Keskenmenohan se sit oli :´(

ja voimia jaksaa tämän yli.

jaksamisia ja halaus

kyllä silmät on itketty turvoksiin, alkaa jo helpottaa vähän.

tavalla kuin sulle, viikkoja oli 9+4....eli tiedän mitä käyt läpi! Osanotto & halaus.



Sellaisen ohjeen voisin antaa, että koita surra nyt...mä e jotenkin "osannut" surra silloin kun se tapahtui, vaan vasta sitten kun oli oikeasti vauva sylissä. En tiedä onko tuo kuinka tavallista / epänormaalia, mut mulle kävi niin :( Muistan kun itkin silmät päästäni sitten kun olin synnyttänyt. Jotenkin silloin kai vasta tajusin mitä olin menettänyt :(

että itkua vielä riittää :(

harmittaa kun sisko just eilen osti ihanan mobilen minkä ois voinu laittaa sängyn päälle ja pienen pienet sukat..niitä kun kattoo rupee väkisin itkettään :´( täytyy laittaa talteen, jospa niille tulisi vielä käyttöä :)

Ja sekin surettaa, että olin ekaa kertaa raskaana ja kävi näin :´(

kans meni eka kesken, viikot 9+jotain. Ku soitin siitä "tulvasta" päivystykseen, mulle sanottiin, että se on normaalia.. no sit ku kuitenkin sanoin, että tuun lääkäriin, ni sano, että tuu oman mielenrauhas takia. No sinne jäi mun mielenrauha..

Kaikki jutut itketti alkuun, siis mistä vaan tuli mieleen keskenmeno. Käytiin sit ostamassa sille vauvalle sellanen enkelipatsas, ettei se koskaan unohtus ja toisaalta, että jos ja kun uusia syntyy, muistettas, että lapsi on lahja.



Jaksele! Ja anna itelles lupa surra, ihmiset helposti vähättelee, ku "eihän se ollu ku alku" tms, mutta kun se on odotettu, ni itelle se on jo oikea vauva.

Eli kannattaa todellakin antaa itselleen lupa surra kunnolla.

Ja anna itelles lupa surra, ihmiset helposti vähättelee, ku "eihän se ollu ku alku" tms, mutta kun se on odotettu, ni itelle se on jo oikea vauva.

Kouraisi oikein vatsanpohjasta... minulla alkoi tässä raskaudessa vuoto rv 8+6 iltana ja seuraavana päivänä soitin hätääntyneenä sekä äit.polille, että neuvolaan. Äit.polille eivät ottaneet minua ultraan, koska olin varannut jo rv 12 ultran joka oli siis vasta kolmen viikon päästä. Sanottiin vaan, että kyllä se ulos tulee melko varmasti muutaman viikon sisällä, jos on nyt mennyt kesken, näin alkuvaiheessa riittää että katsotaan sitten rv 12 tilanne.



En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin voinut tai pystynyt odottamaan kolmea viikkoa, tietämättä olenko enää raskaana vai en.



Menin yksityiselle lääkärille ultraan ja syke näkyi, mutta myös hematooma kohdunsuulla, mitä lääkärikään ei osannut sanoa mistä vuoto oli johtunut ja mikä hematoomamöykky siellä kohdussa vielä oli?



Nyt rv 31 ja toisinaan sitä edelleen ajattelee, että onkohan lapsella kaikki hyvin ja mitä se vuoto silloin alussa merkitsi.



Todella voimia sinulle!!!!!

:(

Meillä oli sama tilanne vajaa pari vuotta sitten. Surkaa asiaa ja keskustele tai kirjoita tuntemuksiasi ylös. Meillä oli takana kahden vuoden yritys ja sitten raskaus päättyi keskenmenoon. Päätimme kyllä heti aloittaa uuden yrittämisen. Odotimme yhdet kuukautiset ja jälkitarkastuksen. Sitten aloitimme yrittämisen (join greippimehua psyykkauksena; en tiedä auttoiko asiaan oikeasti). Nyt meillä on 9 kk ikäinen vauva.



Kun uusi raskaus alkoi heti, surin vieläkin. En osannut iloita vauvasta, vaan mielessäni "halusin sen ensimmäisen". Välillä vieläkin tulee haikeus, kun näen sen lapsia, jotka ovat syntyneet samaan aikaan kuin tuon keskenmenneemme.



Valmistaudu myös siihen, että ihmiset osaavat olla tahdittomia. Sekä sukulaisissa/ystävissä että terveydenhuollon ammattilaisissa voi olla ikäviä ihmisiä, jotka eivät asiaan osaa suhtautua. Suru on kuitenkin elämän kokoinen suru - kaikki haaveet, toiveet, ihmisen kokoiset unelmat täytyy surra.

mulla onneks on muutama kaveri kenelle on kans käyny samoin, mutta vielä pidemmillä viikoilla. On ainakin saman kokeneita kenen kanssa jutella. Aion oottaa kans ne yhet menkat ja sit koitetaan uudestaan, jospa se sit onnistuis..alku pelottaa varmaan ihan hirveesti, kun nytkin pelotti, vaikka ei ollu varsinaisesti mitään syytä, ei ole aikaisempaa kokemusta ja kaikki olis voinu mennä hyvin, mutta ei tällä kertaa :´(



Mä kans vielä eilen elättelin toiveita kun päivystyksessä lääkäri sanoi että veri on kirkasta ja vuoto alkanut juuri kun menkkojenkin olisi pitänyt alkaa, että voi olla ihan normaalia eikä tarvitse olla huolissaan. Tänään sit lääkäri sanoi heti paperit luettuaan, että "huonolta tämä tilanne näyttää, mutta täytyy se tarkistaa" siinä vaiheessa tiesin, että ei siellä mitään kuulu :´(

-ap

Keskenmeno on yleisin raskauskomplikaatio.

Noin 10-15% raskauksista päättyy keskenmenoon, mikä tarkoittaa Suomessa 6000-7000 tapausta vuosittain.

Osuuden ennustetaan olevan vieläkin suurempi, mutta kaikki tapaukset eivät välttämättä tule esille, mikäli nainen ei ole hakeutunut hoitoon.

Nainen ei aina myöskään tiedä olleensa raskaana. Tällöin kuukautiset saattavat tulla myöhässä tai tulla tavallista runsaampina.

Yleensä keskenmeno tapahtuu ennen 12. raskausviikon loppua.

Keskenmenoista puhutaan varsin vähän. Tämä aiheuttaakin etteivät naiset tiedä sen yleisyydestä.

Mulla kävi noin viime kesänä, siis aika tasan vuosi sitten. Km viikolla 9+1. Tiedän tunteen, minä päätin surra asian heti pois ja ja niin tein. Km yhteydessä multa löytyi munasarjakusta ja määräättiin 3 kk e-pillerit jotta se ehkä poistuisi. Sen kuurin syöminen oli paljon raastavampaa kun itse km koska ei voitu heti aloittaa uudestaan yrittämisen.

Mutta kaikki loppu hyvin, nyt raskaana uudestaan rv 24. Ensimmäiset 12 viikkoa oli ihan helvettiä kun joka kerta kun kävin vessassa pelkäsin verenvuotoa. Nyt pikkuhiljaa uskallan iloita raskaudesta... Eli toivoa on.

Onnea uudelleen yrittämiselle:)