Ulkonäöstään ja kunnostaan huolehtimattomat

Ikää 28v.

Herään joka työaamu 5.50, menen suihkuun, juon kahvit, laitan hiukset ja kevyen meikin, puen. Lapsille ei tarvi onneksi muita aamutoimia tehdä kuin pikaiset aamupesut ja vaatteet päälle. Kotoa lähdetään klo 7.15.

Kotona ollaan sitten klo 16 aikoihin. Lenkille lähden klo 20 aikoihin, kun lapset on menneet nukkumaan ja mies jää valvomaan heidän untaan.

Hyvin ehtii siis 2 lapsen työäiti hoitaa sekä omaa kuntoaan ja ulkonäköään että lapsiaan.

Niin ja ps. meillä syödään vain kotiruokaa ;)

Oletteko yhden lapsen 20-vuotiaita äitejä? Oma äitinne tulee hoitamaan yhtä ainoaa pikkuistanne aamuisin, että saatte valaa massat naamaanne rauhassa? Vai oikeastiko joku 3 lapsen työäiti tällää aamuisin, herää puoli viideltä ehtiäkseen suihkuun, fööniin, meikille, lasten aamutoimiin..?

Täällä vallitsee ihmeellinen tapa aina kärjistää kaikki:

Meikkaaminen joka päivä = vain meikkaamalla on kelvollinen

Joku meikkaa= tällää kilo- ja tuntitolkulla naamaansa äidin avustuksella

lukea aamulehtensä ennen hiekkalaatikolle menoa kuin siitä, ehtiikö äiti laittaa meikit naamaan?

tavattoman arvostettua?

Kuka täällä arvostaa äitejä, joilla on aikaa lukea tai kohentaa kielitaitoaan, harjoitella jonkin nstrumentin soittoa tms. muuta toimintaa kuin oman kunnon ja ulkonäön kohennusta?

Aina kun täällä otetaan puheeksi hyvän ja aikaansaavan naisen ja äidin ihanne, nousee esille vaatimus ulkonäköön keskittyvästä toiminnasta tai sitten kilpaillaan siivouksen ja kotiruoan avulla.

Eikö meistä naisista muka ole muuhun? Tässäkö ovat meidän elämän keskipisteet ja haasteet?

kuin siitä, ehdiikö tämä laittaa meikit naamaan ennen hiekkalaatikolle lähtöä?

Minäkin ajattelin ennen, että itsensä pynttääminen on huijaamista: ellei mies näe todellista kauneuttani, omapahan on tyhmyytensä. Nyt olen kuitenkin tajunnut, kuinka tärkeä merkitys sillä on että pitää itsensä huoliteltuna. Se on kohteliasta ympäristöä kohtaan, ja ennen kaikkea, se tekee olon paljon mukavammaksi! Se on taatusti vaivan arvoista, koska se nostaa itsetuntoa. Mieskin voi olla ylpeä.



Oli nainen luonnonkaunis tai ei, minusta on ihailtavaa, kun joku osaa käyttää edukseen sen mitä sattuu olemaan. Olisi sääli heittää ison osan naiseuden ilosta hukkaan... kun ajattelee, kuinka erilaisen näköinen joku nainen voi olla jos hän käyttää aina vaan verskoja ja ylisuurta T-paitaa, ei laita hiuksiaan eikä meikkaa, ja on mahdollisesti muutama ylikilo - sen sijaan että tyyli olisi raikas ja naisellinen!



Kun minä tein muutoksen ulkonäössäni, miehet huomasit minut kuin olisin uusi ihminen. En käyttänyt minihameita tai muuta sellaista, mutta tiukkoja farkkuja kylläkin. Värjäsin hiukset ja jaksoin suoristaa niitä. Miesten päät kääntyivät ja moni vislasi tai sanoi ihaillen: "että voi olla nainen kaunis..." jne. Se tuntui mukavalta! :) Sitä ennen kukaan ei huomannut minua.



