Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa! Kauhea riita- lapsi reagoi voimakkaasti
13.07.2009 |
Meidän parisuhde on todella huonossa jamassa ja sitä on tässä nyt yritetty elvyttää. Vähän aikaa sitten tänään kuitenkin mies rupesi taas tiuskimaan (yksi suurimmista ongelmista on miehen jatkuva tiuskiminen ja nälviminen) ja huomautin hänelle, että äänensävy oli asiaton. No, mies veti herneen nenään ja meni makkariin, paiskas oven kiinni ja laittoi oven lukkoon ja jätti minut ja 8- vuotiaan lapsen ulkopuolelle.
Yritin mennä selvittämään ja kysyin, että voisiko avata oven. Ei kuulemma voinut vaan minun pitäisi nukkua sohvalla. Mulla vaan kerta kaikkiaan kiehui yli silloin. Vuosien pettymys ja viha ja katkeruus tuntui ryöpsähtävän esiin ja päätin, että minua ei noin vain suljeta omasta makkaristani. Hain kirveen varastosta ja ilmoitin, että tulen siitä ovesta ja sillä hyvä! Tietenkin olin tunnekuohun vallassa ja huusin. Lapsi pelkäsi äkillistä riitaa tietenkin ja huusi aivan hysteerisenä, että tehkää sovinto, älkää tapelko! Mies avasi oven ennenkuin ehdin edes yrittää tehdä mitään ja meinasi lyödä minua. Ei lyönyt kuitenkaan ja minä laitoin kirveen pois.
Lapsi itki hysteerisenä, pitelin sylissä, yritin selittää, että tällaista ei saisi tehdä ja, että joskus aikuiset vaan eivät osaa selvittää asioita oikein. Lapsi itki haluavansa normaalit vanhemmat ja, että me oltaisiin kavereita. Yritti vakuutella kuinka tietää, että mieheni rakastaa minua ja tietää, että me voitaisiin olla kavereita. Yritin selittää, että me molemmat rakastamme häntä vaikka emme toisiamme osaisikaan rakastaa ja, että kaikissa riidoissa on aina kaksi osapuolta. Lapsi sanoi, että on hänen vika, että me ei tulla toimeen ja yritin monta monta kertaa selittää, että näin ei ole. En syytellyt miestäni mutta selitin, että hän ei saisi puhua rumasti. Sanoin myös, että en minäkään olisi saanut hermostua niin kovasti. Setvittiin lapsen kanssa asiaa yli tunti. Kävi myös juttelemassa isälleen jonka kuulin sanovan, että äiti aloitti riitelyn. Muuten onneksi sekin sanoi, että mikään tästä ei ollut lapsen vikaa.
Kun lapsi rauhottui ja meni nukkumaan niin tuli hetken päästä itkien pois ja sanoi, että mahaan sattuu kun hän vieläkin näkee tilanteen silmissään. Sen kirveen ja miehen joka melkein löi mua nyrkillä.
Mitä nyt pitäisi akuutisti tehdä jotta lapselle ei jäisi mitään elinikäistä traumaa? Taitaa olla jo myöhäistä. Ja ihan oikeesti, älkää alkako tuhlaamaan viesteja mihinkään provo-huuteluihin tai tapahtuiko tämä porvoossa- viesteihin sillä tämä tapahtui ihan oikeasti eikä se tapahtunut porvoossa.
Kommentit (76)
Juttelimme miehen kanssa ja molemmat ollaan sitä mieltä, että lapsemme ei saa kärsiä tällaisesta parisuhteesta joten sen eteen ruvetaan tekemään töitä kunnolla. Tämä eilinen oli ensimmäinen laatuaan joten emme hae nyt ulkopuolista apua vaan yritämme nyt näin.
Lapsen kanssa jutellaan jos hän haluaa mutta tänään ei ole sen enempää halunnut vaan on leikkinyt ja riehunut ihan normaalisti. Saa jutella kummitätinsä kanssa jos tuntee tarvetta.
Jos alkaa tuntua, että ei tästä tule mitään niin sitten haetaan ulkopuolista apua heti tai erotaan. Missään nimessä enää koskaan moista tappelua ei saa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoititko, että rupeatte tekemään lapsen ja parisuhteen eteen töitä kunnolla VAI että ette hae ulkopuolista apua?
