Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäöstään ja kunnostaan huolehtimattomat
26.05.2008 |
vetävät aina roskat nokkaan kun edes kysytään mikset huolehdi itsestäsi ja aina sama virsi "minusta pitää tykätä juuri tällaisena, mieheni pitää rakastaa minua vaikka olenkin 127 kg enkä 57 kg kuten naimisiin mennessä, sisäinen kauneus on tärkeintä, minä asetan sentään lapset ja kodin itseni edelle jne.....MIksi näin? Eikö voi myöntää ettei näe itsestään huolehtimista vaivan arvoisena?
Kommentit (58)
Ei minullakaan ole ikinä mahdollisuutta saada lapsenvahtia, silti liikun 4-5 kertaa viikossa. Lapsilla on isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisille puhtaudesta ja terveydestä huolehtimista.
Itse en koskaan meikkaa tai laita hiuksia mutta mielestäni huolehdin itsestäni koska olen puhdas, hiukset on harjattu enkä myöskään ole ylipainoinen. Olen tyytyväinen itseeni eikä meikkaaminen tai muu laittautuminen saisi minua tuntemaan oloani paremmaksi tai viehättävämmäksi.
Sanoin, että minulla ei ole asian kanssa ongelmia, mutta suomikin on täysin yksinhuoltajia sekä perheitä tunnen vaikka kuinka jossa mies on töissä. Ei kaikilla ole perus 8 tunnin työpäiviä esim yrittäjät, työmatkalaiset jne.
Seuraavaksi varmaan sanot, että näiden oma moka kun valitsi 10 vuotta sitten väärän miehen.
Jos ajattelen itse tulevaa työtäni mitä minun on pakko mennä tekemään, jotta voi elättää perheensä niin siihen liikunnan yhdistäminen on vaikeaa vai miltä kuulostaa lapset jotka ovat aina hoidossa tai äidin luota pois. Itse palaan kotiin 17 aikaa. Lapset nukkuvat jo 20. Minulla on siis vain 3 tuntia aikaa olla heidän kanssaan ja jos tuohon vielä tekisi lenkin tai salille menon kotoa niin näkisin lapsia vain 1-2 h/pv. Aika mitätön aika.
Toki voi mennä sitten klo 20-20.30 kun lapset menevät nukkumaan, mutta pitkää päivää tekevälle voi olla sekin haaste. Itse ainakin käyn suihkussa ja teen kotityöt loppuun jA 10 oltava jo nukkumassa koska herätys klo 05.
Teen aivan normaalia perusduunarin työtä, mutta sitä se elämä on kun kaikkien on valittava jokin työ tässä yhteiskunnassa. Minulla se käsittää 8.5 tuntia töitä, päiväkotiin viemiset ja hakemiset sekä pienet työmatkat. Siinä voi sitten miettiä millä välin sitä harrastaa, onko se puolisollekaan oikea tapa jos tulen klo 17 kotiin ja häivyn samantien. Hän hoitaa lapset nukkumaan ja palaan itse sänkyyn suoraan. Siinä voisi unohtaa parisuhteenkin.
värjäyttämässä kulmani ja ripseni kosmetologilla. Mitä sanoi mies, polvistuiko suutelemaan jalkojani ja palvomaan uutta hehkuani? Kommentti oli "Mitä sulle oikein on tehty, näytät oudolta?"
Pointtini oli vaan se, että miten tärkeänä pidämme mitäkin asiaa, miten paljon uhraamme aikaamme omaan itseemme, kuinka ison merkityksen antaa ulkoisille seikoille. Onko se mahdollisesti pois jostain muusta, lapsista tms.
No, se että jättää epäterveellisen ja lihottavan ruoan syömättä ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, aikaa jää muullekin kuin mässäilylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointtini oli vaan se, että miten tärkeänä pidämme mitäkin asiaa, miten paljon uhraamme aikaamme omaan itseemme, kuinka ison merkityksen antaa ulkoisille seikoille. Onko se mahdollisesti pois jostain muusta, lapsista tms.
Minä olen tavannut varmaan sata perheenäitiä joka ilmoittaa ettei ole aikaa liikunnalle. Miksi he kuitenkin kertovat edellispäivän saippuasarjojen juonenkäänteet, pyytävät työpäivän jälkeen shoppailemaan (vaikka aikaa ei ole kuin työlle ja perheelle)?