Silti en viitsi joka päivä laittautua, mutta välillä sentään. Kesäaikaan se on helppoa, mutta talvella en voi itseäni mitenkään kehua... ei paljon kiinnosta, kun on kuitenkin toppatakki päällä ja pipo silmillä :] Silloin en näe vaivan arvoiseksi kipittää jossain nilkkureissa, olen kuitenkin pohjimmiltani yhä mukavuudenhaluinen. En kuitenkaan nauti siitä kun näytän juntilta, mutta joskus käytännöllisyys menee edelle, vaikka eihän ulkonäön ja mukavuuden tarvitsisi olla toisaan pois sulkevia...



Tyttärelleni haluan opettaa, että naisena on mukava olla ja sitä kannattaa sopivasti korostaa - ja että hän voi pistää paremmaksi kuin äiti talvisaikaan. Kunhan rahat riittää. Se voi muuten olla rahaavievää puuhaa, ja tiedän että moni perheenäiti panostaa mieluummin koko perheeseen kuin vain itseensä.

tavattoman arvostettua?

Kuka täällä arvostaa äitejä, joilla on aikaa lukea tai kohentaa kielitaitoaan, harjoitella jonkin nstrumentin soittoa tms. muuta toimintaa kuin oman kunnon ja ulkonäön kohennusta?

Aina kun täällä otetaan puheeksi hyvän ja aikaansaavan naisen ja äidin ihanne, nousee esille vaatimus ulkonäköön keskittyvästä toiminnasta tai sitten kilpaillaan siivouksen ja kotiruoan avulla.

Eikö meistä naisista muka ole muuhun? Tässäkö ovat meidän elämän keskipisteet ja haasteet?

itse olen äitiyden valinnut, ja haluan olla hyvä äiti. En halua loistaa sillä,että kaikki puhuvat kuinka hyvältä näytän, ja kuinka jaksan huolehtia itsesäni, harrastaa sitä ja tätä. Itse arvostan ihmisiä, jotka huolehtii perheestä, kodista, parisuhteesta Oma aika tulee pian, sitten kun lapset eivät ole enää näin pieniä.

Toki pidän huolen siitä, etten näytä epäsiistiltä, mutta se vie aikaa vain 5-10 minuuttia. Tämä on mulle onnea, en olisi onnellinen jos kasaisin paineita niskaan ulkonäöstä, ja miettisin aina aamuisin mille näytän toiste silmissä.

Meitä ihmisiä on niin erityylisiä, sekä eriajatusmaailmalla varustettuja, ettei samaan mielipiteeseen pääse ikinä. Kaikille ei ole onnea se, mikä toisille on.

Miksi pitää tällätä toisten mieseten takia. Kokeeko nainen jotenkin ylemmyyttä, jos miesten päät kääntyy perään? Eikait sitä nyt muita mieheiä varten laiteta, vai tekeekö monikin niin???

Mulle on tärkeää että oma mies hyväksyy mut sellasena kun olen. Meikkasin tai en. Olen pihalla verkkarit tai farkut jalassa. Muiden mieseten katseilla ei ole tippaakaan merkitystä.

Olen kyllä ihmetellyt, kuinka jotkut naiset jaksavat laittaa aamuisin hiuksetkin taidokkaasti. Meikkaamiseen ei mene kuin viitisen minuuttia, se ei ole liikaa vaadittu... Sitä voi näyttää huoliteltulta ilman että siihen käyttää kolme varttia joka aamu! Kunhan on puhdas ja siistin näköinen.



Jos laittautumiseen menisikin paljon aikaa, näkisin että se on vain ajan organisointikysymys: illalla voi kukkua vähemmän, niin jaksaa sitten aamulla nousta pirteämpänä!

