Ilman ruokaa jos ei ateria maistu?

se lapsi oppii millon on ruoka-aika. Mutta jos hän saa huutamalla periksi, että saa aterian sijaan hapankorppua joka ehkä on hänestä herkullisempaa, niin tyhmä lapsi jättäisi käyttämättä tämän tilaisuuden hyväkseen. Meillä ainakin on aina pitävät ruoka-ajat, hyvin on toiminu. Kiukuttelemalla ja huutamalla ei meillä saa yhtään mitään. Toki lapset kiukutella saa, mutta periksi sillä ei anneta eikä huutamalla tuputeta äkkiä monia vaihtoehtoja että lapsi olisi hiljaa. On vanhempien tehtävä kuunnella myös tyytymätöntä lasta.



jos lapsi sais aina päättää mitä aterioilla syödään, niin ei se kyllä ruokaa olisi...

Meillä melkein neljävuotias nirsoilee tosi usein. Aamupala on kello 9 aikaan, se maistuu yleensä. Päiväruoka on kello 12:30, silloin ei yleensä kelpaa. Hän leikkii, pelleilee, kannustaa pikkusisarusta leikkimään ruoalla ja lopulta täytyy komentaa hänet pois pöydästä. Ruokaa menee vaan lusikka tai pari, ihan sama mitä ruokaa on. Välipalaa syödään yleensä kello 15. Silloin ruoka maistuisikin ja lapsi söisi vaikka kolme jugurttia... Minä en oikein tykkää, että hän ei syö päiväruokaa ja täyttää mahansa parin tunnin päästä jugurteilla. Iltaruoka on kello 18:30 aikoihin, sekään ei yleensä kelpaa, nirsoillaan ja näykitään vain. Ennen nukkumaanmenoa tarjoan vielä leipää tai jugurttia, ja se taas kelpaa... Mitä ihmettä teen, jätänkö välipalat pois tältä lapselta? Että lämmin ruoka on kello 12 ja kello 18:30, syö silloin ja muulloin ei tule mitään? Aika raakaa mielestäni. Jos taas annan välipalaa niin hän ei syö iltaruokaa. Ei vaikka annan vaan yhden jugurtin. Jotakin lapsen on syötävä niin olen antanut 1-2 jugurttia.

Lämmität sen syömättömän aterian seuraavan välipalan aikoihin. Eli jos ei syö lounasta, lämmität sen saman aterian välipalalla. Kyllä se pian oppii millä ruoalla kasvaa.. Aina voi ainakin koittaa. näin minä joskus teen, ja on tepsinyt.

Meillä melkein neljävuotias nirsoilee tosi usein. Aamupala on kello 9 aikaan, se maistuu yleensä. Päiväruoka on kello 12:30, silloin ei yleensä kelpaa. Hän leikkii, pelleilee, kannustaa pikkusisarusta leikkimään ruoalla ja lopulta täytyy komentaa hänet pois pöydästä. Ruokaa menee vaan lusikka tai pari, ihan sama mitä ruokaa on. Välipalaa syödään yleensä kello 15. Silloin ruoka maistuisikin ja lapsi söisi vaikka kolme jugurttia... Minä en oikein tykkää, että hän ei syö päiväruokaa ja täyttää mahansa parin tunnin päästä jugurteilla. Iltaruoka on kello 18:30 aikoihin, sekään ei yleensä kelpaa, nirsoillaan ja näykitään vain. Ennen nukkumaanmenoa tarjoan vielä leipää tai jugurttia, ja se taas kelpaa... Mitä ihmettä teen, jätänkö välipalat pois tältä lapselta? Että lämmin ruoka on kello 12 ja kello 18:30, syö silloin ja muulloin ei tule mitään? Aika raakaa mielestäni. Jos taas annan välipalaa niin hän ei syö iltaruokaa. Ei vaikka annan vaan yhden jugurtin. Jotakin lapsen on syötävä niin olen antanut 1-2 jugurttia.

Lämmität sen syömättömän aterian seuraavan välipalan aikoihin. Eli jos ei syö lounasta, lämmität sen saman aterian välipalalla. Kyllä se pian oppii millä ruoalla kasvaa.. Aina voi ainakin koittaa. näin minä joskus teen, ja on tepsinyt.

Kiitos tuota täytyy kokeilla! Sama ruoka vaan uudelleen eteen. Katsotaan miten käy! :D

lasta ei saa pakottaa syömään väkisin. Mutta vanhempien tehtävä on opettaa että elämässä on ruoka-ajat. Siis ruoka-aikoina ruoka pöytään- jos ei maistu niin seuraavaksi ruokaa seuraavalla ruokailulla. Eihän voi olettaa että perheessä toimii joku snac-baari josta saa napsia mitä milloinkin huvittaa.

Meillä tämän yksinkertaisuuden tekee kylläkin hankalaksi lapsi, joka ei syö ja sitten alkaa verensokeri laskea liian alas. Tästä syystä olen joskus hiukan avittanut hänen syömistän- jota ei kyllä iän puolesta piätis enää tehdä.

