Voiko 3-vuotiaan jättää viikoksi isoäidin luo hoitoon?

Laske siitä itse.

viikkoa erossa. Muistan kun olin itse 5-vuotiaana viikon erossa vanhemmistani. Se oli kauheaa ja jätti minuun pysyvät jäljet.

niin ehkä joo.

noin pitkäksi aikaan. yski yö/ikävuosi eli viikoksi vasta 7 vuotias

jos lapsen ja isovanhemman välit ovat hyvät. Itse parhaiten tiedät kestääkö lapsesi olla viikkoa erossa sinusta. Meillä oli nyt 4 vuotias mummolassa viikon ilman vanhempia. Tyttö itse sinne halusi ja tietenkin soiteltiin päivittäin. Myös mummo ja pappa sekä muut sukulaiset olivat mielissään :)

lasten psykiatri sanoi, että tuo "yksi yö per ikävuosi" on suuntaa-antava ja sitä voidaan toki soveltaa. Eli esim. "lieventäviä asianhaaroja" jolloin aikaa voidaan pidentää ovat: se jos lapsi on hyvin läheinen hoitajalleen ja jos mukana on isompia sisaruksia. Ja tietysti myös lapsen persoonallisuus on yksi tekijä.

Ap sinä tiedät itse parhaiten sen kuinka läheisiä mummo ja lapsesi ovat, sekä sen millainen luonne lapsesi on. Viikko on toki aika pitkä aika, mutta jos se ei ole jatkuva tapa (kuten ei ilmeisesti ole)niin se tuskin mitään pysyvää traumaa jättää. Itse en varmaan jättäisi, mutta minun tilanteeni onkin aivan eri; olen aviossa ja meillä on lapsella paljon läheisiä jotka lähtevät kanssamme mieluusti matkalle, jolloin saamme viettää aikaa mieheni kanssa "vapaammin".

Millaiset jäljet tuo erossa olo sinuun sitten jätti?

Riippuu niin paljon tilanteesta ja lapsesta. Itse laitoin lapseni (4v ja 8v) nyt just mummolaan viikoksi, kun mieheni sairastui ja joutui sairaalaan. Itse olen töissä. Olisi meillä ollut ehkä lähempääkin joku hoitaja tai kunnalle olisi saanut päiväkodille lapset, kun olisin alkanut soitteleen. Mutta lapset itse halusivat. Tuota pienempää vähän mietin, miten pärjää, kun ei ole ollut meistä ennen erossa yötä. Neljä yötähän hän siellä on.



Isomman pärjäämistä mietin siksi, kun mieheni sairastui. Isäänsä kuitenkin miettii lapsi kovasti. Ja pelkää että kuolee, vaikkei kuolemanvakavasta olekaan kyse.

Omat lapsemme 3,5v ja 5,5v ovat parhaillaan isovanhempien kanssa mökillä 5 yötä, kun meillä on miehen kanssa tämä viikko samaan aikaan töitä. Aiemmin ovat olleet harvakseltaan 1-2 yötä kerrallaan. Menemme ke illalla käymään mökillä ja lähdemme sieltä sitten to aamuna töihin. Välimatkaa reilu 100km.

yksi yö hoidossa kerrallaan per ikävuosi on psykologienkin suosittelema määrä. Eli kolmevuotiaalle kolme yötä luotettavan ja tutun hoitajan luona. Jos lapsi ei näe isoäitiään usein, en jättäisi edes kolmeksi päiväksi.

viikon siskoniluona Suomessa kun teimme muuttoa ulkomailta. Olivat 4 kertaa tavanneet siskoni ennen tuota ja kaikki meni loistavasti! Ja nyt ovat mitä iloisimmat, tasapainoisimmat ja fiksut lapset ikää 7 ja 9!

