Romahtaisin jos voisin

Mulla on tosi hankala tilanne elämässä menossa - siis tunne-elämässä, yks tärkeä ihmissuhde loppui ja koska oon aina ollut hyvin vahvasti tunneihminen, niin tuntuu taas tällä hetkellä ihan maailmanlopulta. Tekis mieli repiä tukkaa päästä, huutaa ja karjua ja itkeä ittensä turvoksiin, rypeä ja märehtiä, sit oisin taas puhtaampi jatkamaan eteenpäin. Näin se on aina mennyt, ja tiedänhän mä ettei sydänsuruun kuole, mut...

Nyt tilanteesta tekee raskaamman se, että olen 5v lapsen 24/7 yh, isä otti ritolat jo raskausaikana eikä halua tavata lasta. Mulla ei oo varaa parkua, rääkyä, rypeä itsesäälissä ja surra, kun on tuo lapsonen tuossa huolehdittavana. Kesäloma, ei ole edes hoidossa (muuten tod. näk. ottaisin rokulipäivän töistä ja käyttäsin sen parkumiseen itsekkäästi). Mummot ei ota hoitoon, muut sukulaiset asuu kaukana, ystävillä kaikilla on niin omat kuviot nykyään että niistäkään ei apua irtoo.

Pyydänkin nyt vinkkejä, miten ihmeessä mä saan tän kamalan olon pois, kun en voi purkaa sitä sillä tavalla mikä olis mulle se toimiva tapa. Tuntuu että pää räjähtää, pakahdun, tukehdun, itku tulee kesken pyykinpesun tai millon sitä huvittaa, en vittu jaksa kestä, ja silti on pakko. Mitä mä teen..?!?!?!