Huonosti ensimaistelulla kelpaavat ruuat ovat alkaneet kummasti maistua kun niitä on vaan sinnikkäästi tarjottu. Uskon tutkimukseen, jonka mukaan makuaisti tottuu väistämättä epämiellyttävään makuun 10-20 maistamiskerran jälkeen. Tätä periaatetta noudatettiin minun lapsuudessani, ja kiitos sen, en nirsoile millekään ruualle (vaikka kyllä minullakin inhokkeja pienenä löytyi). Osaan myös valmistaa ja ottaa sen verran sapuskaa ettei mitään koskaan tarvitse heittää roskiin. Samanlaisen tulevaisuuden haluan omille lapsilleni.

Minä olen tähän ikään mennessä maistellut esim. kalaruokia satoja, ellen tuhansia kertoja vaan ne maistuvat yhä edelleen pahalle. Niinpä en pakota lapsiakaan syömään sellaista, mikä heistä maistuu pahalle.

Perheen toinen lapsi sitten syö kaikilla aterioilla hyvin ja sekään ei tunnu riittävän.

lapsi kestää pienen nälänkin, ei missään nimessä mitään korvaavia välipaloja ainakaan. Itse teen näin: jos on uutta ruokaa johon ei vielä totuttu, niin sitä maistellaan ja voi ottaa enemmän sitä mistä pitää ja leivän. Jos tuttua ja turvallista ruokaa, sitä syödään noin puolet. Jos ei mene juuri mitään, seuraavana ruoka-aikana on tarjolla evästä seuraavan kerran. Huonon ruokahalun kausina tingin välipalasta, jotta lämmintä ruokaa menisi paremmmin. Myös herkut vähenee, mikäli ruoka ei uppoa.

kun pakotan lapsen syömään edes puolet lautasella olevasta. lapsi siis 8 vuotias. Välillä istutaan tuntikin haaveilemassa ruokapöydässä. lämmitetään annos uudestaan jossain kohin. meillä selkeet ruoka ajat, välissä ei saa mitään.

Tokaluokalla oli mulla tommoinen ope, joka ei päästänyt välkälle, ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kädet puskassa vieressä saarnasi Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Jos olisin uskaltanut, olisin sanonut, että lähetä tämä mun annos sitten Afrikkaan. Paska akka. Olen katkera edelleen, vaikka tämä tapahtui lukuvuonna 71-72.

joidenkin juttujen kanssa on niin, ettei niitä edes laiteta lautaselle; esim. esikoisemme ei suostu syömään mitään kastiketta. Mutta jos tästä huolimatta menee temppuiluksi eikä edes maisteta, niin kertaalleen käydään nurkassa miettimässä eikö tosiaan maista ja jos senkään jälkeen ei maisteta, niin pois pöydästä ja mitään ei tipu ennen seuraavaa ruoka-aikaa. (kumpikin lapsi on ehkä 2 kertaa kokeillut sitä, ettet edes maista)



Nuorimmaisen kohdalla tilanne on vähän hankala, hänellä on migreenitaipumusta ja viimeksi sai sitten migreenin vielä maistamattomuuden päälle. En tiedä oliko kohtaus jo alkamassa eikä siksi ollut ruokahalua vai iskikö kohtaus matalan verensokerin takia mutta joka tapauksessa jatkossa hänen kanssaan on pakko antaa esim. lasi mehua/maitoa vaikka ei söisikään.

jos siis kyseessä on joku ruoka jota ei ennen ollut ja ovat ennakkoluuloisia. Muuten jos ei maistu tai ei syö niin sitten ei saa mitään muutakaan ennen kun on seuraava ruoka-aika. Minä oon pienenä ollu tosi huono syömään ja kieltäytyny syömästä monen monta ateriaa, olin pahimmillaan päiviä syömättä ja sit saatoin syödä ruokaa jota muuten inhosin, koska nälkä oli niin kova. Äitini käski kyllä aina maistamaan ja ehkä lusikallisen maistoinkin, mut enempää en syönyt. Opin kyllä tuolla systeemillä, että sillon pitää syödä kun on ruoka-aika. Pikkuhiljaa aloin syödä edes lempiruokiani, mutta niitä, joista en pitänyt niin ne jäi aina lautaselle.

Lapset kasvanevat monellakin tyylillä. Puolustan itse vielä hapankorpun antamista aterialla, jos ateria ei maistu, sillä, että se on sitä samaa hapankorppua ateriasta toiseen. Ja siihenkin kyllästyy. Eli se ei ole sellaista herkkua, jonka takia kannattaisi kiljumaan alkaa. Kannustan maistamaan jokaista uutta ruokaa, mutta ymmärrän, että vatsan täyttäminen ns. pelottavalla ruoalla on aika kova vaatimus.