Mieluummin isoäidille kuin hulttio-isälle. Ei lapsella ole hätää, kun saa rakkautta sen viikon ajan.

meillä 5-vuotias muistaa vieläkin, kun joutui olemaan kokonaisen viikon mummolassa kun muutimme vaikeaa muuttoa. Meinasi kuolla ikävään, vaikka jumaloikin mummoa.

En pystyisi olemaan kokonaista viikkoa näkemättä lastani. ja kyllä siinä lapsellekin tulisi jo kova ikävä! Meillä mies on nyt tehnyt pitkää päivää, lähtenyt töihin ennenkuin lapsi herää ja tullut kun lapsi on jo nukkumassa. Kyllä ehti 2-vuotias kysellä monta kertaa iskää kun ei kolmeen päivään nähnyt. Useaan otteseen toisteli että on isää ikävä, vaikka siis minä olin koko ajan hänen kanssaan...

Jos isoäiti on lapsen elämässä ollut muutenkin läsnä niin miksei.



Mä olen ite ollut eka kerran 2 viikkoa mummolassa (150km kotoa) 1-vuotiaana, siitä lähtien vietin joka kesä siellä pitkiä aikoja, kouluikäisenä lähes kaikki kesät, joululomat ja hiihtolomatkin (siihen aikaa vähän olosuhteiden pakostakin, vanhemmat töissä, hoitotäti lomalla/koulusta lomaa...) koska mummoni työskenteli koulussa ja hänellä siis oli samaan aikaan lomaa kuin mullakin.



Karmaisevimmat seuraukset tuosta oli harvinaisen lämpimät välit isäni vanhempiin, vaikka isän kanssa suhde onkin vähän jäissä... Mummola oli mun toinen koti, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, että olin siellä paljon. Pelkästään hyviä muistoja jäänyt ja olihan siellä hauskempaa temmeltää isolla omakotitalon pihalla (myöhemmin nuorempien serkkujen kanssa) kuin kotona kaupungissa, betonilähiössä...

Meillä kolmevuotias oli viikon mummun ja ukin hoidossa. Välimatkaa on 400 km, käymme silti n. kerran kuukaudessa mummulassa. Olemme vähintään viikonlopun kerrallaan. Mietin kovasti silloin, onko liian pitkä aika. Meidän poika on luonteeltaan itsenäinen ja viihtyy kovasti puuhailemassa itsekseen, vaikka on toisaalta sosiaalinenkin. Kotihoidossa on.



Tarkalleen poika oli 3v 4kk kun oli noin viikon mummulassa. Sen jälkeen on ollut uudelleenkin saman tyyppisen pätkän. Ekalla kerralla tuntui, että aika oli ehkä hiukan liian pitkä. Poika oli ainakin kovin hankala tuon viikon jälkeen. Ajattelin, että oli ehkä joutunut pinnistelemään, kun ei ole osannut olla kuin kotonaan. Ja sitten tuo jännitys on lauennut kotona. Tällä myöhemmällä pätkällä samaa ilmiötä ei enää tullut. Poika oli kotona heti hyväntuulinen oma itsensä.

Terveisin Sos.täti

joka on lapselle rakas, läheinen ja näkee usein.



Anopille en jättäisi, en siksi ettenkö hänestä pitäisi tai luottaisi, vaan siksi että häntä lapsi näkee muutaman kerran vuodessa eikä ole muodostanut anoppiin oikein suhdetta vielä.

Esikoisemme oli 3-vuotiaana viikon hoidossa mummolassa 400 km päässä kun päiväkoti oli kiinni ja minulla ei ollut enempää kesälomaa töistä. Lapsen isäkään ei saanut silloin töistä lomaa niin ei ollut vaihtoehtoja, mutta hyvin se lapsen kannalta meni. Hän viihtyi, oli iloinen ja nukkui hyvin. Meillä vanhemmilla tosin oli paljon vaikeampaa kun ikävä oli kamala...

Olen yh, lapsen isä asuu kaukana eikä ole luotettava, isoäiti asuu vielä kauempana mutta on hyvä hoitaja.