Ja taas mietin tänään kun luin nimen saaneita lehdestä...
...että tajuavatkohan ne vanhemmat joiden lapsilla on aksentti lapsen nimessä että mitä se tarkoittaa nimen lausumiselle. Vai onko kyse vain erikoisuuden halusta?
Esim. Amélie. Tämä kirjoitusasuhan tarkoittaa että nimi lausutaan Ameelie. Voihan tietenkin olla että vanhemmat oikeasti haluavat että ko. nimi lausutaan noin mutta luultavampaa lienee että aksentti on näyttänyt vain hyvältä.
Pikku juttu ja mitäpä se minua syyhyttää mutta joka viikko näitä näkee ja aina mietin mikä tässä on takana. Nimittäin jos tietäisin että jonkun lapsen nimi kirjoitetaan noin niin ääntäisin sen takuulla Ameelie. Ja sitten vanhemmat korjaisivat että "ei kun se on ihan Amelie".
Jos käyttää erikoismerkkejä lapsen nimessä niin olisi varmaan parempi tietää myös miten se nimi sitten sen myötä lausutaan. Ei ne erikoismerkit siinä huvikseen vaan ole.
Ugh.
Kommentit (22)
Mikä siinä on, että toisten antamat nimet lapsilleen on NIINSUURi haloo ja päänvaiva toisille.
Taidat olla tyytymätön omien lapsiesi nimiin ja purkaat sitä tuskaasi puuttumalla muiden nimiin.
Mikä siinä on, että toisten antamat nimet lapsilleen on NIINSUURi haloo ja päänvaiva toisille. Taidat olla tyytymätön omien lapsiesi nimiin ja purkaat sitä tuskaasi puuttumalla muiden nimiin.
...kuinka vanhemmat nostavat haloon siitä jos lapsen nimen lausuu väärin. Mutta mitäs jos vanhemmat aiheuttavat sen itse sillä että lisäilevät erikoismerkkejä lapsen nimeen tietämättä kuinka nimi sitten lausutaan. ;)
ap
Ja juuri mietin myös että tosiaanko haluavat että tuo nimi lausutaan Ameelie (tai Ameeli).
Amelie on kaunis nimi lausuttiin se sitten Amelie tai Amelii (juuri ruotsalaisittain niin kuin joku kirjoittikin). :)
Meidän kaveripiirissä yksi pariskunta sai lapsen ja nimeksi tuli Linnéa. Joutuivat sitten lähes jokaiselle sanomaan että ei, sitä ei lausuta Linneea vaan ihan Linnea. No miksi ihmeessä sitten se aksentti?
Ei kai kukaan anna lapselle nimeksi Nikokaan ja sano että oikeasti se on Miko.
vaan ranskankielen ääntämissääntöjen mukaan Amélie lausutaan Amelii. Aksentti ei vaikuta painoon vaan e:n ääntämykseen. Jos aksentin jättää pois nimi äännettäisiin Ranskassa suunnilleen Amölii. Suomessa sitä aksenttia ei edes tarvittaisi, kun meillä on vain yksi tapa ääntää e. Mutta mitä tehdään sen -lie-päätteen kanssa? Äännetäänkö niin kuin kirjoitetaan vai miten? Sekavaa!
Olen kuvitellut että jos lapsen nimessä on tuo aksentti niin sitten vähintään toinen vanhemmista on sukujuuriltaan ei-suomenkielinen ja näin ollen varmasti tietää miten nimi lausutaan.
Meidän lapsen toinen nimi on Amelie ja lausumme sen Amelii. Mutta emme pane pahaksemme jos se lausutaan Amelie. Etunimi onkin sitten Linnéa joka ruotsalaisittain lausutaan Linneea. Tosin jos joku haluaa sanoa Linnea niin sekin on ok. :)
Eipä kyllä mietitty kun nimiä annettiin että olisi niin monta versiota miten nämä nimet voi lausua. Me siis lausumme Linneea Amelii. Kumpikin nimi oli kulkenut suvussa pitkään joten sieltä napattiin ne (miehen suku on ruotsalainen ja kotikieli lapsella ruotsi).
Olen kuvitellut että jos lapsen nimessä on tuo aksentti niin sitten vähintään toinen vanhemmista on sukujuuriltaan ei-suomenkielinen ja näin ollen varmasti tietää miten nimi lausutaan.
