Pelottaako ketään muuta ettei syntyvä vauva ole terve?:(

Koskaan ei voi tietää,onko lapsi terve.Sen riski on vain otettava ja katsottava mitä tuleman pitää.Ja mäkin välillä mietin noiden liikkeiden määrää.Yhdessä ketjussa kerran eräs äiti totesi,ettei hän meinannut omilla vauvoillaan liikelaskentaa tehtyä,ku liikkeitä oli niin vähän.Ja silti kait ihan terveitä vauvoja oli hänellä.Oletko tehnyt liikelaskentaa?Siis saanut ohjeen neuvolasta siihen?Juo jäävettä tai jotain muuta kylmää ja mene kyljelle makuulle ja aloita laskemaan käsi vatsalla.Sun pitäis tuntea 10 liikettä tunnissa vähintään.

Ota myös huomioon tämä,et vauvat on persoonia jo vatsassa!



T:odottava äiti,jolla down-riski vkolla 12 1/60 (ultrien mukaan terve tulossa!)

itsellä oli sellainen tilanne että vauva liikkui loppuraskaudessa tosi vähän verrattuna aikaisempiin lapsiin masuaikoina. Olin tietysti tosi huolissani vaikka lääkärit vakuuttivat kaiken olevan normaalia kun lapsi kuitenkin liikelaskennassa aina liikkui tarpeeksi. Synnytyksessä lapsi syntyi ja kiidätettiin heti pois, ehdin vain vilkaisulta nähdä. Lapsen hapetusarvot olivat heikot ja lapsi vietiin happikaappiin. Silloin rukoilin että jos vaan saan lapsen pitää jaksan vaikka mitä... rakkaus syttyi heti ja oli pelottavan voimakas... nyt vauva on ihana terve ja iloinen kaksikuinen..

Itsellä on kaksi lasta. Ensimmäistä odottaessa en uskaltanut ollenkaan luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, toisen lapsen odotuksen aikana tilanne oli hieman toinen, kun ensimmäisen kohdalla oli mennyt kaikki lopulta hyvin. Silti molempia odottaessa päällimmäisiä tunteita koko raskauksien ajan oli huoli, valitettavasti.



Esikoinen potki tosi paljon ja voimakkaasti, ja on ollut koko ikänsä tulta ja tappuraa mahan ulkopuolellakin. Kuopus muljahteli mahassa silloin tällöin, liikkeet oli vaimeita ja pariin kertaan kävin laitoksella kontrollissa, kun liikkeitä tuntui liian vähän. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja hän on luonteeltaan esikoista huomattavasti tasaisempi.



Jälkiviisaus ei auta mitään, mutta silti olisi kannattanut yrittää nauttia odotusajasta enemmän. Uskon myös, että jos äiti kovasti hermoilee, stressihormonit välittyvät myös lapseen. Yritä luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, ja miettiä mahdollisia ongelmia vasta sitten, jos niitä tulee.

up

Kyllä pelottaa kaikki mahdollinen. Seitsemäs raskaus alullaan. Ennestään yksi elävä ja yksi kuollut lapsi.

Tottakai pelotti. Kaksi lasta on ja toistaiseksi vaikuttavat terveiltä; 6v ja 2v.

Vammautuminen voi olla synnynnäistä, tapahtua synnytyksen yhteydessä tai sitten vaikka jossain onnettomuudessa jälkeenpäin elämässä. Ei voi tietää ja niin kauan kuin huoli ei kasva liian musertavaksi on mielestäni asia ok.

Omaa pelkoani lietsoi vielä se, että oma veljeni on vaikeasti vammainen; autistinen. Syntyessään katsottiin, että terve poika. Vuosia kului pari ja kolmevuotiaana saivat vanhempani diagnoosin. Harva ihminen oikeasti ymmärtää, että vammaisesta vauvasta kasvaa vammainen aikuinen. Veljeni on 26-vuotias, mutta edelleen kotona asuvana sitoo vanhempiani ja vaatii vahtimista 24/7. Käy kyllä toimintalaitoksessa pari kertaa viikossa (kerran viikossa yökylässä siellä), mutta vanhemmilleni ei koskaan tule tilannetta, että kaikki lapset olisi lentäneet pois pesästä ja saisi keskittyä ihan vain itseensä.

