Onko ponnistusvaihe synnytyksen kivuliain vaihe?

ennen ponnistamista olivat kauheimmat, ponnistustunne muistutti hirveää kakkahätää ja helpotti oloa kummasti kun oli niin selvä ja tuttu tunne=). ponnistaminen kesti 3 min ja vauva vain liukui ulos, ei tullu edes hiki=). eikä puudutuksia, ei ehditty.

Siis minun kokemukseni mukaan. Juuri se ponnistusvaihe ja se pieni hetki ennen ponnistusvaihetta olivat ihan helvetillistä.

Vaikka lapset olivat alle 3 kiloisia. Ilman kivunlievitystä.



Eli hyvin yksilöllistä, kuten tästä ketjusta voit lukea :)



Muta yleisesti kai pahimmalta tuntuu juuri se vaihe ennen ponnistusta.

Osaako joku vastata, miksi kätilö tiukasti komensi pitämään silmät auki? Tapahtui avautumisvaiheessa kun odotin epiduraalia. Jotenkin silmien sulkeminen auttoi kestämään supistuksia paremmin. Onko se niin, että haluavat nähdä ettei taju ole mennyt?

Ei pidä paikkaansa! :D

Mulla on ollut kaikki muut 2 synnytyksessä paitti aguarakkulat, ponnistusvaihe meni esikoisesta ilman kivunlievitystä siltikin koska oli pitkä aika ja aineitten tehot loppu, kaasuakaan kätilö ei enää antanut silloin ja ponnistaa piti silmät auki.. ;)

Avautuminen on ollut omalla kohdalla kamalaa, puudutteet jees mutta ei nekään kaikkea kipua vieneet pois mutta ponnistus oli upeaa.

13

Justa tajuntaa siinä seurataan.

Jos pitää silmiä kiinni niin se voi olla kai jonkun aikaakin ennenkö osataan reagoida jos jotain tapahtunut.



Se vaan otti kovasti pattiin kun koittaa ponnistaa ja kätilö kehuu että avaa silmät, avaa nyt taas ne silmät, taas on silmät kiinni! :D



13

oli just ponnistusvaihe. oli aivan kamalaa!!!

Riudun vaikka kaksi vuorokautta niissä avautumistuskissa kunhan joku ponnistaa mun puolesta.

Esikkokin tuntui siltä että on vaan kuiva kapee tunneli josta yritti saada ulos sinne liian isoa tavaraa ja vaikka kuinka ponnistaa, se ei liiku mihinkään. Ihan hirveetä! Ja ne olkapäät, ai saat....

t: neljästi synnyttänyt

Avautumisvaiheen loppu oli pahin

Minusta ei. Ponnistaminen tuo helpotuksen.

Se oli koko synnytyksen ehkä kivuttomin vaihe, tai kipua ei enää noteerannu kun sai tehdä jotain!

Mutta toisaalta siinä vaiheessa tietää että homma on selvä ihan kohta! Ja synnytyksiäkin on erilaisia, mulla eka tuli tosi helpolla ja kolmas oli kaikkein hankalin(ja isoin).

minulla oli puudutukset ja siis supistukset sattui eniten. Äitini joka ei ottanu mitään puudutuksia niin väitti että ponnistaessa tuntui kun koko haaraväli olis tulessa.Mutta hänellä leikattiin väliliha,minulla ei.

Supistukset olivat helvetilliset, ponnistaminen oli vain ja ainoastaan helpotus.

kyllä suurinta kärsimystä mulle on ollut (neljä kertaa jo) avautumisvaiheen loppuvaihe - kun on melkein täysin auki, mutta reunaa vielä on.



Ponnistusvaiheessa saa uutta voimaa siitä, että tietää homman olevan lopuillaan ja pystyy itse vaikuttamaan tilanteen etenemiseen ja loppuunsaattamiseen. Ja se kestää yleensä niin vähän aikaa, verrattuna pitkään avautumisvaiheeseen. Ekalla kerralla tosin ponnistaminen venyi tuntiin ja imukuppi saatteli homman loppuun, mutta sen jälkeen mulla on kestänyt 8-10min. ponnistaminen.

Mulla oli epiduraali vielä hyvin voimissaan ja ponnistaminen ei tuntunut missään. Kuviliain vaihe oli ehdottomasti se ennen epiduraalin saamista ollut avautumisvaihe.

Avautumisvaihe on tuskallinen, kun siitä ei tiedä, kauanko pitää räytyä tuskissa. Ponnistusvaihe on pelottavampi, kun tietää, mitä tarttis tehdä! Juuri ennen ponnistusvaihetta mulla tuli kummallakin kerralla sellainen irrationaalinen MÄ EN TAHO! Mä meen nyt kotiin -ajatus. :) Näin jälkeenpäin muistan paremmin avautumisvaiheen kivut kuin ponnistusvaiheen, joka oli ohi suht nopeasti.



Kaikista kivuliainta mulle oli epparin leikkaus esikoisen synnytyksessä. Onneksi siihen ei ollut tarvetta kuopuksella, ja synnytys oli kaikkiaan positiivinen kokemus.

minustakin kivuliain oli avautumisvaihe ja supistukset. Ponnistaessa sai tehdä jotain itse helpottaakseen sitä kipua ja viedäkseen sitä synnytystä loppua kohden joten oli helpotus.

Oikeastaan ei sattunut lainkaan, helpotti vain oloa. Kyllä supistukset oli kauhein tunne.

Ja mitä enempi synnyttänyt niin sitä kaameampia kipuja kun kohtu oikeesti osaa tehdä työnsä!



Ponnistanut olen 20 minsaa, vajaa 5 minsaa ja 20 sekkaa. Viimesin tyyliin: kätilö ohjasi asentoon, ponnistin kerran, lapsi liukui ulos.



Mutta ihanaa se on aina!

Ekan ponnistin ilman kivunlievityksiä ja kyllähän se sattui just niin paljon kun sen voi kuvitella sattuvan. Koko ponnistaminen tuntui älyttömältä kun tunsi miten se vauva puskee tulemaan ja paikat paukkuu, välilihan leikkaus vain poltteli ja kirveli. Tokalla kertaa oli spinaali ja ponnistaminen oli se kivuttomin osuus, ei oikeasti edes mainittavan paljoa sattunut.

Kipeintä on supistukset ja nimenomaa avautumisvaiheen supistukset, ponnistusvaihe tuo ihanan euforisen helpotuksen supistuksiin.



näin ilman puudutuksia!



Tietenkin puudutteet vaikuttavat sitten kivun kokemiseen.