Säälittää nää pari-kolemkymppiset joille kukaan ei muistanut kertoa..

ja olen ap.n kanssa eri mieltä.



Itse sain lapset aika myöhään ja olin kyllä aika väsynyt. Suurin osa kavereistani teki lapset nuorina ja kyllä heillä riitti energiaa ihan eri tavalla. Ote oli rennompi, eikä ollut suorituspaineita.



Heillä on jo isot lapset ja hyvin ovat pärjänneet. Itse vietän vielä pikkulapsiaikaa ja monesti olen kyllä todella uupunut tässä vaihdevuosimyllerryksen seassa.

ap on?

niin maan fiksu ja pärjäävä. Oikeasti tuollainen itsensä nostaminen ei auta ketään väsynyttä, eikä muutenkaan ole kovin kypsän ja ymmärtävän ihmisen tekstiä.

lapset on fiksuja ja pärjääviä murrosikäisiä ja anoppi ja muutkin tuttavat aina sitä ihmetelleet miten olen kouluttautunut ja saanut kasvatettua lapsenikin noin fiksuiksi nuoriksi. Narinaa väsymisestä eivät kuulemma ole minun suustani kuulleet.

Lapsia neljä, viides iltatähti masussa ja ikää 38v.

niin maan fiksu ja pärjäävä. Oikeasti tuollainen itsensä nostaminen ei auta ketään väsynyttä, eikä muutenkaan ole kovin kypsän ja ymmärtävän ihmisen tekstiä.

jos onnistuu suunnittelemaan elämänsä niin hyvin, että tukiverkot pysyy ikuisesti voimissaan, talous pysyy kunnossa ja terveyden kanssakaan ei ole flunssia kummempaa ongelmaa.



Niinpä niin. Oikeassa todellisuudessa kun kuitenkin voi tapahtua kaikenlaista, mikä laittaa vaikka vähän valittamaankin. Tukiverkot eivät jelpikään, vaikka ovat luvanneet, itse sairastuu johonkin pitkäaikaiseen, lapset joutuvat korvakierteeseen, kakkonen onkin allerginen, mies joutuu työttömäksi.



En voi kuvitella edes niin typerää ihmistä, joka ei ymmärrä, että mitä vain voi käydä, joka vauva-aikana kertaantuu monimuotoiseksi ongelmaksi.

olikin se, että jos tilanne on JO OLLUT kestämätön edellisen vauvan kanssa, kannattaa nyt ainakin ottaa pieni tuumaustauko ennen seuraavaa vauvaa.

jos onnistuu suunnittelemaan elämänsä niin hyvin, että tukiverkot pysyy ikuisesti voimissaan, talous pysyy kunnossa ja terveyden kanssakaan ei ole flunssia kummempaa ongelmaa. Niinpä niin. Oikeassa todellisuudessa kun kuitenkin voi tapahtua kaikenlaista, mikä laittaa vaikka vähän valittamaankin. Tukiverkot eivät jelpikään, vaikka ovat luvanneet, itse sairastuu johonkin pitkäaikaiseen, lapset joutuvat korvakierteeseen, kakkonen onkin allerginen, mies joutuu työttömäksi. En voi kuvitella edes niin typerää ihmistä, joka ei ymmärrä, että mitä vain voi käydä, joka vauva-aikana kertaantuu monimuotoiseksi ongelmaksi.

että miten kuvittelet auttavasi tällä aloituksella yhtäkään väsynyttä äitiä. Ainoa tarkoitushan tällä on nostaa sinun olematonta itsetuntoasi, jonka pienuutta et ikinä myöntäisi - sullahan täytyy olla mieletön itsetuntokin, kun kerran olet noin pärjäävä.

lapset on fiksuja ja pärjääviä murrosikäisiä ja anoppi ja muutkin tuttavat aina sitä ihmetelleet miten olen kouluttautunut ja saanut kasvatettua lapsenikin noin fiksuiksi nuoriksi. Narinaa väsymisestä eivät kuulemma ole minun suustani kuulleet. Lapsia neljä, viides iltatähti masussa ja ikää 38v.

niin maan fiksu ja pärjäävä. Oikeasti tuollainen itsensä nostaminen ei auta ketään väsynyttä, eikä muutenkaan ole kovin kypsän ja ymmärtävän ihmisen tekstiä.

sellaset välinpitämättömät, väsyneet äidit helposti kärjistää. Mutta onhan täällä muutamassa kirjoituksessa sanottu suoraan, että ku tekee uuden lapsen, sossu maksaa isomman asunnon jne.. eli se on vaan väline muka parempaan elämään ja senhän tietää, että ku lapsi on hankittu muuten kuin sitä oikeasti haluten, ni ei tunteet voi olla kovin lämpimiä..



