Te äidit, kenellä kaikki lapset samaa sukupuolta!

neljättä odotetaan ja ihan tuon taivaallinen kumpi tulokas on!



Äiti nauroi että tyttöä koitetaan kun kerrottiin viimesimmästä raskaudesta niin huokasin että poikaa ihan yhtälailla.



Olisihan se ihanaa ostaa jotain tyttömäistä mutta voihan sitä ostaa sitten itselleen! ;)

Kaksi tyttöä olen saanut ja olen heistä ikionnellinen. Nyt kolmannella kerralla on vilpittömästi sanoen vähiten väliä, kumpi tulee. En toivo erityisesti kumpaakaan sukupuolta. Olen onnellinen, että ylipäätään vielä saamme kolmannen ja toivon hänen olevan terve. Se kyllä ärsyttää, kun sukulaiset olettavat meidän haluavan poikaa ja tuntuvat toivovan sitä itsekin.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku haluaa tytön voidakseen osta hänelle tyttömäisiä vaatteita!? Joku vaatteiden ostaminen on kyllä todella pieni osa ihmisen elämää, ja minä ainakin pyrin järkevään kuluttamiseen, vaikka tyttöjen äiti olenkin. Tytöt itse kyllä ottaisivat prinsessamekkoja vaikka kaapit täyteen, mutta siinäpä sitten on vanhempien tehtävä asettaa fiksut rajat. :)

kyllähän sitä piti aikansa sulatella että meille ei nyt koskaan tullut sitä toista. Ja miehelle se tuntui myös olevan kova pala. Mutta yksilöitähän nuo lapset ennen kaikkea ovat, eivät vain sukupuolensa edustajia.

Ollaan tosi onnellisia että meillä on kaksi poikaa ja toisaalta oon tosi iloinen että ne on nimenomaan poikia eikä tyttöjä. Silti toisaalta mieltä kaihertaa se että vielä halausisin ehkä silti saada joskus tytönkin ja laittaa sen hiuksia ja kokea millaista on olla tytön äiti. en ole kateellinen mutta tiedän että jotain jää elämässä sivuun jos/kun en enään ikinä saa tyttöä. Sama homma on lapsimäärän kanssa,että tulen varmaan aina miettimään että millaista olisi ollut kolmen lapsen kanssa tai neljän ja millaisia nämä pienet olisivat olleet. Nyt taitaa kyllä kahteen jäädä kuitenkin.Mutta pitää olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on ja hyväksyä että vaikka tehtäisiin kuinka monta lasta niin välttämättä tyttöä ei saataisi.Tämä asia ei vaivaa minua silti oikeastaan koskaan. Suren kovasti erään ystäväni puolesta joka kelpuuttaisi vaan tytön lapsekseen. Ollaan tyytyväisiä kaikki siihen mitä meillä on. Kuitenkin koen olevani kuin lottovoittaja kun minulla on kaksi tervettä suloista pikkupoikaa.

En pysty karehtimaan molempien äitejä, en vaan vaihtaisi osaani. Olen ajatellut että nyt ne on tässä, meillä on ihana perhe.

Ei harmita, että ei ole poikaa/poikia.

Ja itseasiassa syy siihen, miksi en halua/uskalla tehdä kolmatta lasta on se, että se voisi mahdollisesti olla poika.



Tunnen elämäni erittäin rikkaaksi "tyttöseurassa", olenhan sellaisessa itsekin kasvanut.

Osaksi fiilikset siis voimakkaasti tunneperäisiä!