muita uutta lasta odottavia erityislasten perheitä?

Heipsan!Nyt juuri en odota mutta toinen lapseni on kehitysvammainen ja aika vaikeastikin.Ja kolmoseltakin löytyi hyvin pieni oppimishäiriöitä aiheuttava muutos.Sen jälkeen olenkin saanut 4 kertaa haukut jopa lääkäreiltä ja vieraammiltakin ihmisiltä kun en ole suostunut selvittämään moisia riskejä.Miksi olisin kun olisin lapsen pitänyt kuitenkin.

Tosin tiedänpähän nyt jo valmiiksi mitä odottaa jos vielä yhden vauvan saisin!Kun nyt tuota ikääkin on jo että sekin aiheuttaa riskin,kuulemma!

Nokka pystyyn ja anna ihmisten pitää mielipiteensä!Ei se elämä helppoa ole,eikä kevyttä mutta ei kai tästä kukaan ruusutarhaa luvannutkaan.tsemppiä!

mun ainokainen on vaikeasti kehitysvammainen tuntemattomasta syystä. Miehen esikoisella ollut erityispiirteitä, tosin en nyt tiedä voiko häntä enää niin erityislapseksi sanoa, haastava hän kyllä monin tavoin on.



Olen kyllä menossa sikiödiagnostiikkayksikköön ultrausta varten, mutta vaikea kuvitella, että se ainakaan tämän oman esikoiseni ongelmia paljastaisi, kun ei hänestä vieläkään ole löytynyt mitään "viallista" paikkaa. Aivotkin ovat täydellisen näköiset, mitä ne nyt vain eivät toimi niinkuin pitäisi. Hänellä on myös vaikea liikuntavamma.



Miehen esikoisen piirteet taas ovat lieviä, korkeintaan voi kuvata tarkkaavaisuuden häiriöinä ja kapea-alaisina kielellisinä ongelmina, käytösongelmat (ja huono itsetunto) ovat näitä edellisiä suurempi murhe.

kun kuopuksemme on nyt 10 kk vanha, mutta perheestämme löytyy 2 erityislasta (ja yksi terve esikoinen).



7 v pojallamme oli/on dysfasia, joskin edistystä on tapahtunut niin paljon, että kuntoutukset on lopetettu, ja poika aloittaa pian 1. luokan ihan tavallisella luokalla :)



5 v pojallamme on dyspraksia (suun motoriikan vaikeus), puheensa on osittain hyvinkin epäselvää.

Mutismia myöskin on diagnosoitu vasta.

Jonkin sortin käytöshäiriötä (on mielestäni ylivilkas ym.) mielestäni myös on, mutta lääkäreitten mielestä on ` vaan vilkas`.

Tällä pojalla synnynnäinen selkävika, iso leikkaus tehty pojan ollessa n.1,5 v.

Nykyään viettää täysin normaalia elämää, eikä uskoisi selässän olevan/olleen mitään poikkeamaa :)

Selkäjutuista ollaan käyty perinnöllisyyslääkärillä, ja satunnaisjuttu oli/on, ja ei kaiketi oo perinnöllistä.



Kun aikoinaan puhuin terveysaseman omalääkärille vauvahaaveesta (siis tätä nykyistä vauvaa kuumeilimme, ja yritimme häntä 2,5 v), oli tämä aivan kauhuissaan, teilasi vauvahaaveeni täysin :(

Jos nyt sanon suoraan, niin piut paut, tämä nuorikko on lapsilauman tervein ;)

Ja lääkäriä voisin mennnä pelottelemaan lisää :D....meille on toivotettu vauva jälleen tervetulleeksi ;)

Toki odotusaikana mietin, että -mitä jos...-, mutta ultrissa ja seulonnoissa ei mitään poikkeavaa todettu, ja toisekseen, en tiedä olisinko ollut valmis keskeytykseenkään.

En ole uskovainen (itse asiassa olen ateisti), mutta uskon, että kaikella on jokin tarkoituksensa, ja meidän lasten "jutut" on tarkoitettu olemaan näin :)



Kuten kätilö ihanasti sanoi tuon nyt 5 v pojan synnyttyä (kun itkin huolesta noita pojan selkäjuttuja), niin "erityislapset eivät synny mihin tahansa perheeseen, he valikoivat perheen, jossa tulevat rakastetuiksi juuri omanlaisinaan" :)

Huolta ja murhetta on ollut liittyen lasten terveyteen, mutta mikään ei onneksi ole ollut kuolemaksi, ja kaikesta on selvitty :)

Nämä lapset ovat meidän vanhempien silmissä täydellisiä, omine piirteineen päivineen :)

Välillä niin vihastuttavaa, mutta usein niin ihastuttavaa, erityislapsia, mutta erityisen ihania ;)

Meillä dysfasia tyttö 3,5 vuotta ja toinen lapsi syntyy ensi helmikuussa mikäli kaikki menee hyvin. Tyttöllä myös vilkkautta, mutta on päiväkodin ansiosta rauhoittunut huomattavasti.