Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin olla ikuinen opiskelija!
08.07.2009 |
Olisi ihanaa, jos saisi opiskella koko elämänsä, työelämä ei kiinnosta ollenkaan. Olen ihan kauhuissani, koska minun pitäisi valmistua JO neljän vuoden päästä! :) Olen niin kiinnostunut monista asioista, ja haluaisin oppia kaiken niistä.
Onko täällä muita samanlaisia?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2009 klo 10:24"]
Minä taas inhosin opiskelua. Minulla oli suuria vaikeuksia käyttää satoja tunteja oppiakseni asioita, joista ehkä noin prosentin verran sit työelämässä kuitenkaaan tarvitsisin. En vaan pysty motivoitumaan sellaiseen, enkä nauttinut siitä, kun maailmassa on niin paljon opittavaa, jonka voi välittömästi soveltaa käytäntöön. Kurjakin duuni on usein parempi kuin opiskelu, koska a) se jää sinne työpaikalle, eikä jää takaraivoon nakuttamaan vapaa-ajalle b) siitä saa yleensä palkkaa. Onneksi on tutkinto suoritettuna, ja ONNEKSI en opiskeluaikana vielä tiennyt, kuinka hankala tällä tutkinnolla oli saada töitä! En ois saanut sitä ikinä tehtyä jos tietäisin sen minkä tiedän nyt!
Onko täällä ketään tutkijaa? Saako siinä opetella koko ajan uutta, entä onko se taloudellisesti hankalaa?
ap
mä olen tutkija. Tässä työssä saa ja pitää opetella ja opiskella koko ajan uutta. Tosin se sisältää myös monia sellaisia asioita, joita et ehkä sittenkään haluaisi ppetella. Hallntoa, byrokratiaa, kritiikinsietoa, epävarmuuden sietämistä.
talouspuoli on epävarma ja tohtorintutkintoon asti myös vähän haastava. Jatko-opintoihin on toki helpompi saada rahoitusta kuin postdokkeihin, mutta postdoc vaiheessa palkat nousevat, kun sinusta tulee "pätevä" ja dosenttitasolla palkat on jo ihan ok. Siis jos sietää epävarmuutta ja kilpailua, ja sitä tietoisuutta, että joka askelmalla kilpailu kovenee ja rahoituksen saannissa epäonnistuminen on todennäköisempää kuin edellisellä askelmalla. Mutta siis ei se ole niin paha ja toisaalta kilpailu on sillain reilua peliä, että se on avointa ja kaikkien tiedossa ja kuuluu pelin sääntöihin. Parhaat etenee, loput jää riviin tai vaihtaa sektoripuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei onnistu pakko jossain vaiheess mennä töihin. Jotta rahat riittää. Kummallinen euro kun ajaa ennen kotiäitinä olleet miehen tuloilla pärjänneet töihin.. huokaus.
Jos olis taloudellisesti mahdollista, niin takuulla minäkin opiskelisin mieluummin :)
En ymmärrä, kuinka kukaan saa motivoitua itsensä tekemään päivästä päivään samaa duunia, kymmenet vuodet perätysten. Ja sitten kituuttaa lopun aikansa pienellä eläkkeellä... (paitsi että jos opiskelis koko ikänsä, niin sittenhän se eläke vasta pieni oliskin!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy toivoa, että kun valmistun, niin saan mielenkiintoisia töitä. Ainakin ravaan sitten kaikilla työnantajan järjestämillä kursseilla ;) Tai ehkä jään yliopistolle tutkijaksi, mutta se on rahallisesti niin epävarmaa.
ap
Minä taas inhosin opiskelua. Minulla oli suuria vaikeuksia käyttää satoja tunteja oppiakseni asioita, joista ehkä noin prosentin verran sit työelämässä kuitenkaaan tarvitsisin. En vaan pysty motivoitumaan sellaiseen, enkä nauttinut siitä, kun maailmassa on niin paljon opittavaa, jonka voi välittömästi soveltaa käytäntöön. Kurjakin duuni on usein parempi kuin opiskelu, koska a) se jää sinne työpaikalle, eikä jää takaraivoon nakuttamaan vapaa-ajalle b) siitä saa yleensä palkkaa.