Ite kuulun ko. ikähaarukkaan ja kolmatta odotan, vanhin on kaks. Eikä tulis mielenviereenkään valittaa, kuinka kamalia lapset on. Ne kuitenkin on vähiten syyllisiä olemassa oloonsa...

kuinka monta lastenlasta hänelle täytyy tehdä(!) Hän haluaa "ainakin 10" ja vertailee lapsenlapsiensa lukumäärää muihin tuttuihin ja sukulaisiin, ja haluaa voittaa lapsenlapsien määrässä. Kyselee miehen sisaruksilta "koskas teette lisää", vaikka näillä on jo omien sanojensa mukaan lapset tehtynä.

Huvittavaa se on siksi, että hän on kyllä avuksi lasten hoidossakin (onneksi), mutta huokailee usein kuinka rankkaa se on. Ei ilmeisesti tule ajatelleeksi että lasten vanhemmat kuitenkin hoitavat lapsia normaalisti 24/7 eikä vain viikonloppuja silloin tällöin tms. Lisää vain pitäisi tehdä...

niin kuin pari ystävääni on halunnut tehdä, saa siitäkin kuulla arvostelua. Painostetaan hankkimaan lisää lapsia, vaikka ihan fiksua on olla hankkimatta, jos ei kerran jaksa. Minusta lapsien kanssa ei ole ollut koskaan mitenkään kamalan rankkaa (paitsi tietysti ajoittain väsyttävää, kun lapset ovat olleet sairaana) ja olen osannut irtautua arjesta aina välillä sopivasti. Teen paljon kaikenlaista sekä lapsettomien ja itseäni nuorempien ystävieni kanssa että samanikäisten äiti-ihmisten kanssa enkä ole koskaan kokenut elämäni olevan ohi.

jos onnistuu suunnittelemaan elämänsä niin hyvin, että tukiverkot pysyy ikuisesti voimissaan, talous pysyy kunnossa ja terveyden kanssakaan ei ole flunssia kummempaa ongelmaa.

Niinpä niin. Oikeassa todellisuudessa kun kuitenkin voi tapahtua kaikenlaista, mikä laittaa vaikka vähän valittamaankin. Tukiverkot eivät jelpikään, vaikka ovat luvanneet, itse sairastuu johonkin pitkäaikaiseen, lapset joutuvat korvakierteeseen, kakkonen onkin allerginen, mies joutuu työttömäksi.

En voi kuvitella edes niin typerää ihmistä, joka ei ymmärrä, että mitä vain voi käydä, joka vauva-aikana kertaantuu monimuotoiseksi ongelmaksi.

että miten kuvittelet auttavasi tällä aloituksella yhtäkään väsynyttä äitiä. Ainoa tarkoitushan tällä on nostaa sinun olematonta itsetuntoasi, jonka pienuutta et ikinä myöntäisi - sullahan täytyy olla mieletön itsetuntokin, kun kerran olet noin pärjäävä.

lapset on fiksuja ja pärjääviä murrosikäisiä ja anoppi ja muutkin tuttavat aina sitä ihmetelleet miten olen kouluttautunut ja saanut kasvatettua lapsenikin noin fiksuiksi nuoriksi. Narinaa väsymisestä eivät kuulemma ole minun suustani kuulleet. Lapsia neljä, viides iltatähti masussa ja ikää 38v.

niin maan fiksu ja pärjäävä. Oikeasti tuollainen itsensä nostaminen ei auta ketään väsynyttä, eikä muutenkaan ole kovin kypsän ja ymmärtävän ihmisen tekstiä.

Entä jos yhden lapsen kanssa kuitenkin sitä tukiverkkoa oli, mutta toisen lapsen tultua se jostain syystä pettää. Mistä tiesi jättää toisen tekemättä?

Tai jos ensimmäisen ollessa pieni ei ollut mitään ongelmaa, mutta raskausaikana eka onkin kasvanut uhmaikäiseksi ja se yhdistettynä vauvaan tuloksena on kaaos. Mistä senkään osasi etukäteen arvata?

Tai yksinkertaisesti vain ehkäisy pettää. Aborttiko pitäisi tehdä?

Tai olettaa, että käy niin kuin meillä, että kahden kanssa onkin helpompaa, kun lapset viihdyttävät toisiaan. Mutta jostain syystä tuo suunnitelma ei toiminutkaan. Mistä sen voi etukäteen tietää?

