

Itse en ole suorittaja, ainakaan siinä tavanomaisessa mielessä, mutta tunnen useita sellaisia. Eniten heihin näyttää vaikuttaneen oman perheen esimerkki ja lähipiirin odotukset muutenkin. "Halu olla konformistinen" ei ole mikään pintahipaisu ihmisessä, vaan joillain ihmisillä mallista opittu on isoin tekijä siinä, miten koettaa elää. Silloin se on suuri osa identiteettiä. Kyllä, päätös on mahdollista tehdä, mutta motivaation on oltava mahtavassa kunnossa ja voimia katsoa koko elämäänsä uusiksi.

on ulkoinen määrittäjä (naapurit, AV-foorumi, oma äiti, hiekkalaatikkotutut, oletettu

Iso Toinen), eli et päätä onnistumisesta itse, kyse on suorittamisesta ja halusta olla konformistinen.



Ja se on ei hyvä, ja johtaa ikävään jälkeen.

ulkoinen määrittäjä (naapurit, AV-foorumi, oma äiti, hiekkalaatikkotutut, oletettu Iso Toinen), eli et päätä onnistumisesta itse, kyse on suorittamisesta ja halusta olla konformistinen.

Ja se on ei hyvä, ja johtaa ikävään jälkeen.

Masentumisherkkyyttäkin ulkoaohjautuvuus pahentaa omien kokemusteni mukaan ihan ratkaisevasti (millä EN tarkoita, että kaikki masentuneet olisivat ulkoaohjautuvia!).

Se, jossa eräs kertoi aloittaneensa juoksun ja huomannut sen tehokkaaksi ja jonka perusteella taisi moni aloittaa juoksemisen myös. Eli joskus voisi jotain positiivistakin uutisoida!

Sen sijaan, jos saadaan aikaan yleinen konsensus, jossa jokaisen kelvolliseen ihmisen jokaiseen aamuun kuuluu kymmenen kilometrin lenkki, siirrytään suorittamisen puolelle.

Miksipä ei se juoksuketjukin voisi päätyä

Se, jossa eräs kertoi aloittaneensa juoksun ja huomannut sen tehokkaaksi ja jonka perusteella taisi moni aloittaa juoksemisen myös. Eli joskus voisi jotain positiivistakin uutisoid

Lisään ehdotuksiisi jonkun näistä ketjuista, joissa kotiäidit valittaa yksinäisyyttään ja sitä, että joutuvat suorittamaan äitiyttään aivan yksin.

Vähän ihmettelen sen saamaa negatiivista huomiota. Suorittamisella en nyt tarkoittanut niska pinkeenä suorittamista ja kulissien ylläpitämistä, vaan sitä, miten yksin kotiäiti usein on äitiytensä kanssa. Kyllä se rennoinkin äiti muuttuu ajoittain koneeksi, joka suorittaa äitiyttä, jos ei ole muita tukia arkeen kuin mies, joka lähtee töihin aamuvarhaisella ja tulee kotiin iltapuolesta.

Tämä on nykyään ihan todellinen (mutta väheksytty) ongelma. Ihmiset ovat joutuneet muuttamaan opiskelujen ja töiden takia satoja kilometrejä kotiseuduiltaan. Liikkuvuus on suurta koko aikuisiän alun, juuri silloin, kun perheitä perustetaan. Ystävyyssuhteetkin tuppaa olemaan kaukoystävyyksiä vanhojen kavereiden kanssa tai pinnallisia tuttavuuksia, koska uusiin ystäviin ei ikinä ehdi kunnolla tutustua.

Kotiäiti ei voi jäädä sairaslomalle, ei pitää lomaa, paitsi uhraamalla perheen yhteistä, vähäistä aikaa. Kotiäidin pitää olla seonnut täysin, ennen kuin yhteiskunta auttaa millään tavalla.

Koittakaa nyt kerrankin avartaa ajatteluanne sen verran, että elämäntilanteita on monenlaisia, ja toisille "suorittaminen" on vähän muulla tasolla kuin teidän vaaleanpunaisessa kuplassanne.