Jos ette vaan kehtaa hakea apua vakavaan väkivallan uhkatilanteeseen niin ei sitä voi kyllä sanoa kunnolla töiden tekemiseksi.
vaan jatkatte ihan samaan malliin joka johti eiliseen riitaan.
palstamammat tuntuu ajattelevan. Kamalaa, totta kai. Toisaalta lapsen kanssa on heti keskusteltu asiasta, pyydetty anteeksi, selitetty että toiminta on väärin, lapsi on uskaltanut tulla puhumaan pahasta olostaan (vatsakivusta), lapsi on nukkunut samana yönä vanhempien vieressä. Toisin sanoen asiaa on käsitelty ja lapsi on saanut ilmaista pahaa oloa, ja hänelle on kerrottu ettei tilanne ole hänen syytään. En usko, että mitään peruuttamatonta traumaa pääsee syntymään, varsinkin jos ap ja miehensä tekevät nyt työtä liittonsa eteen ja ettei tuo toistuisi.
Jos oikeasti haluaa traumatisoida lapsen tuollaisessa tilanteessa, kannattaa ottaa kirves käteen, antaa lapsen todistaa tilanne, sen jälkeen karjua naama punaisena lapselle että mene sinäkin perkele siitä huoneesees. Ja sen jälkeen asiasta ei puhuta koskaan enää sanaakaan. Siinä ainekset oikein kunnon traumaan.
emme hae nyt ulkopuolista apua vaan yritämme nyt näin.
ei ole tasan mitään muuta vaihtoehtoa kuin hakea sitä ulkopuolista apua. Nyt järki käteen ja lapsi etusijalle. Noin itsekäs et voi olla!!!
palstamammat tuntuu ajattelevan. Kamalaa, totta kai. Toisaalta lapsen kanssa on heti keskusteltu asiasta, pyydetty anteeksi, selitetty että toiminta on väärin, lapsi on uskaltanut tulla puhumaan pahasta olostaan (vatsakivusta), lapsi on nukkunut samana yönä vanhempien vieressä. Toisin sanoen asiaa on käsitelty ja lapsi on saanut ilmaista pahaa oloa, ja hänelle on kerrottu ettei tilanne ole hänen syytään. En usko, että mitään peruuttamatonta traumaa pääsee syntymään, varsinkin jos ap ja miehensä tekevät nyt työtä liittonsa eteen ja ettei tuo toistuisi.
Ja se nähtiin jo kirvesdraamassa mihin heidän keskinäinen kahdenkeskinen työnsä parisuhteen eteen riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan lapsuudesta pelottavia riitoja vanhempien kesken, monesti luuli ettei lapset kuule vaan nukkuu.. Itkin pimeässä huoneessa.
Toi teidän riita kuulostaa ihan kamalalta ja mää väitän ettei toi vuottakaan kestä kun te riitelette ja vaikka se ei johtaisi kirveellä uhkaamiseen niin se on lapselle ihan kamalaa!!
Mää suosittelen että menet vaikka ITSE yksin terapiaan.
Ei sinne miestä tartte raahata tai mitään mutta ihan sairaita olette jos ette tota pysty ääneen sanomaan jollekin joka käsittelee ihmisen ajattelua ammatikseen.
Ne jos jokkut tietää kamalia asioita ihmisten elämästä, enkä usko että toi on edes top tuhannen kammotuksessa.
Mutta ei tollasessa arjessa kyllä pärjätä enää asenteella: yritetään paremmin jatkossa.
Ja miksi kummitädille lapsi voisi puhua? Ehkä jostain asioista voi lapsi puhua, vaikka jos jännittää ensisuudelma mutta ei todellakaan teijän kummitäti voi ottaa noin suurta asiaa omille harteilleen!
Tai jos olisin se kummitäti niin veisin se suoraan jutteleen johonkin terapeutille.
En käsitä miten voitte olla noin kevytmielisiä!!
niin kuvitelma siitä, että joku vihapäissään hakee kirveen ja huutaa ja uhkailee, on kammottava ja aiheuttaa aikuisellekin traumoja
joten jos ette keskenänne halua mennä asioitanne selvittämään (mikä kyllä taitaa olla huono homma, kun teidän asiat on ihan persiillään), niin käytä lapsi juttelemassa vaikka yksityisellä psykologilla, jos ette kunnaliselle kehtaa mennä
tässä voi nimittäin käydä niin, että asia lopulta lapseltakin unohtuu, mutta aikuisena samanlaisessa tilanteessa tulee aivan puskista alitajuisesti toiminnan tasolle ja kirves heiluu taas - asia on siis selvitettävä ei unohdettava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuu ihan tosia.
Sitä voi itse unohtaa riitoja, tehdä vaikka mitä valintoja. Mieli kestää jo kaikenlaista.
Mutta kun puhutaan lapsesta niin ei se ymmärrä. Ja se jos teille tulee pienikin riita niin se kääriytyy heti rullaan. Paha olo tulee uudestaan ja uudestaan vaikka sinä kuinka sitä aikuinen ajattelisit vähättelemällä.
