Onko ponnistusvaihe synnytyksen kivuliain vaihe?

oli just ponnistusvaihe. oli aivan kamalaa!!!

oli just ponnistusvaihe. oli aivan kamalaa!!!

Oliko sinulla puudutus?

supistukset oli kaikista kamalimmat! Ponnistusvaihe ei ollut mitään siihen verrattuna. Olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta ja molemmissa supistukset oli hirveimmät.

supistukset oli kaikista kamalimmat! Ponnistusvaihe ei ollut mitään siihen verrattuna. Olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta ja molemmissa supistukset oli hirveimmät.

mulla ei ollut puudutuksia, kivunlievityksiä eikä välilihaa leikattu.

et jos on ollut puudutus, niin ponnistusvaihe tuntuu hirveimmältä (Kun moni puudutus menettää tehonsa siinä vaiheessa) ja ne joilla ei oo ollut puudutusta kokee ponnistuksen helpottavana ja supistukset hirveinä.

Ponnistusvaihe kesti 1h ja 5 min ja oli yhtä helvettiä. Mitään kivunlievietystä ei annettu, haittaa kuulemma ponnistustyötä. Tuntui kuin repeäisin kahtia (ei kuitenkaan tullut repeämiä, eikä leikattu). Jossain vaiheessa supistukset loppuivat ja olisin vain halunnut jäädä siihen makaamaan loppuiäkseni. Kätilöt pakottivat ponnistamaan ilman supistuksia.



Lisäksi minulle oli valehdeltu, että kun pää on ulkona, on pahin ohi. Pahin oli edessä: hartioiden ponnistaminen, sese vasta sattuikin!

ne viimeiset sentin avautumisesta oli kivuliain

Avautumisen loppuvaihe oli pahin kivun kannalta, ponnistusvaihe kamala kun tuntuu että sitä "räjähtää" eikä voinut tehdä muuta kuin ponnistaa.



Mutta asiaan voi vaikuttaa se, että kummankin synnytyksen loppuvaihe on ollut aika raju; tunnissa 3cm:sta täysin auki tilanteeseem ja ponnistusta siihen päälle 20min esikoisen kanssa ja 10min kuopuksen kanssa.

se oli ennemminkin helpottavin, en tuntenut kipua. Kivuliain oli avautumisvaiheen loppu. Ei minulla ollut puudutuksia ponnistusvaiheessa.

Synnytin ilman kivunlievitystä. Avautumisvaiheen kestin ihan hyvin, kun sain olla pystyssä ja keskittyä rauhassa jokaiseen supistukseen. Siis olla omassa rauhassani, melkein transsissa.



Ponnistamisen alkaessa jouduin selin makuulle, joka jo sinällään oli epämukavaa. MUTTA. Todellakin oli pahinta, kun tunsi miten koko jalkoväli repeää tuhannen palasiksi. Välilihan leikkaaminen sattui niin että HUUSIN kurkku suorana vaikka olin ollut koko synnytyksen siihen saakka hiljaa ja kyyneltäkään en ollut vuodattanut. Välilihan leikkauksesta huolimatta repesin vielä spontaanistikin.



Ponnistusvaihettakaan en muistele sinällään kauhulla, se ei kestänyt kuin 6 minuuttia (avautuminen 10 tuntia). Mutta ehdottomasti kivuliainta se oli. Voihan sen nyt toisiaan kuvitella mikä tuska siinä on, kun kudokset repeää riekaleiksi ja saksillakin vielä leikellään alapäätä :(

Kun väliliha oli puudutettu en tuntenut mitään, vaikka repesin pahasti. Tunsin repeytymien kivut vasta kun vauva oli syntynyt.

Tokassa ei ollut puudutusta ollenkaan ja kyllä oli ponnistusvaihe kivuliain vaihe koko synnytyksessä. Johtui varmaan siitä kun arpikudos ei anna niin hyvin periksi ja kipu johtui arvista.

En revennyt tällä kertaa yhtään, koska tunsin kivun, enkä ponnistnut siksi liian lujaa.