En siis tarkoita että kaikkien pitäisi olla himoliikkujia, inhoan vaan tekosyitä ja selittelyjä kun totuus on se että ei jaksa/viitsi liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saippuasarjojen suhteen olet kyllä täysin oikeassa, se jos mikä on ajan haaskaamista tärkeämpien asioiden kustannuksella!
Minä olen tavannut varmaan sata perheenäitiä joka ilmoittaa ettei ole aikaa liikunnalle. Miksi he kuitenkin kertovat edellispäivän saippuasarjojen juonenkäänteet, pyytävät työpäivän jälkeen shoppailemaan (vaikka aikaa ei ole kuin työlle ja perheelle)?
En siis tarkoita että kaikkien pitäisi olla himoliikkujia, inhoan vaan tekosyitä ja selittelyjä kun totuus on se että ei jaksa/viitsi liikkua.
Minä huolehdin itsestäni niin, että käyn päivittäin suihkussa, minulla on puhtaat hiukset, huolehdin ihostani, pukeudun puhtaisiin siisteihin, vaatteisiin,jotka tosin eivät ole mitään viimeisen muodin mukaisia, mutta sopivat minulle. Aamuisin laitan ripsaria, mutta en muuta meikkiä kuin erityistilanteissa. Dödö tietysti kuuluu asiaan kuten myös hampaiden harjaus. Aamuisin minulla menee n. 10 minuuttia pukeutumiseen ja "laittautumiseen". Tunnen olevani varsin hyvässä kunnossa ja viehättävä. Olen tyytyväinen itseeni.
Mitä kuntoiluun tulee niin minullakin on kolme lasta, mutta minulle lapset eivät ole este liikkumiselle. Hötyliikunta on parasta liikuntaa. Minun liikkuimiseni koostuu kävellen tehtävistä puistoreissuista: 15 min suuntaansa, kaksi isointa (5 v ja 3v) polkevat pyörää ja kuopus matkaa rattaissa. Ihan reippaasti saa kävellä ja jos haluan lisää tehoa laitan nilkkapainot. Kotona otan siivouksen hikijumpan kannalta ja onnistuu kotona kuntopiirityyppinen treenaus jos vaan viitsii. Iltaisin pääsen käymään lenkillä koiran kanssa jos haluan kun mies on kotona lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tarttuisin mieluummin kuntopuoleen. Jos on hyvässä kunnossa yleensä näyttääkin hyvältä ja virkeältä ilman hirveää sotamaalausta. Minullakin on iso perhe, mutta lenkkeily ym. kuntoiluajan (lenkkiin menee 45-60 minuuttia per päivä) otan jostain muusta vähemmän tärkeästä. En esimerkiksi katso lainkaan telkkarin saippuasarjoja. Viihdyn kehossani hyväkuntoisena ja jaksan olla parempi äiti lapsilleni. Lapsilla on isäkin, jonka kanssa vuorotellen voidaan lenkkeillä ja välillä otetaan lapset mukaan ja mennään yhdessä lenkille.
Pointtini oli vaan se, että miten tärkeänä pidämme mitäkin asiaa, miten paljon uhraamme aikaamme omaan itseemme, kuinka ison merkityksen antaa ulkoisille seikoille. Onko se mahdollisesti pois jostain muusta, lapsista tms.
No, se että jättää epäterveellisen ja lihottavan ruoan syömättä ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, aikaa jää muullekin kuin mässäilylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ehkä se ei muokkaa vartaloa silminnähden, mutta kyllä se on ihan hyväksy sydämelle ja keuhkoille.
Itse ajattelen että minulla on velvollisuus huolehtia terveydestäni, koska perheeni tarvitsee minua, mutta olla koko ajan tosi 'nättinä', hohhoijaa, en ole niin pinnallinen ihminen
-lapset
-rakkaus
-parisuhde
-luottamus
-ystävät
-terveys
-ulkoiset seikat
minulla näin! Terve voi olla vaikkei itseään rääkkääkkään salilla kerran viikossa tai meikkaa itseään joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestään huolehtiminen ei ole lapsilta pois vaan jostain muusta. Naisten pitäisi ajatella enemmän omaa jaksamistaan ja hyvinvointiaan kaikkien muiden ohella.
