Te äidit, kenellä kaikki lapset samaa sukupuolta!

mutta en nyt sanoisi kateudeksi sitä tunnetta. enemmänkin vain mietiskelen että mitenköhän tuo juttu menee pojan kanssa.



t. kolmen tytön äippä

lapsi on lapsi, ihan yhtä uniikki oma itsensä sukupuolesta viis.Vaikka mulla on kolme lasta samaa sukupuolta, ovat he kaikki omia itsejään ja erilaisia.

mua vähän surettaa, että "äitien ketju" katkeaa, ja isovanhempana jään ehkä etäisemmäksi. Ainakin raskaus- ja vauva-aikana äidit yleensä tukeutuvat enemmän omaan äitiin kuin anoppiin... Mutta tietenkään en vaihtaisi lapsiani ;) Minun kuului varmaan saada kaksi poikaa ja tässä he ovat.

Ainakaan kenenkään toisen lapsia tai tilannetta. Omat lapset ovat kuitenkin omia lapsia sukupuolesta riippumatta. Mutta "mielikuvitusleikkiä" joskus käyn, että mitäs jos..? :) Ja se lienee sallittua.



t. neljän pojan äiti, rv 31 (eikä tulokkaan sukupuolesta tietoa, mutta viimeiseksi näillänäkymin jääpi)

Mulla 3 tyttöä (2, 4 ja 7). Jos ei olisi yhtään tyttöä, voisin kadehtiakin. Koska vaikkei sukupuolta saa toivoa, niin ekassa raskaudessa toivoin tyttöä, ja toisessa tytölle siskoa, kolmannessa toivoin käytännön syistä (tytölle oli vaatteita), mutta en olisi pettynyt poikaan. Ja tuskin tosi asiassa olisin pettynyt poikaan 1. tai 2. kerrallakaan.



Mutta en välttämättä tahtoisi 3 poikaa. Vaikka mulla on 2 poikamaista tyttöä (vanhin halusi harrastaa jalkapalloa) ja nuorimmasta en vielä tiedä, mutta tuntuu että samaa lajia on. Ei siis oo 3 prinsessaa hörhöissään ja vaaleanpunaisissa huoneissaan. Tyttöjen huoneet ovat esikoisella oman valinnan mukaan ruohonvihreän ja vähän on vatunpunaista. 2 nuorempaa nukkuu samassa huoneessa ja toinen huone on leikkihuone (puna-valkoinen, raikas).



Monet äidit joilla on poikia, on mulle sanoneet, että toivoivat myös tyttöä.

Mä odotan kolmatta tyttöä,enkä ole pettynyt laisinkaan...

Aika suppeaa olisi kitistä siitä,mitä sukupuolta tää elämä lahjoittaa meille,kun kuitenkin ollaan etuoikeutettuja ja onnekkaita siitä,että saadaan ylipäätänsä lapsia.

neljäs lapsi on mahdollinen, mutta en usko tyttöä tulevan sittenkään. Äiti/tytär-suhde jää kokematta, mihin olen oikeastaan jo sopeutunut.



Välillä mietin, toivoisinko tyttöä vain mekkojen ja muiden tyttötavaroiden ostohalun vuoksi, vai ihan oikeastiko omalle naiseudelle kaipaa jatkumoa. Poikamme ovat olleet vauvasta pitäen uskomattoman helppoja, söpöjä, hyvinkäyttäytyviä eikä perhe-elämä ole mennyt mitenkään kaaokseksi missään vaiheessa, tyttöjen kanssa tuskin olisin päässyt yhtä helpolla.

ja kuten kakkonen sanoi, ei sitä kadehdi, vaan korkeintaan miettii, että mitenkähän tuo hoidettais toisen sukupuolen kanssa.

Mulla on kaksi tyttöä ja sillä siisti. Lisää ei tule oli mitä merkkiä tahansa.

Meillä on 5tyttöä, kuudes ehkä jossain vaiheessa kun nuorimmainen on muutaman vuoden ikäinen. Ei kuitenkaan siksi, että haluttais poika vaan siksi, että yksi vauva ois vielä ihana ihan sukupuolesta riippumatta.



Meillä on suvussa muutenkin paljon enemmän tyttöjä, joten tähän ehkä jossain määrin osattiin varautua ja ärsytti aina sukulaisten ym. kommentit, että toivottavasti nyt saatte pojan tai toivotteko poikaa jne. Yksi lapsistamme meinasi kuolla, joten sen jälkeen viimeistään oltiin sitä mieltä, että tärkeintä, että vauva on terve ja hengissä, sukupuoli toissijainen. Kyllähän sitä jossain vaiheessa toivoi, että tulisi poika, niin saisi kokea senkin. Mutta aivan ihania nämä meijän prinsessat enkä yhtäkään pois vaihtais.

Enkä ole koskaan asiaa harmitellut. Lisää lapsia ei ole tulossa, jengi on koossa.

Mulla on kaksi tyttöä, jos olisivat poikia, niin sitten luultavasti toivoisin seuraavasta tyttöä.