Liikun paljon, kuljen puhtaissa ja siisteissä vaatteissa, pidän hygienistani huolta. Meikkaa en milloinkaan, se ei ole vaan minun juttuni. Siksi huvittaakin miten meikkaamista pidetään lähes aina välttämättömänä mikäli haluaa olla kaunis. Luonnonkauniina oleminen on minun juttuni ja siitä huolimatta saan vähän väliä kuulla hyvästä ulkonäöstäni. En ylpeile millään mutta koen olevani tällaisena enemmän oma itseni ja persoonani.

Ymmärrätkö sinä, että jollakin toisella riittää aika ja energia kaikkeen tähän? Omaan ulkonäköön ja hyvään kuntoon, kotiin, perheeseen, puolisoon...

En koe olevani mikään superihminen, mutta minä ehdin olla läsnä lapsilleni kaikki illat ja viikonloput. Ehdin myös panostaa parisuhteeseen mieheni kanssa. Ehdin liikkua ja näin pitää kunnostani huolta, Ehdin myös joka päivä viettämään 15 minuuttia hiukset ja naaman kuntoon laittaen. Minusta on suoraan sanottuna naurettavaa väittää, ettei ehtisi tehdä kaikkea tätä. Ehtii jos haluaa. Joku ei halua, mutta silloin on turha väittää että vaikkapa liikkuminen jää siksi pois kun "haluaa keskittyä olemaan hyvä äiti". Liikunnankin voi ajoittaa niin, ettei se ole perheeltä pois. Jne.

i]

itse olen äitiyden valinnut, ja haluan olla hyvä äiti. En halua loistaa sillä,että kaikki puhuvat kuinka hyvältä näytän, ja kuinka jaksan huolehtia itsesäni, harrastaa sitä ja tätä. Itse arvostan ihmisiä, jotka huolehtii perheestä, kodista, parisuhteesta Oma aika tulee pian, sitten kun lapset eivät ole enää näin pieniä.

Toki pidän huolen siitä, etten näytä epäsiistiltä, mutta se vie aikaa vain 5-10 minuuttia. Tämä on mulle onnea, en olisi onnellinen jos kasaisin paineita niskaan ulkonäöstä, ja miettisin aina aamuisin mille näytän toiste silmissä.

Meitä ihmisiä on niin erityylisiä, sekä eriajatusmaailmalla varustettuja, ettei samaan mielipiteeseen pääse ikinä. Kaikille ei ole onnea se, mikä toisille on.

Kunnolliset meikit maksaa, samoin korut, laukut etenkin ja jatkuva vaatteiden uusiminen. Ja mistä se on pois: lapsilta!

laitan kyllä itseni joka aamu, koska olen sellaisessa työssä, että täytyy, mutta en silti ajattele että se tekisi minusta jotenkin hyvän ihmisen. Tai vaimon.



Jos ihminen antaa ulkonäkönsä räjähtää, vaikka työ, luottamustoimi tai muu tilanne muuta vaatisi (kuten joku ylempänä ketjussa kuvasi), olisin *huolissani* hänestä ja hänen henkisestä voinnistaan paheksumisen sijasta!

- palkkatyö

- kotityöt

- ulkonäkötyö



minusta on ihan piristävää että jotkut naiset uskaltaa kapinoida moista vastaan!

"Kuka täällä arvostaa äitejä, joilla on aikaa lukea tai kohentaa kielitaitoaan, harjoitella jonkin nstrumentin soittoa tms. muuta toimintaa kuin oman kunnon ja ulkonäön kohennusta?"



Minä ainakin arvostan! Paljon enemmän kuin jotain ripsivärinvääntäjää!

vetävät aina roskat nokkaan kun edes kysytään mikset huolehdi itsestäsi ja aina sama virsi "minusta pitää tykätä juuri tällaisena, mieheni pitää rakastaa minua vaikka olenkin 127 kg enkä 57 kg kuten naimisiin mennessä, sisäinen kauneus on tärkeintä, minä asetan sentään lapset ja kodin itseni edelle jne.....MIksi näin? Eikö voi myöntää ettei näe itsestään huolehtimista vaivan arvoisena?

itse olen noiden ääripäiden väliltä; meikkaan joka päivä, käyn kampaajalla säännöllisesti jne... liikuntaa harrastan kausittain, eli välillä on taukoja ja sitten taas urheilen. Työ ja siinä sivussa opiskelu + piennet lapset vie aikaa/voimavaroja itsestä huolehtimiselta. Siis jos vertaan aikaan ennen lapsia...