Ja niin edelleen. Noita asioitahan on miljoona, jotka voi mennä pieleen, vaikka ei pitänyt mennä. Ei elämä ole ihan noin suoraviivaista kuin haluat esittää.

olikin se, että jos tilanne on JO OLLUT kestämätön edellisen vauvan kanssa, kannattaa nyt ainakin ottaa pieni tuumaustauko ennen seuraavaa vauvaa.

jos onnistuu suunnittelemaan elämänsä niin hyvin, että tukiverkot pysyy ikuisesti voimissaan, talous pysyy kunnossa ja terveyden kanssakaan ei ole flunssia kummempaa ongelmaa. Niinpä niin. Oikeassa todellisuudessa kun kuitenkin voi tapahtua kaikenlaista, mikä laittaa vaikka vähän valittamaankin. Tukiverkot eivät jelpikään, vaikka ovat luvanneet, itse sairastuu johonkin pitkäaikaiseen, lapset joutuvat korvakierteeseen, kakkonen onkin allerginen, mies joutuu työttömäksi. En voi kuvitella edes niin typerää ihmistä, joka ei ymmärrä, että mitä vain voi käydä, joka vauva-aikana kertaantuu monimuotoiseksi ongelmaksi.

jos kerran olen sen jotenkin väärin ymmärtänyt.

ja toiset ei vaikka olisi tukiverkostokin olemassa!!!

Nimimerkillä kokemusta on

jos onnistuu suunnittele

maan elämänsä niin hyvin, että tukiverkot pysyy ikuisesti voimissaan, talous pysyy kunnossa ja terveyden kanssakaan ei ole flunssia kummempaa ongelmaa. Niinpä niin. Oikeassa todellisuudessa kun kuitenkin voi tapahtua kaikenlaista, mikä laittaa vaikka vähän valittamaankin. Tukiverkot eivät jelpikään, vaikka ovat luvanneet, itse sairastuu johonkin pitkäaikaiseen, lapset joutuvat korvakierteeseen, kakkonen onkin allerginen, mies joutuu työttömäksi. En voi kuvitella edes niin typerää ihmistä, joka ei ymmärrä, että mitä vain voi käydä, joka vauva-aikana kertaantuu monimuotoiseksi ongelmaksi.

jos kerran olen sen jotenkin väärin ymmärtänyt.

mutta se mikä ajatus tämän päivän nuorilla vanehmmilla elämästä on, on usein se, että ei kestetä minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja että kyllä joku muu kuin minä itse olen niistä vastuussa. Ja aina löytyy joku muu instanssi joka loppuviimeksi hoitaa asiani. Tätähän ap varmaan tarkoittaa aloituksellaan. Minä ainakin ymmärrän asian näin.

että miten kuvittelet auttavasi tällä aloituksella yhtäkään väsynyttä äitiä. Ainoa tarkoitushan tällä on nostaa sinun olematonta itsetuntoasi, jonka pienuutta et ikinä myöntäisi - sullahan täytyy olla mieletön itsetuntokin, kun kerran olet noin pärjäävä.

lapset on fiksuja ja pärjääviä murrosikäisiä ja anoppi ja muutkin tuttavat aina sitä ihmetelleet miten olen kouluttautunut ja saanut kasvatettua lapsenikin noin fiksuiksi nuoriksi. Narinaa väsymisestä eivät kuulemma ole minun suustani kuulleet. Lapsia neljä, viides iltatähti masussa ja ikää 38v.

niin maan fiksu ja pärjäävä. Oikeasti tuollainen itsensä nostaminen ei auta ketään väsynyttä, eikä muutenkaan ole kovin kypsän ja ymmärtävän ihmisen tekstiä.

Sinä kerrot heti aloituksessa miten lapsiperheiden pitäisi sun mielestä elää. Etkä kuitenkaan osaa päättää, että johtuuko se väsyminen siitä, että äidit ovat pullamössöjä vai siitä, että kukaan ei ole kertonut heille elämän realiteetteja.



Mutta kun tosiaan sulla on noin selkeät neuvot, että lapsia ei saa tehdä väsyneenä, eikä yhteiskunnan tarjoamaa lastenhoitoa käyttää, niin ootko miettinyt mistä johtuu, että tuo sun uljas viisaus ei oo edennyt tätä palstaa pidemmälle.