Jos meille vielä yksi vauva tulee, niin tyttö kelpais, en tietenkään pojasta vähemmän tykkäis, mut tytön haluaisin.

En ole kateellinen niille, joilla on lapset eri sukupuolta. Olen ammatiltani lastensairaanhoitaja ja osaan arvostaa sitä, että lapset ovat terveitä. Meidän pojat ovat kaikki erilaisia luonteiltaan. Ehkä vaatteiden ostamisessa on se suurin ero, kun jää tyttöjen mekot ostamatta.



Kenenkään kohdalla ei ole ollut sukupuolitoiveita. Veljekset leikkivät todella hyvin keskenään.

en ole pätkääkään kateellinen. Olen ollut 100% tyyttyväinen kolmeen tyttäreen, enkä erityisesti ole poikaa halunnut. Poikia en ole pahemmin koskaan edes hoitanut, joten jo pelkkä vaipanvaihto on iso haaste...



Nyt olen raskaana ja tiedossa se, että poika tulossa. Ajatus tuntuu täysin vieraalta, suorastaan pelottavaltakin. Voin vain kuvitella ihmisten reaktiot vauvan synnyttyä, kun jo kolmannen tytön synnyttyä surkuteltiin, ettei tullut poikaa. Nyt varmaan sitten kuvitellaan meidän olevan onnemme kukkuloilla, olemmehan vihdoin "onnistuneet".

Eikä ole kateus herännyt, ei noita pikkulapsia tule ensisijaisesti ajateltua tyttöinä tai poikina vaan lähinnä iän mukaan "jaoteltuina" (vauvat, leikki-ikäiset, koululaiset jne).



t. kahden pojan äiti, enempää ei lapsia tule

Joka raskaudessa olen toivopnut tyttöä, mutta lapsen synnyttyä ollut aivan tyytyväinen tilanteeseen. Siinä, että lapset ovat samaa sukupuolta on niin monia hyviä puolia. Lapsille itselleen on varmasti mukavampaa, kun ovat samaa sukupuolta ja kasvavat toisilleen läheisiksi, kun ikäerokin on pieni ja kaveriporukat ja harrastukset yhteiset. Itse olen miesvaltaisella alalla ja muutrnkin aina tullut hyvin miesten kanssa toimeen (useinkin paremmin kuin naisten), joten olen nähnyt jopa jotain tarkoitusta siinä, että olen nimenomaan poikien äiti.



Haluamme ehkä vielä neljännen lapsen ja on aika yhdentekevää onko hän poika vai tyttö. Mutta jos olisi tyttö, huolettaa tuntisiko hän itsensä poikakatraassa ulkopuoliseksi. Eli en enää erityisemmin toivo tyttöä, enkä ainakaan kadehdi ketään tyttöjen äitiä. Toisaalta joskus katselen miten helppoja ja rauhallisia tyttölapset näyttävät olevan ja mietin olisiko tyttöjen äitinä päässyt paljonkin helpommalla. Mutta onhan kai tyttöjenkin kansaa omat ongelmansa ja usein itseäni ärsyttää suunnattomasti näiden "hienohelmaisuus", kitiseminen, kantelu ja seläntakana kiusaaminen mitä välillä näkee.



Eniten melkein ärsyttää se, että jotkut, joilla on lapsia molempia sukupuolia suhtautuvat jotenkin säälien ja ajattelevat, että itsestäänselvästi kadehtisin heidän tyttölapsiaan, vaikka oikeastaan olen tosi ylpeä komeasta poikakatraastani.

ihana poika kuitenkin syntyi luoksemme

Jos minulla olisi kaikki lapset tyttöjä, niin varmaan jossainmäärin kaipaisin poikaa ja olisin ehkä jopa aavistuksen pettynyt.



Jos kaikki lapset olisi poikia, en varmaankaan olisi osannut kaivata tyttöä.



Lapset meillä poika - tyttö - poika



Nyt toivomme neljättä lasta ja ekaa kertaa voin 100% rehellisesti sanoa, että ei mitään toiveita sukupuolesta, aivan sama kumpi tulis :)

Näin köyhälle tulee paljon halvemmaksi: polkupyörät, luistimet, vaatteet, kaikki voi kierrättää. Mutta auta armias jos välissä ois yksi "vääränmerkkinen" lapsi, silloin ei kierrätys enää onnistuisi. Ja lapsilla on paljon seuraa toisistaa kun ovat samaa sukupuolta, ja pienillä ikäeroilla. (kolme lasta)

Ja kyllä, minä olen aivan tyytyväinen ja iloinen siitä, että kaikki lapset ovat poikia. Inhoan vaaleanpunaista, joten en voisi edes pukea tytölle mitään kun kaikki kaupan tyttöjen vaatteet ovat vaaleanpunaisia.

Mutta jotenkin on sellainen fiilis, että poika seuraavastkin tulee. Ei se edes sanottavasti harmita, enkä kadehdi tyttöjen vanhempia. Se nyt vaan on elämän fakta, että lapseksi saa sen, joka tulee. :) Kolme poikaa on kuitenkin aika komea sarja, ei mitään valittamista sen suhteen. ;)