Juuri tyttöni 4v kysyi että miksi sä äiti lasket painonvartijoiden pisteitä? Vastasin että siksi että äiti vähän laihtuisi, että äiti olisi vähän laihempi. Tyttö tuli surullisen näköiseksi ja sanoi että ei äiti saa laihduttaa, äiti sä oot nyt hyvännäköinen, sun pitää olla tuon näköinen..

En ole mikään turhamainen tai "ulkonäkökeskeinen", kunhan vaan ylimääräisiä kiloja tässä pudottelen. Silti on mielestäni jokaisen hyvä miettiä minkä arvon millekin asialle antaa. Käyttääkö aikaa turhamaisuuteen, onko se kenties lapsilta pois?

Liikkuminen on tärkeää terveyden kannalta, samoin normaalipainossa pysyminen.

Ymmärrän niiden tärkeyden hyvin.



Mutta miksi pitäisi pukeutua trendikkäästi, meikata päivittäin, laittaa tukkaa jne?

Miesten mieliksi? Eikö ole tärkeintä, että jokainen viihtyy itse sellaisena kuin on?

Olisin sanonut kuta kuinkin näin: Äiti haluaa pysyä terveenä ja hyvinvoivana ja sen takia pitää vähän katsoa syömisiäkin. Helposti aikuisilla alkaa maha kasvamaan liian suureksi ja se ei ole hyvä juttu. Onneksi äiti meinaa saada tuota masua nyt pienemmäksi, niin voi paremmin.

En ikinä puhu ulkonäöstä lapsille kun tulee painonhallinta/pudotus puheeksi. Terveysasia se on, ei ulkonäkö.

Juuri tyttöni 4v kysyi että miksi sä äiti lasket painonvartijoiden pisteitä? Vastasin että siksi että äiti vähän laihtuisi, että äiti olisi vähän laihempi. Tyttö tuli surullisen näköiseksi ja sanoi että ei äiti saa laihduttaa, äiti sä oot nyt hyvännäköinen, sun pitää olla tuon näköinen..

En ole mikään turhamainen tai "ulkonäkökeskeinen", kunhan vaan ylimääräisiä kiloja tässä pudottelen. Silti on mielestäni jokaisen hyvä miettiä minkä arvon millekin asialle antaa. Käyttääkö aikaa turhamaisuuteen, onko se kenties lapsilta pois?

Esim. minulla kolme kersaa, liikunta on lähes mahdotonta jos ei ole lapsenvahtia jota ei tosiaan ole joka päivä tai edes 3-4 krt/vk. Lisäksi kolmen kanssa ei voi treenata, lapsiparkkiin liian iso katras, lenkillä ei yksikään noista kävelisi juoksuvauhtia mukana viittä kilsaa ja rattaisiin ei kolmea saa ellei hommaa erikoisrattaita kalliilla rahalla.



Pointtini siis, että isoille perheille liikunta voi olla liian vaikeaa järjestää vaikka kuinka haluaisi. Jos ei ole lapsenvahtia joka päiväksi 1-2 tuntia niin ei ole. Pari kertaa viikossa liikkuminen ei taas tee painolle mitään tai kunnolle. Ainakaan itse en koskaan ole hyötynyt 2 krt/vk, en ole laihtunut, kiinteytynyt enkä saanut parempaa kuntoa. Minä ainakin tarvin väh. 5 lenkkiä viikossa pysyäkseni kunnossa.