Te jotka jättäisitte vammaisen lapsen synnärille...

antaa sen vammaisen laitokseen.

laitoshoitoon. koska suomessa ei kerran lopettaminen ole mahdollista,muuta kuin lopettaa itse,ja siitä joutuu linnaan!!

ja palauttaa kun toteaa tuotteen vialliseksi? Pitääkö odottaa että lapsi otetaan laiminlyötynä kiireellisesti huostaan? Eikö ole parempi luopua lapsesta jo ennenkuin lapsi kärsii huonosta hoidosta ja laiminlyönneistä?

antaa sen vammaisen laitokseen. laitoshoitoon. koska suomessa ei kerran lopettaminen ole mahdollista,muuta kuin lopettaa itse,ja siitä joutuu linnaan!!

En tiedä, mitä sille pariskunnalle tai koko kamalle suvulle kuuluu!



Varmaan saivat terveitä lapsia, joita olivat tilanneet.



Mutta onko helppoa nukahtaa illalla, tietysti joku täysin kylmä ihminen voi nukahtaa illalla leppoisasti.

armomurha sallittua,tai katsotaan läpi sormien,mutta suomessa ei....

Kyllähän vauva jätetään laitkoselle siinäkin tapauksessa, jos aikoo antaa lapsen adoptoitavaksi. Tosin siinäkin tapauksessa asioista ollaan etukäteen tietoisia ja sijaisperhe on valmiina hakemaan vauvan kotiinsa harkinta-ajaksi. (siis äidillä on harkinta-aika, haluaako tosissaan antaa lapsen pois)

kertomukset laitoksista...



Eräskin tapaus: lapsi viskattu laitokseen, koska vammainen. Istui ikkunassa aina odottamassa, milloin isä ja äiti tulevat hakemaan.



Henkilökunta ei pystynyt kertomaan lapselle, ettei kukaan tule. Ei ne välitä.

Ihan hirveä ketju. Minä tekisin abortin jos varhaisilla viikoilla saisin kuulla vakavasta vammasta.



Mutta lapsen jonka synnytän myös hoidan. Se on minun velvollisuuteni, kunnia-asiani ja ehdoton elämäni jatkumisen edellytys... koska en KOSKAAN kykenisi enää nukkumaan painajaistonta unta jos oman lapseni hylkäisin.



Ja ei, en ole uskis tai mitään, mutta kyllähän ihmisellä on selkäranka oltava tai muuten on ameeba.

Tai diagnoosi saadaan vasta silloin.



En usko että kenenkään kannattaisi ihan ehdottomasti olla jotain mieltä, ellei ole omakohtaisesti kokenut tilannetta. Luulenpa että aika monella mieli kuitenkin muuttuu jossain vaiheessa, mikäli vauvalla on vammautumisriski suuri..lähinnä niinpäin ettei sitä vauvaa niin vain sitten pystykään hylkäämään..



Mutta toisaalta jos on kovin kylmä suhtautuminen, niin varmasti parempi lapselle saada uusi parempi koti.



En usko että kovinkaan moni jättäisi vauvan laitokselle jos on riski että muutaman vuoden kuluttua todetaan kehitysvamma esim..? Eihän silloin oikeastaan koskaan voisi vauvaa kotiin asti viedä..jos ihan varma haluaa olla.



Kuopuksemme elämän alku oli erittäin kriittinen ja rankka, hapenpuutteineen ym. Kyllä omassa päässä alkuvaiheessa pyöri kauhukuvat, että miten vammainen hänestä tulee, miten jaksamme huolehtia lopun elämäämme hänestä..



Hyvin äkkiä päällimmäiseksi tunteeksi kuitenkin nousi hirveä hätä ja huoli, että kunhan nyt vain selviää hengissä, kunhan ei kuole..millään muulla ei juuri väliä ollut.



Tällä hetkellä kuopuksella ei ole mitään vammaan viittaavaa, kuin ihmeen kaupalla. Lapsi nyt 2,5v. Mutta mikään ei takaa etteikö tulevaisuudessa voisi ongelmia vielä tulla. Oppimishäiriöitä, puhehäiriöitä..? Mutta niin onnellinen olen että pääsimme kuitenkin niin kovin vähällä, vaikka pahalta ensin näytti!

Enkä ikimaailmassa olisi lasta sairaalaan hylännyt..vaikka alkuun todellakaan (siis moneen kuukauteen) ei voitu sanoa mitään varmaa aivojen vaurioista..