Älä tressaa, sekin on huono vauvalle.

Kaikkea voi tapahtua... Vauva voi olla valmiiksi sairas, vammainen, synnytyksessä voi vammautua, kotimatkalla sairaalsta voi joutua kolariin ja vauva vammautua...

Sinä voit huomenna kaatua ja katkasta koiven...

Elämä on vaarallista ja kukaan ei ole vielä selvinnyt siitä hengissä.

Kaikkea voi tapahtuu ja voi tapahtua... Pelko lisääntyy tiedon kanssa mitä voi tapahtua...

Silti pitää nauttia vauvoista, elämästä ja kaikist ihanista asioista...

Mua pelottaa nyt, että tytöilleni tapahtuu jotain kun kulkee illalla töistä kotiin...

Nauti loppuraskaudesta ja tulevasta vauvasta, turvallisia aikoja : )

Vanhan ketju, mutta nostan. Rv32 menossa ja olo on ihan hysteerinen. Pelkään ja mietin kaikkia virheitä mitä olen raskauden aikana tehnyt ja miten olen saattanut vahingoittaa vauvaa. En tiedä onko syynä joku hormonaalinen muutos vai pelottaako lähestyvä syntymä. Niin kauan, kun vauva on mahassa en tiedä, vaikka lapsi ei olisi terve.

Olin luottavainen ja rauhallinen siihen asti kunnes raskauden oltua reilusti yli puolivälissä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Tietenkin menin lukemaan netistä mitä se voi hoitamatta aiheuttaa raskaudessa ja panikoiduin. Lapsi syntyy pian ja sittenpähän selviää. Niillä mennään mitä on annettu.

Kyllähän sen järjellä tajuaa, että ei voi muuta kuin odottaa lapsen syntymää. Sittenkään ei vielä välttämättä moneen vuoteen tiedä onko kaikki ok. En pelkää mitään fyysistä sairautta tai poikkeamaa. Nykyään kaikkea voidaan hoitaa niin hyvin. Suurin pelko on joku älyllinen vamma. Tästä huolimatta lapsi olisi minulle rakas, mutta surettaa miten sellainen löytää paikkansa tässä maailmassa ja pärjää esim. sen jälkeen, kun olen itse kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pelotti. Kaksi lasta on ja toistaiseksi vaikuttavat terveiltä; 6v ja 2v.

Vammautuminen voi olla synnynnäistä, tapahtua synnytyksen yhteydessä tai sitten vaikka jossain onnettomuudessa jälkeenpäin elämässä. Ei voi tietää ja niin kauan kuin huoli ei kasva liian musertavaksi on mielestäni asia ok.

Omaa pelkoani lietsoi vielä se, että oma veljeni on vaikeasti vammainen; autistinen. Syntyessään katsottiin, että terve poika. Vuosia kului pari ja kolmevuotiaana saivat vanhempani diagnoosin. Harva ihminen oikeasti ymmärtää, että vammaisesta vauvasta kasvaa vammainen aikuinen. Veljeni on 26-vuotias, mutta edelleen kotona asuvana sitoo vanhempiani ja vaatii vahtimista 24/7. Käy kyllä toimintalaitoksessa pari kertaa viikossa (kerran viikossa yökylässä siellä), mutta vanhemmilleni ei koskaan tule tilannetta, että kaikki lapset olisi lentäneet pois pesästä ja saisi keskittyä ihan vain itseensä.

Autathan vanhempiasi, otathan veljesi luokesi yökylään jokus? 

Oli samat mietteet mutt 4 tervettä lasta sain <3

Sietääkin pelottaa. Ootko miettinyt mitä teet jos lapsi kuolee jossain vaiheessa, tai jää orvoksi, mitä lapselle sitten tapahtuu.

Mieti niitä raukka parkoja jotka ovat eka lastentarhassa töissä, sitten äitiys "lomalla" ja sitten lastentarhassa ja töiden jälkeen äitinä illan. Ei käy kateeksi!!!