Mikä vaivaa vanhempaa, joka ei pidä yhteyttä aikuiseen lapseensa?

siksi ei pidä yhteyttä...

mielenterveysongelmat, sydänjuuriaan myöten loukkaantuminen, joku alemmuudentunto...?

vaatimukset, joita ei koe haluavansa tai pystyvänsä täyttämään, esim. koskien lastenhoitoapua tai taloudellista apua.

mutta soitamme toisillemme noin 3-4 kertaa vuodessa ja näemme kerran tai kaksi. Olemme ihan hyvissä väleissä sekä isäni että hänen avovaimonsa kanssa ja olemme matkustelleetkin yhdessä, mutta yhteydenpito on kyllä todella vähäistä. Asumme ihan eri puolilla Suomea mutta enpä tiedä, näkisimmekö sen useammin, vaikka kilometrejä olisi vähemmänkin. Äitini kanssa olen taas viikottain tekemisissä ja hän käy meillä monta kertaa vuodessa, vaikka asuukin yhtä kaukana kuin isä.

Ei soita koskaan, puhun puhelimessa lähes aina vain äidin kanssa. Soitan hänelle isänpäivänä ja pystymme puhumaan yleisellä tasolla vaikka säästä.



Ollessani teini välimme olivat tosi huonot. Isä suuttui joka asiasta joka ei mennyt hänen pillinsä mukaan ja on samanlainen vieläkin. Kyläilyreissut pitää sopia viikkoja etukäteen ja isällä on aina kiire takaisin kotiin.



Riidan saa esim siitä ettei astianpesukonetta ole täytetty oikein. Isä oli jo ollessani lapsi sellainen, että alkoi huutaa naama punaisena ihan mistä asiasta tahansa. Joskus kävi jopa kiinni jos ei äiti ehtinyt väliin. Isää ei kuulemma kannattanut suututtaa, kun "se nyt vaan on tommonen".



Oikeastaan olen ihan iloinen siitä ettei tarvitse pakolla nähdä usein. Tuskin puhuttavaakaan kauheasti löytyy. "Muistatko silloin kerran kun otit niin kovaa niskasta kiinni että jäi jäljet?"

Väkisinkin piti tuputtaa kuulumisia. Sitten muutti jonkun naisen kanssa yhteen ja alkoi tavata lasta.