Lue keskustelun säännöt.
Ma en kesta enaa, verenpaineet taivaissa kun niin paha stressi!!!!!!!!!!!!
07.07.2009 |
Me olemme muuttamassa toiseen kaupunkiin taman kuun lopussa, mies aloittaa siella tyot jo ensi maanantaina (jolloin hanen pitaa sitten panostaa tyohonsa 200%), oma asuntomme on irtisanottu kuun loppuun MUTTA emme ole loytaneet uutta asuntoa!! Tanaan mies kavi katsomassa erasta taydellista taloa mutta samalla naytolla oli 4 muutakin pariskuntaa ja kaikki olivat kiinnostuneita laittamaan hakemuksen.
Tama uusi kaupunki on 120km paassa ja huomiseen mennessa asuntovalitykseen pitaisi toimittaa kaikki tarvittavat paperit, faksit eivat kelpaa vaan taytyy olla alkuperaiset ja varausmaksu kateisena, eli huomenna olisi taas mentava sinne paikanpaalle... Siis helveta mulla ei riita pinna enaa! Haluaisimme tuon talon, olemme kayneet katsomassa niin monta taloa ja aina ne ovat viety nenamme alta tms niin alkaa usko loppua!
Taalla asuinmaassamme loppuu koulut vasta ensi viikon lopulla ja sita ennen olisi siis loydttava koulukin jos meinaisi sita ehtia katsomaan. Mutta sita ennen oltava osoite.
Paa leviaa. Tsempatkaa mua!!!!!!!!!!!
Kommentit (5)
ihan täysin, että vatsanpohjassa kiertää varmaan koko ajan ilkeä olo... kuinka kaikki oikein järjestyy jne.
Ja vielä tollainen raivostuttava oharintekijä-välittäjä kiusana.
Mutta: väliaikaisjärjestelyt voivat olla ihan ok vastaus - ärsyttävän vaivalloisia joskus, mutta jos kestää vain vähän aikaa löytää se oikea talo, niin sitten sitä vaan kärvistelee hetken jossain.
Nostan hattua teille, että olette noin rohkeasti liikkeelle lähdössä. Eikö uusi työnantaja auta perhettänne asioiden järjestelyissä? Kuulostaa niin paljolta tuo järkkäiltävän määrä.
Mutta kyllä te selviätte! Tsemppiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu tassa vaiheessa etta kaikki menee pain mantya! Ja kamala paniikki asioista kun talon pitaisi loytya ja PIAN. Mies vaihtaa tyopaikkaa, sisaisesti yhtiossa ja yhtio kylla maksaa muuton mutta vaikea heidan olisi meille taloa valita..
Huh huh... eika tata stressia helpota sekaan etta huomasin pari viikkoa sitten olevani raskaana! Erittain toivottu raskaus, mutta silti, aika hyva sauma ;o)
Kun pää alkaa hajota, ajattelen jotain todella ikävää tilannetta menneisyydestä jolloin panikoin samalla tavalla.
Mietin kuinka kauan sitä kesti ja mikä oli tilanne kuukauden/kahden päästä?
Selvisinkö ehjin nahoin?
Jo vain!
Tämä tapa tsemppaa minua jaksamaan ja toimimaan yli niiden kusisten paikkojen silloinkin, kun tuntuu ettei ulospääsyä ole.
Tsemppiä!
Kun pää alkaa hajota, ajattelen jotain todella ikävää tilannetta menneisyydestä jolloin panikoin samalla tavalla. Mietin kuinka kauan sitä kesti ja mikä oli tilanne kuukauden/kahden päästä? Selvisinkö ehjin nahoin? Jo vain! Tämä tapa tsemppaa minua jaksamaan ja toimimaan yli niiden kusisten paikkojen silloinkin, kun tuntuu ettei ulospääsyä ole. Tsemppiä!
Ottaisitko itse stressia tallaisessa tilanteessa?? Viime viikolla mentiin katsomaan erasta asuntoa koska olimme varmoja etta se halutaan, ja 5 minsaa ennen nayttoa valittaja soitti etta eivat paasekaan nayttamaan! Olimme ajaneet varta vasten tuon asunnon takia 120km. JA ennen kuin lahdimme ajamaan soitimme ja varmistimme nayton ja silloin meille sanottiin etta kylla, naytto onnistuu. Turha reissu siis.
Ja tilannetta ei helpota se etta molemmat tyoskentelemme tayspaivaisesti ja joudumme ottamaan vapaata noihin nayttoihin.
Lapsienkin kannalta ihan kamalaa jos eivat ehdi tutustumaan uuteen kouluun ennen koulujen alkua!