Kun vaikka joku Maria Möttönen voi olla os. Maria Perez. Tai jotain. Joten vanhempien nimistä ei aina näy sitä ulkomaalaisuutta. Tai Mikko Virtasen äiti voi olla os. Beartix mikälieneeulkomaalainen.
Mutta muistelisin että tässä ap:n mainitsemassa tapauksessa kummankin vanhemman nimi oli kyllä ihan suomalainen.
Mutta ei noista satunnaisista tuttavista aina voi muistaa. Eri asia työkaverit, lapsen parhaat leikkikaverit etc....
apana kysyä ihmiseltä itseltään, miten hän nimensä lausuu, jos en itse tiedä. Olen ollut oikeudessa töissä ja ennen istunnon alkua mm. ulkomaalaisten tai (minulle) vieraita nimiä omaavien kohdalla kysyin "Ennen kuin varsinaisesti aloitamme, kysyn kantajalta/vastaajalta/todistajalta, miten te lausutte sukunimenne?"
Sitten on helppo puhutella kutakin henkilöä oikein. Siihen menee vain hetki aikaa, eikä tälläinen ole ihan "siviilielämässäkään" kovin vaikeaa kysyä.
Siihen menee vain hetki aikaa, eikä tälläinen ole ihan "siviilielämässäkään" kovin vaikeaa kysyä.
Taidanpa ruveta itsekin käyttämään. Tosin moni ei edes kysyttyään osaa lausua nimeä oikein (mutta kuten jo sanottu en ota siitä stressiä). Kun minulta kysytään mikä lapseni nimi on ja sanon että Linneea (eli siis Linnéa) niin vastaus on aina silloin tällöin "ai Linnea, kiva nimi". En lähde silloin korjaamaan vaan ajattelen että jos ovat läheisiä ihmisiä niin kyllä oppivat sen oikean lausumistavan ajan myötä tai sitten jos eivät ole niin mitä väliä. :)
Linnéan äiti
Nimeni on ihan tavallinen ja naseva, mutta jotkut katsovat asiakseen lausua sen keskimmäisen vokaalin pitkänä, vaikka nimestä on erillinen muotokin, jossa on kaksi vokaalia sillä kohdalla. Täytyykin jatkossa sanoa, että aksentitta, kiitos. Se on hienompaa kuin että vain yksi a, kiitos.
Vastaavasti lähiökuningattaret saa aksenteista uuden apuvälineen yksilöllisten nimien rustaamiseen perintöprinsseilleen ja -prinsessoilleen. Ni´co lausuttaisiin NiKko loppukiekaisulla kuten Aki ja Turo sen tekivät. Lievä mopooo!
Ja vaikka mulle sanottaisiin Linneea, silti varmaan selkäytimestä tulisi Linnea.
Sorry - kestäisi muutaman tapaamisen ennenkuin oppisin uudelleen tämän nimen ja sanomaan Linneea.
Pitäisi nähdä usein.
Ja kiitos sille joka valaisi tuosta oikeasta lausumistavasta ranskalaisittain (se -ö).
ap
on paljon esim poikamme on johan lausutaan ruotsalaisittain juuhan, no eikö ihmiset varsinkin virastoissa sano aina joohan tai johan. POJAN ÄIDINKIELI ON RUOTSI ja puhuu ainostaan RUOTISA. Sukunimikin on ruotsalainen... Nyt 15-vuotiaana hän on oppinut nauramaan jo että sanoitpa hassusti olen Juuhan!
kuinka nimi kirjoitetaan jos se lausutaan "amelii"
tapasin äidin jolla tuon niminen tyttö ja nimi mielestäni todella kaunis, kirjoitustapaa vain jäin miettimään
kuinka nimi kirjoitetaan jos se lausutaan "amelii" tapasin äidin jolla tuon niminen tyttö ja nimi mielestäni todella kaunis, kirjoitustapaa vain jäin miettimään
Samaa olen miettinyt...
Tosin jos sitten ranskalais (ja ruotsalais-) tyylisesti lausuttaisiin Amélie niin se olisi Ameeli eli viimeinen e jää pois. Jos haluaisi että se olisi Amelie myös lausuttuna niin sen pitäisi olla Amelié. Ja pelkkä Amelie lausuttaisiin Amelii.