Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen valtavasti myötätuntoa ja häpeää, jotka saavat lapsensa liian nuorena
03.07.2009 |
Elämä jää elämättä, sitten kolmenkympin tienoilla erotaan ja mennään uusiin naimisiin, aloitetaan alusta. KOulut jää käymättä, lapsista tulee käytöshäiriöisiä kun äitikin on vielä henkisesti kypsymätön ja lapsi...
Kommentit (21)
Toivottavasti edes vähän lohduttaa: tässä perheessä vanhempien yhteenlaskettu ikä 69 vuotta, avioliittoa takana 13 vuotta, perheessä 3 korkeakoulututkintoa, 4 lasta, joista kolme kouluiässä, 150-neliöiden okt Espoossa, yhteenlasketut bruttotulot noin 9500e/kk.
Ihan kauheeta, että saatiin lapsetki niin nuorena..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko ihan normaalia tuntea häpeää toisten ihmisten valintojen takia? Vaikka ne olisivatkin vääriä, mitä häpeällistä siinä on? Eivätkö kaikki tee elämässään virheitä?
mutta on paljon myös hyviä nuoria äitejä. Ei se äidiksi kykeneminen riipu iästä.
Kuinka nuorena on liian nuorena? Tunnen itse monta hyvää nuorta äitiä. Itse olen saanut ekan lapsen vasta 27-vuotiaana.
minulla on kyllä kaksi ammattia ja olen töissäkäyvä 4 vuotiaan lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia saa iäkkäämmällä iällä on varmasti myös asioita mitä ei voi tehdä, vaikka ne nuorena lapsensa saaneet voi ;)
Oletko itse katkera?
Se on helppoa arvostella toisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. "liian nuorena" lapsensa saanut... =)
aina iltaa tälläinen selvä provo =)
t. äidiksi 18 vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 21-vuotiaana, ei ole elämä jäänyt elämättä senkään jälkeen. Alkoholia en juonut nuorenakaan (kuten ei miehenikään), meille "eläminen" tarkoittaa ihan jotain muuta kuin baarissa kännäämistä.
Yleistetään taas ja haukutaan kaikki nuoret äidit.
Meille myös eläminen tarkoittaa kaikkea muuta ku baarissä (tai missään muuallakaan) kännäämistä.
t. äiti 22v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne, jotka saavat lapsesnsa hyvin vanhoina siis jos saavat. Parutaan ja ihmetellään kun ei tärppää millään ja sit kun vihdoin tuuri käy niin reilu 40 valvotaan koliikkivauvan kanssa kun itsellä vaihdevuodet kolkuttelee ovella. Kun lapsi pääsee ripille niin voidaan juhlia vanhempien eläkkeelle jääntiä samalla ;-) Onhan siinä toki hyvätkin puolet, pääsee bussilla melkein ilmaiseks kun on yks lapsi ja yks eläkeläinen :-D No kukin tyylillään, ei kai ole olemassa oikeaa tai väärää aikaa hankkia lapsia. Itse olen tyytyväinen kun joskus olen reilu 40v niin kuopuskin on yli 10v. eli saapi taas omaa aikaa eikä tartte valvoa öitä.
T:24v. esikoisen saanut
nuorena ne on lapset tehtävä...sanoi mummuni 80v. vanhojen höpinää vaan, mutta jotain perää ehkä siinäkin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muinoinkin tehty hyvin nuorena,fyysisestikkin paras ikä tehdä lapsi on 20v .itse olen 21v vastasyntyneen äiti.minulla on koulutus ja useamman vuoden työkokemus. olen saanut juosta baareissa ja tehdä monia asioita ennen lasta - ja saan edelleen.ei lapsi sitä estä.pääse edelleen viihteelle,shoppailemaan,matkustelemaan,miehen kanssa kaksin jonnekkin illanviettoon,ystäviä tapaamaan. elämä on todellakin vasta edessä. ja ehtiihän sitä sittenkin kun lapsi/lapset isoja.olemme silloin edelleen nuoria,päälle 30v ja elämä edelleen vasta edessä;) olen vastuuntuntoinen ja järkevä ja olen aina halunnut lapset tehdä nuorena.
Itse olen sitä toista äärilaitaa, mutta mua ei hävetä sen paremmin omasta kuin nuorten äitienkään puolesta. Ihanaa, että meitä on joka lähtöön.
Siunausta äitiyden taipaleellenne, oli sitten ikänne tai näkönne mikä vaan :D!
Mutta ei sun tarvi mun takia hävetä. Itse olen valintani tehnyt ja saanut lapseni nuorena. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni.
Sain esikoiseni 21-vuotiaana, ei ole elämä jäänyt elämättä senkään jälkeen. Alkoholia en juonut nuorenakaan (kuten ei miehenikään), meille "eläminen" tarkoittaa ihan jotain muuta kuin baarissa kännäämistä.
Toinen lapsi syntyi just 25 täytettyäni ja kolmas lapsi 27-vuotiaana. Nyt on lapsiluku täynnä. :)
Täytän kohta 29-v., saman miehen kanssa vielä naimisissa, ja elämä on ihanaa! :)) Ihanaa seurata lasten kasvua, ja miehen kanssa menee hyvin.
Eikä mekään mitään baarissa istuja-tyyppejä olla, ei olla koskaan oltu. Eikä siihen liity mitään uskonnollista vakaumusta, kaikkia vaan ei tosiaankaan mikään baareissa juoksu-elämäntapa kiinnosta.. Elämässä on muutakin. Miksi se on niin vaikeaa joidenkin suomalaisten ymmärtää?!
Olin 21-vuotias, kun esikoinen syntyi ja 31-vuotias, kun kuopus syntyi.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuosta voi mitenkään päätellä, että kirjoittaja olisi lestadiolainen. On monia, joita ei todellakaan vaan baarit kiinnosta ja siinä se.
Itse en ole uskovainen, mutta en ole koskaan tykännyt roikkua baareissa. Alkoholia juon joskus harvoin kotona (kerran vuodessa ehkäpä) ja näin asia on ollut teini-iästä lähtien. Kivempaa on olla miehen kanssa kotona tai harrastaa jotakin kivaa yhdessä :)