Ei lapsi kerro, ei osaa kertoa ja pahinta on että pitää itseään syyllisenä.
Minusta ei ole aikuisella varaa sanoa ettei nyt asiaa hoideta jollain terapeutilla, koska tilanne on päässyt pahaksi.
Olen varma että te ootte vähän samassa tilassa kun joku joka hakannu emäntänsä: Rakastan vaihe joka ei todellakaan kestä. Se on selvitettävä, eikä lakastava maton alle.
Johan se lapsikin näkee että kaikki vaan jätetään hoitamatta ja sitten se tapahtuu taas. Ehkä sää haet taas kirveen ja hajotat oven, ehkä mies lyö?
Mutta tilannetta ei olla selvitetty, kaikki jää hajalle ja te vaan katsotte toisaalle "yritätte" olla riitelemättä.
Kun terapeutti opettaisi teitä toimimaan oikein!!
Ja lapselle tekee tärkeää päästä sanomaan että pelottaa ihmiselle joka osaa näitä asioita.
71
mitä sinä päätit muuttaa omassa toiminnassasi? entä mies?
Juttelimme miehen kanssa ja molemmat ollaan sitä mieltä, että lapsemme ei saa kärsiä tällaisesta parisuhteesta joten sen eteen ruvetaan tekemään töitä kunnolla. Tämä eilinen oli ensimmäinen laatuaan joten emme hae nyt ulkopuolista apua vaan yritämme nyt näin. Lapsen kanssa jutellaan jos hän haluaa mutta tänään ei ole sen enempää halunnut vaan on leikkinyt ja riehunut ihan normaalisti. Saa jutella kummitätinsä kanssa jos tuntee tarvetta. Jos alkaa tuntua, että ei tästä tule mitään niin sitten haetaan ulkopuolista apua heti tai erotaan. Missään nimessä enää koskaan moista tappelua ei saa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka naurettavaa. Tehän ette pysty sopimaan ja keskustelemaan pienemmistäkään asioista ilman, että paiskotaan ja lukitaan ovia tai heilutellaan kirveitä loppujen lopuksi. Ei nuo asiat kuule oikein sopimalla järjesty- sopimus todennäköisesti unohtuu teiltä samantien, kun ääni alkaa vähän kuulostaa "nalkuttavalta" tai "tiuskivalta". Ja sitten taas mennään. Ja sitten taas sovitaan ettei koskaan enää... ennen kuin sitten taas jonkun ajan kuluttua toinen tiuskii ja toinen nalkuttaa ja taas mennään..... tää kierre on niin itsestään selvä, että ilman ulkopuolista apua sitä ei todennäköisesti saada poikki. Ja lapsesi kärsii koko ajan siitä, että te aikuiset ette osaa olla aikuisia ja ottaa aikuisen vastuuta asiasta. Traumoja todennäköisesti jää, vaikka oppiihan niiden kanssa elämään... ei kylläkään niin hyvää elämää, kuin ilman niitä olisi ollut. Mietipä sitäkin, että lapsi ei välttämättä tullut nukkumaan väliiinne turvaa saadakseen vaan ehkä pienessä mielessään yrittää olla isompi kuin onkaan ja estää teitä tappelemasta ja tappamasta toisianne yöllä. Varmaan levollinen yö. Mikä kauhea taakka ottaa vastuulleen pienelle ihmiselle, ajattelepa sitä!
Ota nyt, hyvä ihminen, yhteyttä johonkin ammattitahoon. Se perheneuvola on juuri oikea paikka. Kuulevat siellä kyllä monenlaista tarinaa, ette ole ensimmäinen eikä ikävä kyllä viimeinenkään perhe, jossa lapsen elämä pilataan lapsellisilla, kypsymättömillä aikuisilla ja väkivallalla.
Musta kans tuntuu että ei tuo pelkkä "yrittäminen" mitään auta kun tilanne noin paha! Mitä sitten kun mies seuraavan kerran ärsyttää sua ja menee lukkojen taa? Haet kirveen ja käytät sitä, tai miehesi lyö sua? Haetteko sitten ulkopuolista apua vai yritättekö olla riitelemättä? Hakekaa apua nyt niin riskit tällaisen toistumiseen pienenevät huomattavasti! Kun kerran kysyit neuvoa niin tästä saat, ja kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse ilmoittautuu lastensuojelutyöntekijöille tai joku muu tekee "ilmiannon", ei tapahdu mitään dramaattista. Kokemusta meidän perheessä tästä on. Sosiaalityöntekijät tulevat käymään, yllätyksenä se, että he olivat niin ystävällisiä ja positiivisia, eivät ollenkaan paheksuvia niin kuin helposti odottaa.