Tokaluokalla oli mulla tommoinen ope, joka ei päästänyt välkälle, ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kädet puskassa vieressä saarnasi Afrikan nälkää näkevistä lapsista.

mutta ihan hillittömästi alkoi naurattaa tuo "kädet puskassa". Varsinainen perverssi opena, ei ihme että vieläkin muistuu mieleen... :D

On sellainen periaate, että maistaa pitää, mutta ei ole pakko syödä. Jos lapsi ei tyyliin koskekaan ruokaan, vaikka se on tyyliin hänen lempiruokiaan, säästämme annoksen ja jos (=kun) tulee valittamaan nälkää puolen tunnin kuluttua, saa saman annoksen lämmitettynä eteensä.



Jos ruokana on sellaista, että sen menekistä ei ole varmuutta tai tiedän että joku lapsista ei siitä tykkää, laitan tosi pienen annoksen ja lisäksi esim. leipää. Meillä tyypillinen esimerkki on hernekeitto, josta perheessämme 4 pitää ja kuopus (toistaiseksi) inhoaa. Yritän totuttaa häntä tuohonkin ruokaan pikkuruisen annoksen voimalla ja samalla huolehdin että saa muuten vatsansa täyteen.

kun pakotan lapsen syömään edes puolet lautasella olevasta. lapsi siis 8 vuotias. Välillä istutaan tuntikin haaveilemassa ruokapöydässä. lämmitetään annos uudestaan jossain kohin. meillä selkeet ruoka ajat, välissä ei saa mitään.

Jos ei ruoka maistu, syömistä saa seuraavan kerran sitten kun kaikki muutkin syövät. Mitään ongelmaa ei ole tästä tullut, lapset syövät jos syövät kun siitä ei sen suurempaa numeroa tehdä.

Vettä/maitoa annan ja palan ruisleipää voin myös antaa jos tarjottu ruoka ei kelpaa, mutta mitään muuta en anna, ja ruisleivänkin annan siinä samalla eli välissä ei napostella mitään.



Ja tarkoituksena ei ole että lapsi täyttää mahansa sillä ruisleivällä vaan sitä annan vaan sen yhden palan ruuan kanssa. Ja tietysti jos ruuan syö niin sitten saa lisää leipää.

kun pakotan lapsen syömään edes puolet lautasella olevasta. lapsi siis 8 vuotias. Välillä istutaan tuntikin haaveilemassa ruokapöydässä. lämmitetään annos uudestaan jossain kohin. meillä selkeet ruoka ajat, välissä ei saa mitään.

Tuommosta en kyllä tekis. Meilläkin syödään silloin kun on ruoka-aika mutta jos ei maistu niin sitten ei. Muuta ei tule, mutta en kyllä pakolla syötä, siitä tuskin seuraa mitään hyvää!

ja voi johtaa isoihin ongelmiin. Ruokailu on herkkä asia ja pakottamalla voi tulla todella ongelmallinen suhde ruokaan.



Sen sijaan en pidä julmana sitä, että jos ruoka ei maistu, saa syötävää vasta seuraavalla aterialla. Kuulostaa ihan fiksulta. Itse annan tilanteesta riippuen välillä sitten leipää vaikka jogurtti olisi kesken tms. Jos kunnon ruoka ei maistu, en yleensä anna muuta. Näitä tilanteita on melko harvoin, lapsi syö ihan hyvän osan yleensä lämpimästä ateriasta, jonka saa 2 krt/pvä.

Jos on kyseessä ruoka jonka uppoavuudesta en ole varma, annostelen kuopukselle (2v) niin vähän että lautanen tyhjenee muutamalla lusikallisella. Vanhemmat lapset (7v ja 10v) saavat ottaa itse, ohjeena on ottaa sellainen määrä jonka pystyy syömään kokonaan ja jolla pärjää seuraavaan ateriaan asti. Välissä ei anneta mitään ja leipääkään ei saa ellei ole ruokaa syönyt ensin.



Huonosti ensimaistelulla kelpaavat ruuat ovat alkaneet kummasti maistua kun niitä on vaan sinnikkäästi tarjottu. Uskon tutkimukseen, jonka mukaan makuaisti tottuu väistämättä epämiellyttävään makuun 10-20 maistamiskerran jälkeen.



Tätä periaatetta noudatettiin minun lapsuudessani, ja kiitos sen, en nirsoile millekään ruualle (vaikka kyllä minullakin inhokkeja pienenä löytyi). Osaan myös valmistaa ja ottaa sen verran sapuskaa ettei mitään koskaan tarvitse heittää roskiin. Samanlaisen tulevaisuuden haluan omille lapsilleni.

ovat todennäköisesti kipeäksi tulossa... Meillä on pakko maistaa kaikkea lautaselta, mutta kaikkea ei ole pakko syödä. Luotan aika paljon lasten kykyyn tietää nälkänsä määrä.



Joskus tietysti syövät kuitenkin liian vähän, mutta en silloin anna heti ruuan jälkeen mitään vaikka miten kerjäisivät. Parin tunnin päästä saa sitten välipalaa tms.