Toki se avautumisvaiheen loppukin on kivulias, mutta sen kivun kestin. Ponnistaminen pisti huutamaan tuskasta.

ponnistus ehdottomasti pahinta! Epiduraali vei avautumiskivut melkein kokonaan, mutta ponnistuskipu oli jotain aivan järjetöntä tuskaa..



Kuopuksen synnytyksessä kävi taas päinvastoin. Epiduraali ei tuntunut auttavan paljon avautumiskipuihin, mutta ponnistusvaihe oli lähes kivuton - paineentunnetta vain.

Mulla (kaksi synnytystä ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä) on ponnistusvaiheet olleet pahimpia. Etenkin ekassa kun loppuivat voimat, supistukset ja usko, kun tunnin ponnistelin älyttömässä puoli-istuvassa asennossa ja tehtiin eppari. Kokonaisuudessaan synnytys oli silti hyvä. Toisella kerralla iski ponnistusvaiheen alussa kauhu, kun muistikuvat ensimmäisestä kerrasta tulivat mieleen. Kipu oli taas kovaa, mutta ponnistusvaihetta kesti vain 9 minuuttia, joten se ei ehtinyt käydä niin rankaksi.

Olen kokenut avautumisvaiheet hyvin kivuliaina, silloin olen kuitenkin onnistunut rentoutumaan äänenkäytön ja kylvyn avulla. Ponnistaminen on ollut minulle raskasta, vaikeaa ja pelottavaakin (koska ekalla kerralla sain kokemuksen, että vauva ei tahdo millään tulla ulos).

Ensimmäisessä synnytyksessä oli epiduraali, joka ei enää vaikuttanut ponnistusvaiheessa yhtään. Toisessa synnytyksessä olin ilokaasun voimalla, supistukset eivät tuntuneet pahoilta, mutta se ponnistus oli jälleen kerran aika raastavaa. Tuntuu kuin olisi haljennut kahtia. Onneksi se tällä toisella kertaa oli nopeasti ohi ja en revennytkään kuin parin tikin verran.

mulla oli supistuksetkin tosi kivuliaita. odotin liian pitkään sairaalaan menoa ja kärsin monta tuntia aivan törkeistä suppareista.

Epiduraalia ei ehditty laittaa, ja spinaalin vaikutus loppui ennen ponnistusvaihetta. Ponnistaessa vauvan pää jäi "jumiin" ja hetken näytti ettei se mahdukkaan syntymään vaikka päälaki oli jo ulkona... Melkoinen urakka, mutta loppupeleissä ponnistus kesti vain 20 min, ja supistukset jotain 8 tuntia. Mieluummin ottaisin 20 min ponnistuksen kuin 8 tunnin supparit uudestaan jos pitäisi valita.

kivulian vaihe on ollut se, kun lapsi syntyy. Se on tuntunut ihan järkyttävältä, mutta kipu on kestänyt ehkä noin 30 sekuntia, mitä se nyt kestää kun sieltä ulos tullaan. Itselläni ei ole ollut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu, supistukset ja avautumisvaihe ovat olleet helppoja.

edelliseen, ei siis ponnistusvaihekaan ole ollut paha.

Ei pidä paikkaansa! :D

Mulla on ollut kaikki muut 2 synnytyksessä paitti aguarakkulat, ponnistusvaihe meni esikoisesta ilman kivunlievitystä siltikin koska oli pitkä aika ja aineitten tehot loppu, kaasuakaan kätilö ei enää antanut silloin ja ponnistaa piti silmät auki.. ;)



Avautuminen on ollut omalla kohdalla kamalaa, puudutteet jees mutta ei nekään kaikkea kipua vieneet pois mutta ponnistus oli upeaa.



13

vai mistä te ihmiset jokkut oletatte toisten kirjoittavan jos ei suppareista?



Oli se VAIHE avautuminen tai ponnistaminen niin supistus se on joka tapahtuu.

Kahdella ekalla kerralla avautumisvaihe oli kamalampi kuin kolmannella kerralla mutta ponnistaminen kivuttomampaa. Toisaalta kolmannella kerralla tuli isoin vauva. Ehkä sekin vähän vaikutti?