Itse ajattelin ajan pysähtyvän, kun eräs henkilö kertoi meille tekevänsä ilmiannon lastensuojeluun meistä. Luulin, että meidät oli sitten merkitty loppuiäksemme, esim että terveyskeskuksessa laitetaan tietoihimme joku koodi, joka kertoo kaikille tilanteemme. (näin ei todellisuudessa tehdä) Mies jopa uskalsi vitsailla asiasta.
Olin silloin ja nyt muutaman vuoden jälkeen olen onnellinen, että ilmoitus tehtiin. Koska se pysäytti tajuamaan tilanteen vakavuuden. Sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta enkä kestänyt esikoisen kovaa mustasukkaisuutta, vaan läimäyttelin häntä ym. Kotoa kuului joskus kamala karjunta ja meteli. Tajusin, että me koko perhe tarvitsemme apua, ja sitä myös saatiin. Ihana perhetyöntekijä auttoi vuoden verran perheen arjessa viikottain muutaman tunnin. Sain nukkua, lähteä lenkille tms. Keskusteluapua perheneuvolasta meillä oli jo ennestään.
Olemme olleet sekä kirkon että kaupungin perheneuvonnassa eikä niissä mielestäni eroa ollut. Molemmissa on ammattitaitoisia hyvän koulutuksen saaneita neuvojia. Se oli erona, että kirkon neuvonnassa oli vain yksi työntekijä, kaupungilla kaksi.
Molemmissa otettiin väkivalta hyvin vakavasti. Meillä se ei ollut aiheena, mutta kirkon neuvonnassa sitä kysyttiin heti alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi päästä vanhempien riitelystä paremmin yli, jos näkee myös sovinnon. Katsokaa, että jatkossa lapsen ei tarvitse todistaa teidän riitelyjänne. Hakekaa myös ulkopuolista apua, että osaisitte selvittää asioita rakentavammin.
Soita heti huomenna perheneuvolaan, jos saisitte ajan akuutisti. menisitte koko perhe.
Keskenänne ette taida selvitä.
Eihän tuo ole lapselle mitenkään sopivaa katseltavaa ja kuunneltavaa. arvatenkin on vielä pitkään peloissaan.
Meillä on mieheni kanssa aika myrskyisä liitto, ja välillä lapset joutuvat paikalle riitojen aikana. Yritämme kuitenkin aina tehdä myös sovinnon lsten aikana jotta heille jäisi myös muistoihin kuva siitä.
Siitä minkälaiset traumat lapsellesi jäi, en osaa vastatat mutta muistaa varmaan asian pitkään. Olisiko teillä mahdollisuutta käydä juttelemassa vaikka perheneuvolassa, koko perheen. Tai vaikka jos lapsi pääsisi juttelemaan vaikka kummilleen tai jollekin tutulle ja turvalliselle aikuiselle.
Voimia sinne. muista halia lastasi paljon ja kertoa kunka paljon rakastat häntä.
Lapsi on pelännyt kuollakseen tuleeko ruumita ja kenet tapetaan ensimmäiseksi.
Tää on pohjat tänään.
Äitiä pitää ymmärtää, hänellä on rankkaa.
Fakta on kuitenkin se, että tuota näkyä lapsi ei tule unohtamaan ikinä.
Tosiaan, oikeassa olet. Yksi suurimmista ongelmistanne on se että mies tiuskii eikä isi saisi puhua rumasti.
Sehän nyt ei oo yhtään mitään että äiti huitoo kirveellä... Hyvä nyt että kumminkin muistit mainita miehen syyttelyn ohessa ettet olisi saanut tehdä niin.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin se yhteydenotto perheneuvolaan on juuri tuossa kohdin paikallaan. Lapsi saa itselleen apua kokemansa traumaattisen tilanteen käsittelemiseen, ja vanhemmat ja koko perhe siihen vaikeaan tilanteeseen mikä tuossa epäilemättä on taustalla. Vanhempien hyvinvointi on todella tärkeää lasten hyvinvoinnin kannalta, joten lapsen oireisiin keskittyminen ei pidemmän päälle riitä ollenkaan. Perhe-ja kasvatusneuvola on oikea paikka juuri tuollaisessa tilanteessa. Eikä sitä tarvitse miettiä "ettei tällaista voi kertoa": ammattilaiset kuulevat monenlaista tarinaa ja niitä heidät on koulutettu käsittelemään ja vastaanottamaan. Hävetä ei tarvitse, eikä pelätä, apua sinne mennään saamaan. Pahinta on jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, niin lapsen kuin koko perheen kannalta.
Tsemppiä ap:lle ja perheelle asioiden selvittelyyn.