Ihanaa, vauvani tulee kohta kotiin ja pääsen häntä hoitamaan!

Ajattelin, että pieni yksinäinen lepohetki kotona tekisi terää, kun mies lähti ulkoiluttamaan vauvaa vaunuissa. Ovat olleet poissa 3 tuntia ja mulla jo sydäntä korventaa, kun en ole nähnyt vauvaani vähän aikaan. Olen aivan ihmeissäni, että nämä mammahormonit hyrräävät näinkin kovillla vielä 4 kk synnytyksen jälkeen.

Kummallista, vaikka miten paljon kaipasi edes pientä hetkeä omaa rauhaa, niin parin tunnin päästä tulee jo hätä ja paniikki, jotenkin ihan fyysinen tarve päästä vauvan lähelle :)

Vaikka haluis olla rauhassa, niin on vaan pakko...

Jännä juttu, tollasista joskus huomaa, että me ihmisetkin ollaan loppujen lopuksi "vain" eläimiä, jotkut vaistot vaan edelleen jyrää kaiken muun alleen.

Onneksi se hiukan helpottaa ajan myötä, tai muuttuu ainakin.