Tosin tässä arjen pyörityksessä ja moninaisissa vaatimuksissa se on joskus aika hankalaa. Moni kun pitää lasten ja työn vaateita tärkeämpinä, ja tunnetusti muo kaksi asiaahan voivat helposti viedä koko hereilläoloajan ja enemmänkin.
Minusta naisten pitäisi olla sallivampia toisilleen. Pitäisi sallia sekin, että aina nainen ei voi antaa aikaa itselleen ja olla parhaimmillaan, vaan muiden asioiden parissa uurastava nainen saisi joskus olla vähemmän hehkeä eikä naisen vastuulla olisi ympäristön viihtyisyys - naisen ei tarvitse tälläytyä jotta muut kanssaihmiset ympärillä voisivat lepuuttaa silmiään huolitellussa naisessa.
Miksi naisen pitää suorittaa kaikessa ja vielä tuntemattomillekin olla silmänruokana? Miksi ladata naiselle näin hurjat vaatimukset? Eikö se ole jo kohtuutonta?
Eikö voisi sallia äideille ja naisille päiviä, jolloin voisi keskittyä sillä hetkellä tärkeimpänä kokemaan asiaan ja jonain muuna päivänä sitten siihen omaan aikaan ja omaan virkistäytymiseen? Kamalat paineet tulee jo siitä, että pitäisi olla koko ajan ajattelemassa itseään ja omaa vointiaan.
Pidän tärkeämpänä työpäivän jälkeen olla lasteni kanssa kuin lähteä harrastamaan liikuntaa. Lapsia on eri-ikäisiä (tietysti), ja kaikilla omat tarpeensa. Pienemmät tarvivat lähinnä sitä syliä ja läsnäoloa, isommilla on kaikenlaisia juttuja läksyjen, harrastusten ym. asioiden kanssa jossa tarvivat äidin apua ja kuuntelijaa ja mitä milloinkin. Plus että haluan olla kärryillä heidän elämästään itsekin.
Sitten on kotityöt. Näin isossa perheessä ne on pakko tehdä, muuten kaaos on hirveä. Ja vaikka lapset ja mies tekevät osuutensa, yleensä menee niin että kun kaikki pakollinen on vihdoin tehty, kaadun umpiväsyneenä sänkyyn ja yöunille. Totta, pidän riittävää yöunta ja lapsia tärkeämpänä kuin sitä liikuntaa, mikä myös olisi tärkeää mutta valitettavasti tässä elämäntilanteessa aika mahdotonta toteuttaa muuten kuin satunnaisesti.
-lapset
-rakkaus
-parisuhde
-luottamus
-ystävät
-terveys
-ulkoiset seikatminulla näin! Terve voi olla vaikkei itseään rääkkääkkään salilla kerran viikossa tai meikkaa itseään joka päivä.
Samaa mieltä, tosin järjestys on vähän erilainen, kun terveys on ylempänä kuin mm. ystävät.
Mutta miksi pitäisi keskittyä vain pariin ylimpänä olevaan asiaan? Varsinkin kun ne muut tukevat toisiaan? Minun listallani joku yhteiskunnalliset asiat on aika alhaalla, mutta silti jaksan osallistua yhden järjestön toimintaan. Liikunta on huomattavasti ylempänä.
Ja salilta käyn hakemassa nätin kropan lisäksi energiaa ja kivuttoman niska-hartiaseudun ;)
Jos suhteen toimivuus on siitä kiinni olenko viimeisen päälle laitettu vai en, niin ei hyvin mene. Olen juuri laihduttanut 10kg ja olen nyt ihan hyvässä kunnossa. Silti paras mitä mieheni sanoi viimeksi eilen että: rakastan sinua ylikaiken, olit sit 10kg isompi tai pienempi. Sanoi kyllä että laihtuminen on ollut edukseni mutta rakkaudenmäärä ja kiintymys toiseen ei ole ulkoisista seikoista kiinni. Olen ylpeä miehestäni joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen. Ihanne mies.
Tämä vallitseva pinnallisuus ja omahyväisyys tässä nyky-yhteiskunnassa vähän jopa suututtaa.