Ja miten joku voi olla noin tyhmä, että kuvittelee elämän sujuvan ilman yhtää ongelmaa kenelläkään.. mutta se mikä ajatus tämän päivän nuorilla vanehmmilla elämästä on, on usein se, että ei kestetä minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja että kyllä joku muu kuin minä itse olen niistä vastuussa. Ja aina löytyy joku muu instanssi joka loppuviimeksi hoitaa asiani. Tätähän ap varmaan tarkoittaa aloituksellaan. Minä ainakin ymmärrän asian näin.

että miten kuvittelet auttavasi tällä aloituksella yhtäkään väsynyttä äitiä. Ainoa tarkoitushan tällä on nostaa sinun olematonta itsetuntoasi, jonka pienuutta et ikinä myöntäisi - sullahan täytyy olla mieletön itsetuntokin, kun kerran olet noin pärjäävä.

lapset on fiksuja ja pärjääviä murrosikäisiä ja anoppi ja muutkin tuttavat aina sitä ihmetelleet miten olen kouluttautunut ja saanut kasvatettua lapsenikin noin fiksuiksi nuoriksi. Narinaa väsymisestä eivät kuulemma ole minun suustani kuulleet. Lapsia neljä, viides iltatähti masussa ja ikää 38v.

niin maan fiksu ja pärjäävä. Oikeasti tuollainen itsensä nostaminen ei auta ketään väsynyttä, eikä muutenkaan ole kovin kypsän ja ymmärtävän ihmisen tekstiä.

vai miten muuten selität sen, että niitä vanhempia tällä palstalla sitten riittää?

Sinä kerrot heti aloituksessa miten lapsiperheiden pitäisi sun mielestä elää. Etkä kuitenkaan osaa päättää, että johtuuko se väsyminen siitä, että äidit ovat pullamössöjä vai siitä, että kukaan ei ole kertonut heille elämän realiteetteja. Mutta kun tosiaan sulla on noin selkeät neuvot, että lapsia ei saa tehdä väsyneenä, eikä yhteiskunnan tarjoamaa lastenhoitoa käyttää, niin ootko miettinyt mistä johtuu, että tuo sun uljas viisaus ei oo edennyt tätä palstaa pidemmälle.

Jos äiti on väsynyt, niin sen täytyy tarkoittaa sitä, että hän olettaa, että elämän pitäisi sujua ilman yhtäkään vastoinkäymistä. Niinkö?

Jestas että pitää vetää aivan äärilaitaan. Mikä järki tuossa nyt on.

Lopettakaa tuo elämien vertailu ja asettukaa nyt edes milli toisen asemaan. Minä ajattelin tuossa vain sitä, että jos äiti on todella väsynyt, niin häntä ei kiinnosta miten muut pärjäävät. Vaan häntä kiinnostaa vain päästä siitä suosta taas jaloilleen. Eikä ole ollenkaan kohtuutonta odottaa ympäristöstä vaikka vähän apujakin, jos on itse kaulaansa myöten suossa.

Mutta ei tietenkään. Tällä palstallahan vaan nauretaan, että huku siihen suohosi, mitäs menit tekemään lapsesi. Ei me auteta, kun ei meitäkään kukaan auta ja mekin pärjätään niin hyvin ihan itse.

Tosi kivaa sille hukkuvalle, eikö vaan olekin!

mutta se mikä ajatus tämän päivän nuorilla vanehmmilla elämästä on, on usein se, että ei kestetä minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja että kyllä joku muu kuin minä itse olen niistä vastuussa. Ja aina löytyy joku muu instanssi joka loppuviimeksi hoitaa asiani. Tätähän ap varmaan tarkoittaa aloituksellaan. Minä ainakin ymmärrän asian näin.

että miten kuvittelet auttavasi tällä aloituksella yhtäkään väsynyttä äitiä. Ainoa tarkoitushan tällä on nostaa sinun olematonta itsetuntoasi, jonka pienuutta et ikinä myöntäisi - sullahan täytyy olla mieletön itsetuntokin, kun kerran olet noin pärjäävä.

lapset on fiksuja ja pärjääviä murrosikäisiä ja anoppi ja muutkin tuttavat aina sitä ihmetelleet miten olen kouluttautunut ja saanut kasvatettua lapsenikin noin fiksuiksi nuoriksi. Narinaa väsymisestä eivät kuulemma ole minun suustani kuulleet. Lapsia neljä, viides iltatähti masussa ja ikää 38v.

niin maan fiksu ja pärjäävä. Oikeasti tuollainen itsensä nostaminen ei auta ketään väsynyttä, eikä muutenkaan ole kovin kypsän ja ymmärtävän ihmisen tekstiä.