Onneksi on tutkinto suoritettuna, ja ONNEKSI en opiskeluaikana vielä tiennyt, kuinka hankala tällä tutkinnolla oli saada töitä! En ois saanut sitä ikinä tehtyä jos tietäisin sen minkä tiedän nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas inhosin opiskelua. Minulla oli suuria vaikeuksia käyttää satoja tunteja oppiakseni asioita, joista ehkä noin prosentin verran sit työelämässä kuitenkaaan tarvitsisin. En vaan pysty motivoitumaan sellaiseen, enkä nauttinut siitä, kun maailmassa on niin paljon opittavaa, jonka voi välittömästi soveltaa käytäntöön. Kurjakin duuni on usein parempi kuin opiskelu, koska a) se jää sinne työpaikalle, eikä jää takaraivoon nakuttamaan vapaa-ajalle b) siitä saa yleensä palkkaa. Onneksi on tutkinto suoritettuna, ja ONNEKSI en opiskeluaikana vielä tiennyt, kuinka hankala tällä tutkinnolla oli saada töitä! En ois saanut sitä ikinä tehtyä jos tietäisin sen minkä tiedän nyt!
Onko täällä ketään tutkijaa? Saako siinä opetella koko ajan uutta, entä onko se taloudellisesti hankalaa?
ap
Onneksi saa vielä hetken olla ennen kuin rajat tulevat vastaan :)
Tutkijan elämästä' tiedän vain sen verran, että enimmäkseen apurahojen varassa elellään, ja niiden saaminen on epävarmaa. Myös hakuprosessit vievät valtavasti aikaa. Kuitenkin, kun sellaisen saa, niin sillä elää vuoden suht huoletta, toki alasta riippuen. Lisäksi voi yrittää löytää opetustöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi tutkintoa jo suoritettu ja olen reilusti työelämässä. Tällä hetkellä tosin ekaa kertaa äitiysvapaalla... Mutta mulla on kolmaskin opiskelupaikka: Hanken. Sinne voi välillä käydä suorittelemassa jonkun kurssin, kun tuntuu, että haluaa opiskella. Sisään pääsee helposti. Kaksi muuta tutkintoa ovat ihan suomenkielisistä yliopistoista. Suosittelen siis noita ruotsinkielisiä kouluja. Niihin sisäänpääsy on helppoa. Ja ihan perussavolainen olen, enkä mikään kaksikielinen.
halua päästä käyttämään oppimaasi tosielämässä?
Mutta haluan myös opiskella. Mahdoton yhtälö? :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu on ihanaa! On mahtavaa oppia kaikkea uutta ja ihmeellistä. : )Rakastan myös sitä yliopiston yleistä ilmapiiriä. Samoin kirjastossa on ihana selailla kirjoja ja miettiä, että minkäs lukis seuraavaksi...
Itse opiskelin sosiologiaa. Nyt olen kotiäitinä kolmen pienen kanssa, mutta olis kiva vaikka ensi vuonna pyrkiä jatko-opiskelemaan. Rahasta vaan on kaikki nyt meillä kiinni. : (
mutta se ehkä johtui enemmän siitä, että työelämä oli niin vierasta ja kesätyöt yms. eivät olleet ollenkaan omaa alaa ja tuntuivat raskailta. Mutta sitten kun pääsin työelämään, olen tykännyt kovasti. Työt tehdään työaikana, eikä vapaalla ole stressiä lukemattomista kirjoista jne. Toki voi lukea ja suorittaakin vaikka mitä jos haluaa, psykologiassa ei aiheet lopu.
t. tyytyväinen psykologi, työssä yli 10v
Maksaako/järjestääkö työnantajasi jotain kursseja ja muita? Vai onko kaikki osaamisen "päivitys" jne. oman opiskelun varassa? Tiedätkö mikä tilanne psykologeilla yleensä on tämän suhteen?
ap
Alue: Aihe vapaa
Mäkin haluun. Hittoako töissä, haluan vaan oppia uutta ja elää sitoutumatta mihinkään (asuntolaina ja avioliitto ja muut aikuisuuden tunnusmerkit). Ja kun en halua sitoutua, en tarvi kauheasti rahaakaan. Loistavaa, elän siis askeettisesti opiskelijana loppuelämäni.
En tätä kyllä rehellisesti kenellekään tunnustaisi, ei varmaan kuulosta kauhean ihailtavalta tulevaisuudensuunnitelmalta juuri kenenkään korviin. Saati kunnianhimoiselta